29.1.2005

Väestötietolaki muuttuu - uskontokunnat huomioitu

Hallitus on 21.1.2005 antanut Eduskunnalle esityksen väestötietolain muuttamisesta (HE 227/2004). Lakiesityksen mukaan väestötietojärjestelmää voisivat hyödyntää omassa toiminnassaan sekä valtionkirkot että rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Muodollisesti yhdistyksinä toimivia uskontokuntia (mm. pääosa helluntailiikkeestä) lakiesitys ei koske.

Väestötiedot olivat alkuaan kirkonkirjoja aikana, jolloin Ruotsi-Suomen valtakunnassa kaikkien tuli kuulua samaan kirkkoon. Kirkonkirjoissa oli paitsi varsinaiset väestötiedot, myös tiedot kasteesta, konfirmaatiosta ym. kirkon toimituksista.

Kun vuonna 1889 sallittiin muidenkin protestanttisten uskontokuntien perustaminen, myös niille tuli velvollisuus huolehtia jäsentensä väestötiedoista. 1900-luvun alussa muutamat, jotka vaativat vapautta erota kaikista uskontokunnista, jättivät lapsensa kastamatta ja siis kirkonkirjoihin merkitsemättä. Ongelma ratkaistiin 1918 perustamalla siviilirekisteri, johon merkittiin uskontokuntien ulkopuoliset lapset. Uskonnonvapauslain tullessa voimaan 1923 jäi siviilirekisteri tähän käyttöön, ja pitkään "kuulun siviilirekisteriin" tai myöhemmin "kuulun väestörekisteriin" tarkoitti "en kuulu mihinkään uskontokuntaan".

Vuonna 1971 väestökirjanpito siirrettiin valtiolle muiden kuin valtionkirkkojen jäsenten osalta. Vuonna 1999 väestörekisteri kokonaisuudessaan siirtyi valtion hoitoon, mutta viiden vuoden siirtymäajaksi määrättiin väestörekisteriin edelleen tallennettavaksi tiedot kirkollisista toimituksista. Määräaikaa jatkettiin vuonna 2004 vajaalla vuodella.

Lakiesitys jatkaisi käytäntöä, ja laajentaisi sen kaikkien uskontokuntien käyttöön. Näin esimerkiksi Tampereen Vapaaseurakuntaan liittyvästä saataisiin helpommin tietoon jos hän on aiemmin kuulunut Helsingin Vapaaseurakuntaan. Tietopalvelun käyttö olisi maksullista.

Uskonnonvapauden kannalta on tietenkin hyväksi, että sama palvelu on tarjolla kaikille uskontokunnille. Toisaalta tuntuu keinotekoiselta rajoittaa palvelu vain uskontokuntiin - esimerkiksi ammattiyhdistyksillä olisi todennäköisesti käyttöä vastaavalle palvelulle.