2.6.2005

Uskontokuntien valtionapu

Opetusministeriön työryhmä jätti 2.6. mietintönsä uskonnollisille yhdyskunnille annettavasta valtionavusta. Mietinnön mukaan tukea myönnettäisiin 5-7,7 euroa jäsentä kohti. Suurin avustuksen saaja, Jehovan todistajat, saisi noin 90-140 tuhatta euroa vuodessa.

Työryhmä on päätynyt selkeyssyistä jäsenmääräpohjaiseen avustukseen. Aiemmin mm. uskonnonvapauslakikomitea on esittänyt toimintapohjaista avustusta. Avustusta ei kuitenkaan annettaisi alle sadan jäsenen yhdyskunnille, eikä myöskään jos yhdyskunnalla ei ole todellista toimintaa. Sääntöjen tarkoitus on estää keinottelu muutoin mekaanisesti määräytyvällä avustuksella.

Avustuksen suuruus on laskettu vähentämällä Evankelis-luterilaisen kirkon saamasta yhteisövero-osuudesta (keskiarvo 1993-2003 oli 101 miljoonaa euroa) hautaustoimen tappio (67 miljoonaa euroa vuonna 2003) ja jakamalla se jäsenmäärällä.

Uusia lakeja työryhmä ei esitä, vaan katsoo että nykyistä valtionavustuslakia voidaan soveltaa tähän. Työryhmä ei ole käsitellyt esimerkiksi uskontokuntien lehtien saamaa kulttuurilehtitukea. Muuta kuin uskonnollista katsomusta edustaville ryhmille ei mietinnössä esitetä tukea.

Oudointa mietinnössä on työryhmän vetämä yhteys perusoikeuksien turvaamiseen:

Uskonnollisten yhdyskuntien toiminnan tukemista puoltaa myös julkiselle vallalle perustuslain 22 §:ssä säädetty perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoite. Säännöksen esitöiden mukaan perusoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen edellyttää usein julkisen vallan aktiivisia toimenpiteitä mm. tosiasiallisten edellytysten luomiseksi perusoikeuksien käyttämiselle. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien avustamisella edistettäisiin tosiasiallisia mahdollisuuksia uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen, joka on osa perustuslain 11 §:ssä tarkoitettua uskonnon ja omantunnon vapautta.

Samalla periaatteella yhdistysmisvapauden vuoksi kaikille järjestöille pitäisi antaa avustuksia, sananvapauden vuoksi kaikille lehdille myöntää tukea ja niin edelleen. Sinänsä mitään kovin uutta asiassa ei ole: jo nyt kuntien varoilla järjestettävää oman uskonnon opetusta väitetään osaksi uskonnonvapautta eikä siitä riippumattomaksi erilliseksi oikeudeksi.

Ks. myös mietintö kokonaisuudessaan.