29.9.2011
Syrjintälautakunta on ratkaissut muslimien rukoushetkiä koskevan asian. Hakija vaati oikeutta rukoushetkiin työmaan sosiaalitiloissa:
Hakija katsoi joutuneensa syrjityksi kun häntä ja hänen muslimityöntekijöitään oli kielletty rukoilemasta K Oy:n työmaalla ja sen sosiaalitiloissa. Hakija kertoi ilmoittaneensa marraskuussa 2010 useaan kertaan suullisesti K Oy:n työnjohdolle tyytymättömyydestään kieltää uskontomme harjoittamisen.
Vastaaja oli toista mieltä:
Vastaaja katsoo, että vastaavana työnjohtajana hänen tulee taata kaikille työntekijöille tasapuolinen oikeus ja mahdollisuus työehtosopimuksen mukaisten taukojen pitämiseen rauhallisessa ja sitä varten erikseen osoitetussa tilassa. Vastaaja pyysi A:ta järjestämään uskontonsa harjoittamiseen liittyvät rukoushetket sellaisiin ajankohtiin, jolloin ei-muslimiuskontoa harjoittavilla työntekijöillä ei ole taukoa, koska osa työmaan työntekijöistä koki, että rukoushetket häiritsevät heidän taukohetkeään. Toisena vaihtoehtona vastaaja esitti A:lle oman työmaakonttitilan hankkimista rukoushetkien rauhoittamiseksi ja pitämiseksi tarpeen mukaan töiden lomassa.
Kysymys näytti olevan siitä, saako työnantaja kieltää rukoilun. Syrjintälautakunta otti kantaa paljon tiukemmin, ja sen mukaan rukoilua ei pelkästään saanut kieltää vaan se myös piti kieltää:
- - Yhteisissä taukotiloissa järjestettävät rukoushetket johtaisivat siihen, että muut kuin islaminuskoiset työntekijät joutuisivat olemaan vastoin tahtoaan läsnä muun kuin oman uskontonsa harjoittamistilaisuudessa voidakseen käyttää taukotiloja työlainsäädännön ja työehtosopimusten mukaisiin taukoihinsa. Tätä ei voida pitää perustuslain 11 §:ssä turvatun uskonnon ja omantunnonvapauden mukaisena menettelynä.
Näin ollen vastaajalla on ollut oikeus ja velvollisuuskin kieltää rukoushetkien järjestäminen yhteisissä taukotiloissa.
Kyseessä on mahdollisesti ensimmäinen kerta, jolloin viranomaisen päätöksessä kahden yksityisen toimijan välisestä ristiriidasta sovellettiin perustulain säädöstä negatiivisesta uskonnonvapaudesta ("Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.").
Oma kysymyksensä on se, kuuluuko asia ensinkään syrjintälautakunnalle. Syrjintälautakunta ratkaisee vain etnistä syrjintää koskevia asioita. Lautakunta ratkaisi asian EIT:n linjausten mukaan:
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut etnisen alkuperän käsitettä siten, että se muodostaa laajan kokonaisuuden, joka perustuu sosiaalisen ryhmän erityispiirteisiin, joihin kuuluvat kansallisuus, heimotausta, uskonnollinen vakaumus, kieli, tai alkuperään ja kulttuuriperinteeseen liittyvät tavat ja perinteet. Etninen alkuperä voi perustua joko syntyperään tai se voi olla oletettu tai omaksuttu. - - Näin ollen hakemuksessa on kyse hakijan etniseen alkuperään liittyvästä asiasta, joka kuuluu syrjintälautakunnan toimivaltaan.
Vaikka ainakin hakija oli maahanmuuttajataustainen, ei siihen viitattu päätöksen perusteluissa. Näin ollen ilmeisesti sama päätös annettaisiin syntyperäisen suomalaisen ja myöhemmin muslimiksi kääntyneen vastaavaan hakemukseen.
Käytännössä siis syrjintälautakunta on laajentanut toimivaltansa koskemaan ainakin osittain myös uskonnollista syrjintää.