26.12.2012

Oikeuskansleri: toinenkin vanhempi saa tutustuttaa lasta uskontoonsa

Apulaisoikeuskansleri ratkaisi tilanteen, jossa lapsella oli yksi huoltaja, ja toisella vanhemmalla tapaamisoikeus. Ratkaisun mukaan toinen vanhempi sai pitää ruokarukouksia, antaa lapselle ristikorun jne, vaikka yksinhuoltajana toimiva vanhempi sitä vastusti.

Uskonnonvapauslain mukaan lapsen uskonnollisen aseman muutoksista päättävät huoltajat yhdessä, yksinhuoltaja siis yksinään. Oikeuskanslerin ratkaisu rajasi tämän päätösvallan alaa.

Lapsen isä oli yksinhuoltaja, äidillä oli oikeus tavata valvotusti lasta. Tapaamisten aikana oli rukoiltu, tehty ristinmerkkejä ja keskusteltu uskonnollisista asioista. Isä oli pyytänyt tapaamisia valvovaa tahoa kieltämään tämän, oletettavasti vedoten uskonnonvapauslain mukaiseen yksinhuoltajan päätösvaltaan. Valvoja oli toteuttanut pyynnön. Oikeuskansleri moitti valvojan toimintaa.

Oikeuskansleri ei viittaa lakiin vaan oikeuskirjallisuuteen; tällä viittauksellaan hän käytännössä vahvistaa kyseisen laintulkinnan.

Hyväksyttävänä kuitenkin voitaneen pitää, että lapsi tapaamisen puitteissa viedään esimerkiksi tapaajan edustaman uskonnon mukaiseen perhejuhlaan tai tavanomaiseen viikkojumalanpalvelukseen, vaikka lapsi ei olisikaan saman uskontokunnan jäsen. Lähtökohtana tulee olla, että lapsella on ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti mahdollisuus tutustua kummankin vanhempansa kulttuurisiin ja niiden myötä myös uskonnollisiin perustraditioihin. Jos tämä halutaan kieltää, siitä on erikseen oltava maininta tapaamissopimuksessa tai -päätöksessä. - -

Nähdäkseni tapaamisissa suoritettu uskonnon harjoittaminen on ollut C:n iän ja kehitystason mukaista ja nimenomaan tutustumista tapaajavanhemman uskonnollisiin perustraditioihin. Asiassa ei tältä osin ole merkitystä sillä, että kyseessä on valvottu tapaaminen.

Radikaalit tilaisuudet?

Edelläoleva sitaatti jatkuu vielä:

Kokonaan eri asia ovat radikaalin tunnustukselliset tilaisuudet, esimerkiksi herätyskokoukset tai muut voimakkaat uskonnolliset rituaalit.

Avoimeksi jää rajanveto siinä, mikä on "tavanomaista" tai kulttuuriin kuuluvaa ja mikä "radikaalia" tai voimakkaan uskonnollista.

Ks. myös OKV:n tiedote, jonka lopussa on linkki koko ratkaisuun.