6.5.2015
Itä-Suomen hallinto-oikeus on päättänyt, että ortodoksiseen kirkkoon kuuluva oppilas on velvoitettu osallistumaan ortodoksisen uskonnon opetukseen, eikä hän voi valita sen sijaan esimerkiksi elämänkatsomustietoa.
Perustuslailla on etusija: ei saa noudattaa lakia, joka on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslain mukaan ketään ei saa pakottaa uskonnonharjoitukseen vastoin vakaumustaan.
Perusopetuslain mukaan on selvää, että uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvan oppilaan on osallistuttava vastaavan uskonnon opetukseen koulussa. Saman lain mukaan uskonnon opetus ei ole tunnustuksellista ja erityisesti se ei ole uskonnonharjoitusta.
Uskonnonharjoitusta sinänsä -- esimerkiksi koululaisjumalanpalvelukset -- koulu saa järjestää mutta ei ole pakko. Jos järjestetään, ei voi pakottaa ketään osallistumaan.
Kantelijan mukaan opetus ei ollut neutraalia:
- - ala-asteella uskonnon opetukseen on sisältynyt paljon uskonnon harjoittamista, kuten ristinmerkkien tekemistä, ikonin suutelemista, polvillaan rukoilemista ja maan suutelemista. Lapsi on kokenut koulun uskonnon opetuksen itselleen vieraana ja hänen ajatusmaailmansa vastaisena.
Opettaja oli toista mieltä:
Ortodoksisen uskonnon opettajan laatiman opetuksen kuvauksen mukaan oppitunneilla ei ole polvillaan rukoilemista eikä maan suutelemista. Maahan polvistuminen paastorukouksen lopussa kuuluu ristinmerkin tekemisen, papilta siunauksen pyytämisen ja kumartamisen ohella ortodoksisen kirkon tapakulttuuriin. Uskonnon opettajan laatiman opetuksen kuvauksen mukaan kirkollisia tapoja ja taitoja ei voi oppia kuin itse harjoittelemalla.
Hallinto-oikeus ei ota varsinaisesti kantaa kysymykseen:
Uskonnonopetus ei saa pyrkiä käännyttämiseen ja valtion on huolehdittava siitä, että opetusta ja koulutusta annetaan objektiivisella, kriittisellä ja pluralistisella tavalla - - Hallinto-oikeus ei ole kuitenkaan toimivaltainen arvioimaan ja valvomaan opetuksen tosiasiallista sisältöä.
Edellisen jälkeen ei ole yllättävää, että hallinto-oikeuden mukaan ristiriitaa perustuslain ja perusopetuslain välillä ei ole:
Perustuslakivaliokunta on uskonnonvapauslakia koskevan hallituksen esityksen johdosta antamassaan mietinnössä (10/2002) katsonut, että säännöt uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetuksen saamisesta ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa. - - siitä syystä, että oman uskonnon opetus ei ole sivistysvaliokunnan esittämien luonnehdintojen mukaan sisällöltään perustuslaissa tarkoitettua uskonnon harjoittamista. Hallinto-oikeus arvioi asiaa samoin kuin perustuslakivaliokunta, joten perusopetuslain säännöksen ei ole arvioitava olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.
Hallinto-oikeus ei ota kantaa siihen, voiko valtio ylipäänsä asettaa velvoitteita kansalaiselle tämän uskonnollisen aseman perusteella. Toisaalta jos se olisi todennut sellaisen lainvastaiseksi, olisi koko nykyinen katsomusopetus pitänyt vapauttaa.
Selvää on, että vapaa katsomusaineen valinta olisi sekin perustuslain mukaista. Viimeisen vaalikoneen perusteella enemmistö ehdokkaista kannattikin muutoksia.
Katso myös ratkaisu 11681/14/1301 kokonaisuudessaan.
Asiasta kertoi aikaisemmin YLE.