Esimerkiksi uskontokunnan tallentaminen asiakasrekisteriin voi olla rikos, vaikkei tietoa käytettäisi mihinkään. Uskonto tai vakaumus on eräs erityisistä tiedoista, joita koskee normaalia tiukemmat määräykset. Tieto uskontokuntien jäsenyydestä on väestötieto, joka tallennetaan väestötietojärjestelmään. Virkamiehillä on yleensä vaitiolovelvollisuus selville saamistaan vakaumusta koskevista tiedoista.
Henkilötietojen käsittelyä Suomessa rajoittaa lähinnä EU-asetus 2016/679 eli niin sanottu GDPR. Säädös tuli voimaan toukokuussa 2018, eikä sen tulkinta ole vieläkään vakiintunut. Aiempi suomalainen henkilötietolaki oli pääpiirteiltään samantapainen, joten myös vanhempia ennakkopäätöksiä voinee käyttää tulkinnan apuna.
Olennaista on, että henkilötietojen vääriä käsittely on rikos sinänsä. Jos kenkäkauppias tallentaa asiakkaiden uskonnon ilman näiden lupaa asiakasrekisteriinsä, hän tekee rikoksen. Rikos tapahtuu vaikkei tarkoitus olisikaan esimerkiksi antaa adventisteille huonompia tarjouksia kuin baptisteille.
Asetuksen mukaan "henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään". Kerättäville tiedoilla on oltava jokin perustelu: optikkoliike ei saa tallentaa kengännumeroa. Edes henkilön oma lupa ei anna oikeutta poiketa tästä.
Aiemman lain mukaan esimerkiksi asiakasrekisteriä sai pitää kysymättä siihen erikseen lupaa. Arkaluonteinen tieto, jota nykyään likimain vastaa erityinen tieto, oli tällöinkin poikkeus. Vaikka kenkäkaupalle asiakkaan vakaumus olisi olennainen tieto - esimerkiksi hindu ei halua lehmännahkaisia kenkiä eikä vegaani mitään nahkakenkiä - sai nämä tiedot tallentaa vain, jos asiakas antoi erikseen luvan. Käytännössä yhteysvaatimus tässä esimerkeissä tosin on vähintään kyseenalainen, koska riittäisi tallentaa vain tieto siitä millaisia kenkiä asiakas ei halua ilman syytä siihen miksi ei.
Nykyään erillinen suostumus vaaditaan aina, ellei tiedon tallentamiseen ole sopimuksesta johtuvaa, laissa määrättyä tai muuta sellaista syytä. Esimerkiksi puhelinyhtiö saa tallentaa tiedot sopimukseen perustuvaa laskutusta varten, ja yhdistys tietenkin tiedot jotka yhdistyslaki määrää.
Suostumuksen on oltava aidosti vapaaehtoinen. Työntekijälle sanottu "Annatko luvan rekisteröidä uskontosi, vai haluatko potkut?" ei siis kelpaa luvan pyytämistavaksi. Käytännössä luvaksi riittää esimerkiksi www-sivulla oleva rastittava kohta, jos se on riittävän selkeästi erottuva.
Henkilörekistereihin liittyy muitakin asioita, mm. kaikista rekistereistä on oltava käyttötarkoituksen kertova seloste. Yleistä tietoa henkilörekistereistä antaa mm. Jukka Korpelan aiemman lain aikainen kirjoitus Henkilörekistereistä lain kannalta. Paljon tietoa on myös Tietosuojavaltuutetun sivustolla. Nyt kumottu henkilötietolaki oli itsessäänkin kohtuullisen helppolukuinen. Rekisteröidyn oikeudesta nähdä tietonsa ks. tietosuojavaltuutetun päätös Jehovan todistajista erotetun oikeudesta nähdä erottamisen syyt.
Rangaistuksena virheellisestä henkilötietojen käsittelystä voi olla sakkoja tai vankeutta. Sakkoja saa esimerkiksi jos rekisteriseloste puuttuu. Vahingonkorvauskin on mahdollinen joissakin tilanteissa.
Vankeusrangaistus edellytti aiemmin, että rekisterinpitäjän virheestä aiheutui selvää haittaa nimetylle henkilölle. Nykyinen laki ei asettaa ehdoksi vain "loukkaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa". Säädös löytyy rikoslaista:
Joka muutoin kuin luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus, tarkoitettuna rekisterinpitäjänä tai henkilötietojen käsittelijänä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta hankkii henkilötietoja niiden käyttötarkoituksen kanssa yhteensopimattomalla tavalla, luovuttaa henkilötietoja tai siirtää henkilötietoja vastoin
1) yleisen tietosuoja-asetuksen,
2) tietosuojalain (1050/2018) - -henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta, luovuttamista tai siirtämistä koskevaa säännöstä ja siten loukkaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai aiheuttaa hänelle muuta vahinkoa tai olennaista haittaa, on tuomittava tietosuojarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Rikoslaki, 38. luku, 9 §
"Arkaluonteiset tiedot" tarkoitti vanhan henkilötietolain yhteydessä lueteltua listaa joistakin asioista, ei sitä mikä henkilön itsensä mielestä on arkaluonteista. Arkaluonteisia olivat mm. henkilötietodot "jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan - - henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta". Tietosuoja-asetuksessa on samantapainen luettelo nimityksellä "erityinen tieto", ja listassa on mm. tieto josta ilmenee "uskonnollinen tai filosofinen vakaumus".
Vakaumus tässä yhteydessä tarkoittanee uskonnon lisäksi ainakin ateismia: vapaa-ajattelijajärjestön jäsenyys on erityinen tieto. Avoimeksi jää, voisiko veganismi, pasifismi tai muu sellainen olla erityinen tieto.
Asiaa on käsitelty ainakin lääkärinlausuntoon merkittävien tietojen yhteydessä:
- - joissakin tilanteissa voi olla välttämätöntä merkitä lääkärinlausuntoon arkaluonteinen tieto. - - Työterveyslääkäri NN on ilmeisesti halunnut korostaa NN aktiivista suuntautumista muualle kuin työelämään lisäämällä lääkärinlausuntoon tiedon NN aktiivisesta toiminnasta Jehovan todistajissa. - - tässä tapauksessa arkaluonteinen tieto uskonnollisesta vakaumuksesta ei ole tuonut sellaista lisätietoa NN suuntautumisesta työelämän ulkopuolelle, että se olisi ollut asetuksen tarkoittamalla tavalla välttämätön.
Henkilötietojen keräämistä uskonnollisiin tarkoituksiin on ilmeisesti käsitelty vain Jehovan todistajien ovelta ovelle -saarnauksessa. Tietosuojalautakunnan tulkinnan mukaan uskontokunta oli rekisterinpitäjä, koska se tosiasiallisesti ohjasi saarnaustyötä. Todistajia kiellettiin kirjaamasta ylös mm. käymiensä keskustelujen aiheita ilman toisen osapuolen nimenomaista suostumusta. Ks. uutiset aiheesta.
Tietosuojalautakunnan kannanotto ei estä yksittäistä ihmistä keräämästä tietoja muiden vakaumuksista omaa saarnaustyötä varten. Jos sen sijaan toiminta on organisoitua, tulee noudattaa henkilötietolain vaatimuksia.
Suurin suomalainen henkilötietorekisteri on väestötietojärjestelmä, jossa on jokaisesta kansalaisesta perustiedot kuten nimi ja osoite. Rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen on väestötieto, muuhun yhdistykseen kuuluminen ei. Tästä seuraa esimerkiksi että Vapaakirkon (muodollisesti uskonnollinen yhdyskunta) tarkka jäsenmäärä on aina selvitettävissä, helluntailiikkeen (muodollisesti pääosin yhdistyksiä) ei.
Väestötietojärjestelmästä ei anneta tietoja uskontokunnasta ulkopuolisille. Esimerkiksi suoramarkkinointiin voi ostaa osoitetietoja iän tai sukupuolen perusteella valikoituna, mutta ei uskontokunnan perusteella poimittuna (32 §).
Väestötietojen muutoksetkin tallennetaan, joten voidaan selvittää paitsi esimerkiksi mormonien lukumäärä, myös ex-mormonien määrä. On selvää, että mahdollisten verovalitusten vuoksi verotusoikeudellisten kirkkojen jäsenyystietoja tuleekin säilyttää vuosia. Muiden kuin valtionkirkkojen osalta perusteluja on vaikeampi löytää.
Uskontokunnan jäsenyyttä koskeva tieto annetaan esimerkiksi viranomaiselle, joka tarvitsee sitä laissa säädetyn velvollisuutensa hoitamiseksi. Esimerkiksi Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva ei voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen, joten koulut saavat tiedon lasten uskonnollisesta asemasta.
Väestörekisterinpito oli 1700-luvulta vuoteen 1917 pelkästään uskontokuntien hoitama tehtävä. Tästä oli peräisin se, että väestötietojärjestelmään tallennettiin tieto "kirkollisista toimituksista". Käytännössä nämä tiedot olivat evankelis-luterilaisten osalta kaste, konfirmaatio ja rippikoulu, Ortodoksisen kirkkokunnan jäsenillä vain kaste.
Koska tiedot arkistoidaan, säilyi esimerkiksi tieto konfirmaatiosta vaikka henkilö myöhemmin erosi Evankelis-luterilaisesta kirkosta.
Laki muuttui vuonna 2005. Nykyään väestötietojärjestelmä ei suoranaisesti sisällä uskontokuntien käyttämiä tietoja, mutta väestörekisterikeskus tarjoaa liittymää jolla uskontokunnat voivat ylläpitää omien jäsentensä tietoja.
Koska uskontokunta on väestötieto, tulee rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan ilmoittaa liittyneet, eronneet ja erotetut jäsenensä väestötietojärjestelmään. Uskonnonvapauslain 30 §:n mukaan tämän tekemättä jättämisestä voidaan tuomita sakkoihin.
Muutoin uskontokuntien jäsenrekisteri ei juuri poikkea muiden yhdistysten vastaavista. Siitäkin on laadittava seloste, tiedoilla pitää olla asiallinen merkitys uskontokunnan toimintaan (eli kengännumeroa ei saa tallentaa ihan vain huvin vuoksi), jokaisella on oikeus tarkastaa omat tietonsa ja niin edelleen. Poikkeuksena yhdistyksiin saa uskontokuntien rekisteriin tallentaa tiedot myös jäsenen puolisosta ja lapsista. Asiaa säätelee Laki uskontokuntien jäsenrekistereistä.
Europpan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaissut tapauksia, joissa henkilö on joutunut paljastamaan vakaumuksensa vastoin tahtoaan. Suomessa näihin on viitattu laillisuusvalvojan ratkaisuissa:
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on oikeuden uskonnonvapauteen turvaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään muun muassa katsonut, että vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa sisältää myös oikeuden olla joutumatta tilanteisiin, joissa henkilöä vaaditaan paljastamaan uskonsa tai joissa hänen on toimittava jollain sellaisella tavalla, josta voidaan tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan - - Näin ollen esimerkiksi koulun päättäjäisjuhlan järjestäminen siten, että osa osallistujista voisi väliaikaisesti poistua virren veisuun ajaksi, ei liene ainakaan kaikissa olosuhteissa hyväksyttävä järjestely
Oikeusasiamiehen ratkaisu 2488/4/13
Suomessa tämän ihmisoikeustuomioistuimen kannan vuoksi yhtenäistettiin uskonnollinen vala ja neutraali vakuutus todistajilta oikeudessa, ks. uutiset aiheesta.
Toisaalta Wasmuth-tapauksessa EIT totesi äänin 5-2, että tieto uskontokunnasta verokortissa ei rikkonut yksityisyyden suojaa. Vähemmistöön jääneiden kahden tuomarin mielestä verohallinnon ei olisi tullut paljastaa tietoa uskontokunnasta työnantajalle.
Mikään laki ei yleisesti kiellä kertomasta toisen vakaumuksesta. Saat kertoa naapurillesi, että enosi on kääntynyt shiiamuslimiksi.
Sen sijaan viranomaisia ja julkisissa luottamustehtävissä olevia pääsääntöisesti laki kieltää kertomasta toisen vakaumuksesta, jonka ovat virassaan saaneet selville. Asiaa säätelee yleinen laki:
Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä: - -
- - asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 21.5.1999/621, 24 §
Säädös on sikäli erikoinen, ettei vakaumusta mainita erikseen, vaan se on osa "yksityiselämän piirissä esitetyistä mielipiteistä".
Vaitiolovelvollisuus kattaa kaikki henkilöt, joille viranomainen on työtehtävissä tietoja luovuttanut, ja se jatkuu myös sen jälkeen, kun työ- tai virkasuhde päättyy tai luottamustehtävä loppuu.
Lakia edeltänyt hallituksen esitys täsmentää, että tietoja ei saa kertoa silloinkaan, kun niitä ei ole kirjattu asiakirjaan: "Vaitiolovelvollisuus - - merkitsee kieltoa ilmaista tieto siitä riippumatta, onko tieto talletettu vai ei. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluva tieto voi olla peräisin asiakirjoista tai saatu esimerkiksi suullisesti."
Monissa käytännön tilanteissa myös jokin erityislaki kieltää kertomisen. Esimerkiksi lääkäri ei saa kertoa sivullisille potilaansa vakaumusta jos tämä kertoo olevansa Jehovan todistaja ja siksi kieltäytyvänsä verensiirrosta:
Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Salassapitovelvollisuus säilyy ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559, 17 §
Edelläoleva laki koskee kaikkia lääkäreitä, niin kunnan työntekijöitä kuin yksityisten lääkäriasemien lääkäreitä.
Rangaistussäädös löytyy tässäkin rikoslaista:
Joka laissa tai asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla erikseen määräämän salassapitovelvollisuuden vastaisesti
1. paljastaa salassa pidettävän seikan, josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan saanut tiedon, taikka
2. käyttää tällaista salaisuutta omaksi tai toisen hyödyksi,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 40 luvun 5 §:n mukaan, salassapitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.Rikoslaki, 38. luku, 1 §
Teksti tarkistettu viimeksi 21.1.2024.
Anna palautetta