Lasten päivähoito on Suomessa oikeus, jonka toteuttamiseen on velvoitettu kunnat. Päivähoidon tehtäviin kuuluu myös uskonnollinen kasvatus. Asiasta säädetään päivähoitolaissa:
Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta.
Käytännössä uskontokasvatus on evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon oppien mukaista ja voi tarkoittaa esimerkiksi muutamaa kirkkokäyntiä vuodessa, uskonnollista joulujuhlaa tai seurakunnan työntekijän vetämiä hartaushetkiä. Ruokarukouksista ja muusta päivittäisestä uskonnonharjoituksesta ollaan pääosin luovuttu. Päiväkotien välillä on suuria eroja, ja joissakin päiväkodeissa uskonnollista ainesta ei ole juuri lainkaan.
Vakaumuksenvapauden kannalta uskontokasvatus on ongelma. Siitä on vanhempien yleensä erikseen pyydettävä vapautusta, ja lasten jakaminen ryhmiin vanhempien uskontokunnan mukaan on omiaan vähentämään lasten yhteisöllisyyttä. Käsite "antaa uskonnollista kasvatusta vanhempien vakaumusta kunnioittaen" on mieletön, jos vanhempien vakaumus on uskonnoton.
Tarkempia tietoja on sivuston Lapset ja nuoret -osiossa.
Seuraava hakusana: Päivänavaus
Teksti tarkistettu viimeksi 23.5.2010.
Anna palautetta