HUOM! Mahdollisesti muutos tulossa: Uudistettu yleinen palvelusohjesääntö astuu voimaan 1.6.2009.
Puolustusvoimissa palvelee noin 30 sotilaspastoria, joista yksi kenttäpiispan nimikkeellä. Lisäksi on joukko osa-aikaisia sotilaspappeja ja pieni osa palvelustaan suorittavista koulutetaan varusmiespapeiksi ja -diakoneiksi. Kenttäpiispa on Evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, muut hengellisen työn tekijät voivat olla myös ortodoksisen kirkkokunnan jäseniä. Muiden kuin valtionkirkkojen jäseniä ei vastaavissa tehtävissä ole. Palkat kenttäpiispalle ja sotilaspapeille maksaa valtio.
Pappien pitäminen valtion organisaation palveluksessa on tietenkin vastoin vakaumusten tasa-arvoa.
Varusmiesten alokasajan koulutukseen kuuluu muutamia sotilaspapin oppitunteja. Niistä saavat luonnollisesti ei-kristityt vapautuksen pyytämällä. Palvelukseen kuuluu myös sotilasparaateja, joihin voi sisältyä hartauksia. Niihin osallistuminen on vapaaehtoista niille, jotka eivät kuulu kumpaankaan valtionkirkkoon:
Evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomilla on oikeus osallistua paraatikatselmukseen kuuluvaan kenttähartauteen. Osallistuessaan kenttähartauteen he menettelevät Sulkeisjärjestysohjesäännön mukaiseti. Jos he eivät kenttähartauden vuoksi voi osallistua paraatikatselmukseen, heille järjestetään muuta palvelusta.
Yleinen palvelusohjesääntö, kohta 454
Kenttähartauteen osallistumattomat on sijoitettava riittävän kauas hartauspaikasta. Asiaa linjasi Eduskunnan oikeusasiamies vuonna 2003:
Mikäli uskontokuntaan kuulumattomat sijoitusjärjestelyistään huolimatta edelleen ovat näkö- tai kuuloyhteydessä uskonnonharjoitustilaisuuteen, jää uskonnonvapauden toteutuminen ainoastaan näennäiseksi.
Varusmiespalveluksen alokaskauden päättyessä joko vannotaan uskonnollinen vala tai annetaan vakuutus. Katso tarkemmin hakusanasta vala ja vakuutus.
Jos sotilasarvoltaan ylempi häiritsevästi ja jatkuvasti yrittää käännyttää alaisiaan omaan uskontoonsa, saadaan hänet tuomita eikä ainakaan Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin pidä sitä uskonnonvapauden loukkauksena, ks. EIT ratkaisu 24.02.1998. Tämä ei suoranaisesti tarkoita sitä, että Suomessa näin tuomittaisiin, ainostaan ettei sellainen tuomio olisi ihmisoikeuksien vastainen.
Seuraava hakusana: Päivähoito
Teksti tarkistettu viimeksi 27.2.2009.
Anna palautetta