Tämä päätös liittyy artikkeliin Uskontorikosten historia.
Päätös syyttämättä jättämisestä
Jyväskylän kihlakunnan syyttäjänvirasto
Diaarinumero 98/2021, päivämäärä 15.1.1999
1. NN on 4.11.1998 - 14.12.1999 välisenä aikana Jyväskylässä julkisesti pilkannut Jumalaa laatimalla internet-kotisivuilleen kirjoituksen, jossa hän toteaa Jumalan olevan mm. sadistisen pedofiilin, narkomaanin, taparikollisen ja psykopaatin. Hän kirjoittaa mm., että "Täten pilkkaan Jumalaa.".
2. NN on 4.11.1998 - 14.12.1998 Jyväskylässä välisenä aikana edellä 1-kohdassa mainitussa kirjoituksessaan todennut, että "Pilkatkaa avoimesti ja julkisesti Jumalaa. Tämä on kehoitus!". NN on näin yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa kehottanut rikoksen tekemiseen.
Syyksi luettu rikos ja lainkohdat
1. Jumalanpilkka
Rikoslaki 10 luku 1 §
2. Julkinen kehottaminen rikokseen
Rikoslaki 16 luku 8 §
Perustelut
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 7 § 1 kohta.
NN on kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen. Hän katsoo, että hänen internet-kotisivu ei ole julkinen, koska hänen internet-kotisivujen otsikossa varoitetaan loukkaavasta materiaalista. Toiseksi NN selittää tarkoittavansa Jumalalla näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista. Mahdollisista käyttäjärajoituksista ja käyttäjiin kohdistuvista varoituksista huolimatta katson, että internet-kotisivut ovat julkisia. Sillä seikalla, minkälaisena NN Jumalan näkee, ei ole juridista merkitystä, jos kirjoituksesta ulkopuolinen lukija saa sen käsityksen, että siinä tarkoitetaan jonkin kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan Jumalaa ja jos pilkkaaja mieltää tällaisen käsityksen syntymisen mahdolliseksi. NN:n kirjoituksesta lukijalle epäilemättä syntyy mielikuva kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan Jumalasta. Tämä NN:n on täytynyt ymmärtää. Näin ollen katson, että rikoksen subjektiivinen puoli täyttyy eli NN:llä on tekoa ollut tehdessään siihen vaadittava tahallisuus.
Hallituksen esityksessä eduskunnalle (HE 6/1997) todetaan mm., että jumalanpilkkaa koskeva säännös antaa helposti aihetta väärinkäsityksiin ja rajanvetäminen uskonnollisiin käsityksiin kohdistuvan ironisen arvostelun ja suoranaisen jumalanpilkan välillä on hyvin tulkinnan- ja arvostuksenvarainen. Näin tässäkin tapauksessa. Asiakirjoista ei ilmene, mikä on ollut NN:n vaikuttimena, onko se ollut esimerkiksi jumalanpilkasta käyty julkinen keskustelu vai joku muu. Käsitykseni mukaan NN:n teko täyttää rikoksen objektiivisen tunnusmerkistön. Hän itse toteaa pilkkaavansa Jumalaa ja käyttää tästä ilmaisuja, jotka yleisessä kielenkäytössä koetaan herjaaviksi. NN:n kirjoitus ei myöskään liity mihinkään kirjalliseen, taiteelliseen tai muuhun sellaiseen kokonaisuuteen, josta voitaisiin nähdä, että hänellä on ollut kirjoitusta laatiessaan joku muu tarkoitus kuin jumalanpilkka. Koska rikoksen subjektiivinen ja objektiivinen tunnusmerkistö täyttyvät, katson NN:n syyllistyneen jumalanpilkkaan.
Rikoksen tekoaikana on ollut voimassa 23.12.1970 annettu laki rikoslain muuttamisesta, jonka mukaan jumalanpilkasta on tuomittava sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Tätä lakia jumalanpilkasta ei ole tuomioistuimessa tiettävästi sovellettu. Eduskunta on uudistanut mainitun lainkohdan 1.1.1999 voimaantullella lailla, jossa säädetään, että julkisesta jumalanpilkasta on tuomittava uskonrauhanrikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Koska eduskunta on lakiuudistuksessa halunnut säilyttää jumalanpilkan rikoslaissa voitaneen otaksua, että lainsäätäjän tahto on, että lakia vastaisuudessa myös sovelletaan. Oikeudessamme noudatetaan kuitenkin ns. lievemmän lain periaatetta ja ns. taannehtivan rikoslainsäädännön kieltoa, joilla tarkoitetaan sitä, että tapaukseen on sovellettava sitä lakia, joka johtaa syytetyn kannalta lievempään lopputulokseen ja että teosta, joka ei tekohetkellä ole ollut rangaistava, ei voida tuomita rangaistusta (ks. Asetus rikoslain voimaanpanemisesta 3 §). Aikaisemmin voimassa ollut laki on syytetyn kannalta ankarampi, koska siinä mainittu rangaistusasteikko on kovempi, joten tapaukseen tulee soveltaa uutta lakia. Tällöin on kuitenkin huomatta ettei eduskunnan tahto lainkohdan tosiasiallisesta soveltamisesta ja rangaistusten korottamisesta tule ottaa huomioon edellä mainittujen oikeusperiaatteiden vuoksi, koska rikos on tehty ennen lain voimaantuloa.
Katson siis NN:n syyllistyneen jumalanpilkkaan. Mutta ottaen huomioon toisaalta voimassaolevan oikeuskäytännön eli sen, että jumalanpilkkasäännöstä ei ole sovellettu eikä jumalanpilkasta tekoaikana voimassa olleen lain nojalla ole rangaistukseen tuomittu ja toisaalta NN:n laatiman kirjoituksen, joka johtunee pikemminkin tekijän ymmärtämättömyydestä kuin piittaamattomuudesta lain kielloista ja käskyistä, on rikosta kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Lisäksi koska siitä ei olisi odotettevissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai mahdollisesti tuomioistuimen päätös tuomitsemattajättämisestä, harkitsen oikeaksi luopua syytetoimenpiteistä asiassa.
2. Soveltuvin osin edellä 1-kohdassa kerrotuilla perusteilla katon NN:n julkisesti kehottaneen rikokseen. Mainituilla perusteilla harkitsen myös oikeaksi luopua syytetoimenpiteistä rikokseen kehottamisen osalta.
XX
kihlakunnansyyttäjä, nimismies