Lapsen ja nuoren uskonnolliset oikeudet

Onko lapsella ja nuorella oikeus valita vakaumus ja toimia vakaumuksensa mukaan? Periaatteessa kyllä - käytännössä tilanne ei ole lainkaan ongelmaton.

Periaatteellista lainsäädäntöä

New Yorkissa 1989 tehty sopimus lapsen oikeuksista sisältää seuraavaa:

1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.

2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus, 14. artikla

Perustuslain yhdenvertaisuuspykälä sisältää yleisluontoisen määräyksen lasten kohtelusta:

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, 6 §

Perustuslain perusoikeuksia käsittelevät pykälät eivät sisällä mitään ikärajausta, poikkeuksena vaali- ja osallistumioikeudet. Hallituksen esitys (HE 309/1993) perusoikeusuudistuksen aikana korosti tätä seikkaa: "Perustuslaissa turvattavat perusoikeudet kuuluvat periaatteessa kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville ihmisille ikään katsomatta. - - Perusoikeudet kuuluvat siten lähtökohtaisesti myös lapsille."

Lapsen (joka lakikielessä tarkoittaa alle 18-vuotiasta) huollosta säädetään:

Ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa hänen tulee keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään hänen on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361, 4 §

Konkreettisia lakipykäliä

Konkreettisia lakipykäliä ikärajoista löytyy oikeastaan vain uskonnonvapauslaista. Sen 3. pykälän mukaan 12 vuotta täyttäneen saa liittää uskontokuntaan tai erottaa uskontokunnasta vain omalla luvalla. Lakitekstin mukaan vanhempien on saatava 12-vuotiaalta lupa, ja 15-vuotiaan on saatava vanhemmilta lupa. Käytännössä tulos on sama, teoriassa laki olettaa, että aloite tulee 12-14 -vuotiaille vanhemmilta ja 15-17 -vuotiaat tekevät itse aloitteen. Ks. tarkemmin tekstistä lasten ja nuorten uskonnollinen asema.

Perusopetuslaki ja lukiolaki sisältävät yhden rajan. Peruskoulussa oppilaan huoltaja saa päättää, lain rajojen sisällä, meneekö oppilas jonkin uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen. Lukiossa vastaava päätösvalta on nuorella itsellään. Kun lukiolainen ei kuitenkaan saa vapaasti päättää uskonnollista asemaansa, on päätösvalta yksisuuntainen: uskontokuntiin kuulumaton lukiolainen voi omalla päätöksellään opiskella "enemmistön uskontoa" eli evankelis-luterilaisuutta, mutta evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvan on pakko opiskella uskontoa.

Toisaalta koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin ei ole pakko osallistua, vaikka olisi kirkon jäsen. Asiaa selventää oikeusasiamiehen päätös.

Kirkollisvero ja omaisuuden suoja

Perustuslain 15. pykälä toteaa lyhyesti "Jokaisen omaisuus on turvattu." Alaikäisen huoltaja vastaa tämän omaisuudesta, mutta laki holhoustoimesta määrää merkittävän poikkeuksen: "Vajaavaltaisella on oikeus määrätä siitä, minkä hän on vajaavaltaisuuden aikana omalla työllään ansainnut - -" (25 §).

Kun lapsi on voitu liittää uskontokuntaan ilman omaa myötävaikutusta eikä nuori voi ilman lupaa erota alaikäisenä, on uskontokunnan jäsenmaksu vastoin omaisuuden suojaa. Käytännössä tämä realisoituu valtionkirkkojen verotusoikeuden kautta, koska kirkollisveroa joutuu maksamaan alaikäinenkin tuloistaan. Koska kirkollisvero maksetaan koko vuodelta jos on jäsen vuoden alussa, koskee tämä niitäkin jotka heti 18 täytettyään eroavat jommastakummasta valtionkirkosta, mutta joutuvat maksamaan veron vuoden loppuun.

Todellinen vapaus?

Käytännössä lapsen ja nuoren todellinen uskonnonvapaus riippuu pitkälti vanhemmista. Kuten edellä kerrotaan, voi uskonnonvapauslain ja lukiolain yhteisvaikutuksesta esimerkiksi lukiolainenkin joutua osallistumaan uskonnon opetukseen vastoin tahtoaan.

Perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset ohittavat kuitenkin aina tavallisen lain. Käytännössä em. oikeusasiamiehen ratkaisu on selvin näitä konkretisoiva laintulkinta, ja samalla helpoiten viitattava perustelu omille oikeuksille.


Teksti tarkistettu viimeksi 12.1.2016.
Anna palautetta