Suvivirrestä neutraali suvilaulu

Perinteisesti koulujen päätösjuhlissa on laulettu Suvivirsi. Se ei uskonnollisena kuitenkaan sovi kaikille yhteisenä laulettavaksi. Tässä esitetty ratkaisu on muuttaa sanoja, sen sijaan että laulu jäisi pois.

Jo joutui armas aika

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt lämpöänsä suopi
taas säteet auringon,
ne luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
jo lehtiverhossa.
Nyt linnut sinitaivaan
kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan
käy reima tuulispää.

Jo joutui armas aika
ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina ihan uus.
Se vuosi vuoden jälkeen
mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein,
sä kesäöiden maa!

Ehdotus on sanoittaja Miiroskarin käsialaa. Miiroskari kirjoittaa (koko artikkeli julkaistu keväällä 2003 ainakin Opettaja-, Hiidenkivi- ja Järjen Ääni -lehdissä):

Suvivirren kirjoitti perimätiedon mukaan Gotlannin piispa Israel Kolmodin (1643-1709) juhannusaamuna 1693 ihaillessaan saarensa kesäisen luonnon kauneutta. Suomessa virsi ilmestyi arkkina jo vuonna 1700 ja liitettiin vuoden 1701 virsikirjaan. Tämän kaikkien tunteman tutkinto- ja juhannusvirren sävelmä on ruotsalainen kansanlaulu Migh giör stoor lust och glädje, joka painettiin ensi kerran vuonna 1697. Suvivirsi on perinteinen koulujen kevätvirsi sekä Suomessa että Ruotsissa.

Miiroskarin mukaan laulua voidaan muokata "hellävaraisesti ja sen perinteitä kunnioittaen niin, että virttä voitaisiin jatkossakin kuulla kaikissa Suomen kouluissa".

Miiroskarin "perimätiedon mukaan" tarkoittaa, ettei alkuperäisestä tekijästä olla varmoja. Nykyinen virsikirja kertoo tekijäksi "Mahd. Israel Kolmodin".


Teksti laitettu sivustolle 28.11.2004.
Anna palautetta