Uusin päivitys 15.5.2023: Ihmisoikeustuomioistuin vahvisti päätöksen
Tietosuojalautakunta on kieltänyt Jehovan todistajia keräämästä henkilötietoja ovelta ovelle -saarnauksensa yhteydessä ilman nimenomaista lupaa. Yhdyskunta itse katsoo kerättävien tietojen olevan yksittäisten todistajien henkilökohtaiseen käyttöön keräämiä:
Yksityisluonteiset muistiinpanot auttavat yksittäistä todistajaa muistamaan muun muassa raamatullisen keskustelun teeman ja siinä esiin tulleet kysymykset, joihin todistaja on voinut luvata vastata seuraavan tapaamisen yhteydessä. - - seurakunnalla tai kenelläkään muulla taholla ei ole minkäänlaista pääsyä yksityisen Jehovan todistajan evankelioimistyön yhteydessä mahdollisesti tekemiin yksityisiin muistiinpanoihin. Seurakunnalla tai yhdyskunnalla ei ole käytössään mitään järjestelmää, johon noita tietoja koottaisiin - -
Kiistan olennainen kysymys on tulkinta henkilötietolain kohdasta, jonka mukaan lakia ei sovelleta toimiin joita "luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa." Tietosuojavaltuutettu katsoi asiaa toisin kuin yhdyskunta:
- - asiassa ei ole kyse tämänkaltaisesta henkilökohtaisten tietojen käsittelystä, vaan tietoja käsitellään uskonnollisen yhdyskunnan toimintaan liittyvissä tarkoituksissa yhdyskunnan ohjeiden mukaisesti ja yhdyskunnan organisoimalla tavalla. - -
- - kyseessä olevien henkilötietojen osalta rekisterinpitäjä on Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta. Sillä on tosiasiallinen määräysvalta siihen, kerätäänkö henkilötietoja ja millä edellytyksillä niitä kerätään ja käsitellään. Lisäksi tietoja käsitellään yhdyskunnan toimintaan liittyviin tarkoituksiin. Yhdyskunta on antanut - - ohjeita, jotka käytännössä ovat - - yksittäisiä Jehovan todistajia velvoittavia. - -
- - rekisteröityjen yhdyskunnan välillä ei ole olemassa henkilötietolain 8 tai 12 §:n tarkoittamaan jäsensuhdetta tai muuta asiallista yhteyttä. Tämän vuoksi kyseessä olevaa henkilötietojen keräämiseen ja muuhun käsittelyyn tarvitaan kyseessä olevien henkilöiden suostumus.
Käytännössä päätös tarkoittaa, että jokaisen todistajan on pyydettävä lupa kirjoittaa muistiin käymänsä keskustelun sisältö, toisen osapuolen nykyinen uskonto jne. Jos sen sijaan joku pyytää todistajia olemaan tulematta enää toiste, tämä tieto voidaan merkitä seurakunnan yhteiseen rekisteriin, koska kielto itsessään on riittävä perustelu merkinnälle.
Katso myös ratkaisu kokonaisuudessaan.
Yli viisi vuotta päätöksen jälkeen asia on ratkennut.
Käsittelyn aikana Jehovan todistajat ilmoittivat luopuneensa määrämuotoisen lomakkeen käytöstä ovelta ovelle -työssä tavoitetun henkilön tietojen rekisteröinnissä. Helsingin hallinto-oikeus päätti tämän perusteella, ettei yhdyskunta ollut rekisterinpitäjä.
Henkilökohtaisia muistiinpanoja puolestaan ei kosketa tietosuoja-asetus. Käytännössä siis Virtasen putkiliikkeen asiakasrekisteristä on esimerkiksi oltava tietosuojaseloste, yksityishenkilö Virtasen osoitekirjasta joulukorttien lähettämiseen sellaista ei tarvita.
Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), joka puolestaan pyysi Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun. Tämän perusteella KHO päätti, että myös Jehovan todistajien yhdyskuntaa pidetään tietojen käsittelijänä, ei vain yksittäisiä todistajia.
Jehovan todistajien vastineessa tämä kiistettiin:
Yhdyskunta ei tee eikä ole tehnyt tällaisia muistiinpanoja. Se ei vaadi eikä käske, että muistiinpanoja tehtäisiin, eikä se käsittele niitä millään tavoin. Yhdyskunnalla ei ole tiedossa, ketkä Jehovan todistajat saattavat muistiinpanoja tehdä tai mitä ne mahdollisesti sisältävät.
Joidenkin Jehovan todistajien tekemät muistiinpanot saattavat lisäksi sisältää lyhyitä tietoja keskustelusta, jonka todistaja on käynyt henkilön kanssa, esimerkiksi raamatullisesta kysymyksestä, joka vaatii tarkempaa perehtymistä. Tällaisten tietojen merkitseminen muistiin ei riko yksityisyyden suojaa. Päinvastoin, kyseinen henkilö on vapaaehtoisesti kertonut nämä tiedot todistajalle. - -
Vaatimalla yksittäisiä Jehovan todistajia ennen henkilökohtaisten muistiinpanojen tekemistä pyytämään henkilötietolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu yksiselitteinen suostumus valtio kajoaisi uskonnon- ja sananvapauteen rajoittamalla kansalaisten mahdollisuutta keskustella molempia osapuolia kiinnostavasta aiheesta. Uskonnollisia aiheita koskevaa sananvapautta rajoitettaisiin vaatimalla etukäteen annettavaa suostumusta - -
Tietosuojavaltuutettu totesi vastaselityksessään mm. "Kun uskonnon harjoittamisen yhteydessä käsitellään henkilötietoja, tulee henkilötietolain säännöksiä noudattaa, eikä lain noudattaminen millään tavoin estä uskonnon harjoittamista."
KHO perustelee ratkaisuaan muun muassa seuraavasti:
Asiakirjoista ilmenee, että ovelta ovelle -saarnaamistyötä organisoidaan ja koordinoidaan pitämällä yllä aluekarttoja/aluekortteja. Vaikka yksittäiset Jehovan todistajat päättäisivätkin itse, millä alueella tekevät ovelta ovelle -saarnaamistyötä, tämä ei merkitse sitä, että yhdyskunnan ei voida katsoa osallistuvan saarnaamistyön toiminta-alueiden jakamiseen. - -
- - edellä selostettu kuvaa sitä, että saarnaamistyö on yhdyskunnan tosiasiallisesti organisoimaa, koordinoimaa ja kannustamaa - -
Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ovelta ovelle -saarnaamistyötä tekevät yksittäiset Jehovan todistajat eivät ainakaan yleensä pyydä rekisteröitäviltä yksiselitteistä suostumusta henkilötietojen käsittelyyn eikä asiakirjoista myöskään ilmene, että yhdyskunta olisi heitä tähän ohjeistanut. Henkilötietojen käsittelylle ovelta ovelle -saarnaamistyössä ei siten ole ainakaan yleensä ollut henkilötietolaissa säädettyjä edellytyksiä.
Lopputuloksena siis jatkossa ovelta ovelle -työtä tekevän Jehovan todistajan on pyydettävä nimenomainen lupa, jos hän haluaa kirjata muistiin tapaamansa henkilön kiinnostuksen kohteita tai muita tietoja. Päätös koskee muutakin vastaa organisoitua toimintaa, esimerkiksi Mormonikirkon järjestämää. Sen sijaan ilman järjestäytymistä ja taustaorganisaatiota toimivia saarnaajia ratkaisu ei koske.
Katso myös KHO 2018:171 kokonaisuudessaan.
Euroopan ihmisoikeustuomistuin vahvisti kotimaisten tuomioistumien ratkaisun. Rajoitus perustui selkeään lakiin, eikä valittajan vaatimaa suullista käsittelyä tarvinnut järjestää. Yhdenvertaisuutta ei rikottu, kun vaatimus koski kaikkia uskontokuntia.
Pääasian osalta tuomion ydinlause oli lyhyt: Oikeus ei näe miten yksinkertainen luvan pyytäminen ja vastaanottaminen rekisteröitävän henkilön suostumuksesta vaikeuttaa valittavan yhteisön uskonnonvapautta.
Katso myös tuomio kokonaisuudessaan.