Uusin päivitys 5.12.2014: Raja säilyy entisellään
Opetusministeriö on vastannut valtiovarainministeriön kyselyyn mahdollisuudesta supistaa kuntien menoja. Eräs ehdotuksista koskee katsomusaineiden opetusta. Nykyään esimerkiksi mormonien ja adventistien uskontoa opetetaan, jos kunnan alueella ainakin kolmen oppilaan vanhemmat sitä pyytävät. Esityksen mukaan uusi raja olisi kymmenen oppilasta:
Uskonnon ia elämänkatsomustiedon opetus perusopetuksessa ia lukiokoulutuksessa
Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää, että perusopetuslain 13 § muutetaan siten, että opetuksen järjestäjän tulisi järjestää muiden uskontojen kuin evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon oman uskonnon opetusta silloin, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita olisi vähintään kymmenen. Kuten nykyisinkin, opetuksen järjestäminen edellyttäisi edelleen huoltajien pyyntöä. Voimassa olevan säännöksen mukaisesti vaadittava oppilasmäärä on kolme. Elämänkatsomustiedon osalta ryhmäkokoa ei muutettaisi. Vastaava muutos tehtäisiin lukiolakiin.
Muiden uskontojen opetuksen pienryhmien määrä on kasvussa. Muiden uskontojen kuin evankelis-luterilaisen uskonnon ja ortodoksisen uskonnon opetuksessa on heikko opettajien kelpoisuustilanne, mikä asettaa oppilaat epätasa-arvoiseen asemaan.
Perustuslain mukaan yhdenvertaisuudesta voidaan poiketa erityisestä syystä. Uskontojen osalta erityinen syy määritellä järjestämisvelvoitteen aiheuttava ryhmäkoko kolmeksi oppilaaksi evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon osalta ja kymmeneksi oppilaaksi muiden uskontojen osalta on se, että evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella uskonnolla on suomalaisessa yhteiskunnassa erityinen julkisoikeudellinen asema kansan kirkkoina. Opetuksen järjestäjällä olisi myös edelleen velvollisuus järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja on vähintään kolme. Niissä tilanteissa, joissa oppilas ei osallistuisi uskonnon tai elämän-katsomustiedon opetukseen, tulee opetuksen järjestäjän edelleen järjestää muuta opetusta tai ohjattua toimintaa perusopetusasetuksen 5 §:n mukaisesti.
Ehdotus vähentää kuntien toimintamenoja esi- ja perusopetuksen ja lukiokoulutuksen osalta noin 3,0-3,5 miljoonaa euroa. Kuntien tulee valmistautua lisääntyvään oppilasmäärään elämänkatsomustiedon osalta, sekä valmistautua järjestämään muuta toimintaa niille, jotka eivät osallistu oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen.
Muutos voidaan antaa osana muita rakennemuutoslakeja. Laki voisi aikaisintaan tulla voimaan 1.8.2015. Jo aloittaneiden ryhmien opetus tulee saattaa loppuun. Soveltamissäännösten mukaan muutos koskisi vain uusia aloittavia ryhmiä.
Esityksessä on selvä kehäpäätelmä. Yhdenvertaisuudesta poiketaan, koska kahdella valtionkirkolla on "erityinen julkisoikeudellinen asema". Siis nykyisellä katsomusten välisellä epätasa-arvolla perustellaan tulevakin yhdenvertaisuuden rikkominen. Jos esitys etenee lakiehdotukseksi saakka, tulee perustuslakivaliokunta pohtimaan onko perustelu pätevä.
Hallituksen kehysriihi hyväksyi odotetusti ministeriön ehdotuksen. Hallitus arvioi, että vuodesta 2016 lähtien muutos säästää 0,9 miljoonaa euroa vuosittain.
Asiasta kertoi ensimmäisenä STT.
Hallituksen esitys annettiin eduskunnalle samaan aikaan budjettiesityksen kanssa. Sisältö on ministeriön esityksen mukainen, eli raja nousee kolmesta kymmeneen oppilaaseen. Raja ei koskisi valtionkirkkojen uskontoa eikä elämänkatsomustietoa.
Perusteluna epätasa-arvolle hallitus esittää
Lisäksi esityksessä muistutetaan, ettei oikeus saada kunnan koulussa oman uskonnon opetusta ole uskonnonvapauden osa.
Hallitus esittää, että perustuslakivaliokunta antaa esityksestä lausunnon. Jo valmisteluvaiheessa mm. molemmat ylimmät laillisuusvalvojat ovat esittäneet kritiikkiä esityksen sisältämään epätasa-arvoon.
Yksityiskohtana luonnos hallituksen esitykseksi sisälsi muotoilun "- - evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella uskonnolla on suomalaisessa yhteiskunnassa erityinen julkisoikeudellinen asema valtionkirkkoina." Lopullisessa esityksessä sana 'valtionkirkko' on poistettu.
Perustuslakivaliokunta antoi selkeän lausunnon hallituksen esityksestä: ei käy, rajan on oltava sama kaikille uskontoryhmille.
- - perustuslakivaliokunta katsoo, ettei hallituksen esityksessä ole esitetty sellaista hyväksyttävää perustetta, jonka vuoksi oppilaat olisi ryhmäkoon määrittelemisellä esitetyllä tavalla mahdollista asettaa eri asemaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Hallituksen esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia on siten perustuslain 6 §:n 2 momentin johdosta muutettava siten, että oikeus oman uskonnon opetukseen määräytyy samalla perusteella uskontokunnasta riippumatta. Tämä on edellytys lakiehdotusten käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä
Valiokunta toteaa, ettei valtionkirkkoasemasta voi johtaa oikeutusta erilliseen kohteluun:
Evankelis-luterilaisella kirkolla on kuitenkin perustuslain 76 §:ään ja kirkkolakiin (1054/1993) perustuva erityisasema Suomessa - - Tämä ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnan mukaan merkitse, että evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan oikeudellisesti ja yhteiskunnallisesti erityinen asema Suomessa olisi sinänsä perustuslain 6 §:n 2 momentin edellyttämä hyväksyttävä syy kohdella näihin uskontokuntiin kuuluvia eri tavoin kuin muita.
Eduskunnalle jää nyt vaihtoehdoksi joko säilyttää opetusryhmän minimikoko ennallaan, tai nostaa sitä samalla kertaa myös valtionkirkkojen uskonnon opetukselle. Käytännössä tällä on merkitystä ortodokseille. Elämänkatsomustiedon rajaa ei lausunnossa mainita erikseen, mutta sama soveltunee myös siihen.
Valiokunta antaa lopuksi ymmärtää, että kaikille yhteinen aine, esimerkiksi nimellä uskontotieto, saattaisi olla hyvä vaihtoehto: "perustuslaki ei estä peruskoulun ja lukion opetussisällön sellaista kehittämistä, jossa oman uskonnon opetuksen sijasta painopistettä siirrettäisiin kaikille yhteiseen uskontotiedon ja elämänkatsomustiedon opetukseen."
Sivistysvaliokunta päätti kokouksessaan 4.12.2014 lopettaa asian käsittelyn.
Koska valiokunta ei edes laadi hylkäämistä esittävää mietintöä, ei asia etene täysistuntoon. Opetusryhmän minimikoon nostoon voidaan siis palata vasta vaalien jälkeen, jos seuraava hallitus päättää ajaa asiaa eteenpäin.