4.4.2026
Yhdenvertaisuusvaltuutettu luovutti eduskunnalle joka neljäs vuosi laadittavan kertomuksensa.
Katsomusainevalinnan vapauttamista hän edelleen kannattaa. Nykytilanteessa lähinnä evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvista osa haluaisi elämänkatsomustiedon opetukseen, mutta se on kiellettyä. Sen sijaan katsomusaineiden yhdistämistä hän ei varauksetta kannata:
Kaikille oppilaille yhteinen katsomusaine on yksi vaihtoehto uskontoihin liittyvän opetuksen toteuttamiseksi jatkossa. Se ei kuitenkaan automaattisesti takaa oppilaiden yhdenvertaisuutta. Nykyinen katsomusaineiden opetus vahvistaa vähemmistöjen yhdenvertaisuutta ja asemaa, kun opetus konkreettisesti osoittaa oppilaille, että vähemmistön uskontoa kohdellaan samalla tavalla kuin enemmistön uskontoa. Tällä voi olla erityistä merkitystä uskonnonvapauden toteutumiseen tilanteissa, jossa jotakin uskonnollista vähemmistöä vähätellään tai halveksitaan julkisessa keskustelussa. - -
Kouluasioista kertomuksessa toistetaan opetushallituksen ohjeet: koululaisjumalanpalveluksia ja vastaavia koulu saa järjestää, mutta ei ole pakko. Jos järjestetään, niille pitää olla neutraali vaihtoehto joka on kaikille tarjolla. Pienenä tarkennuksena valtuutettu erittelee varsinaisen uskonnonharjoituksen ja muuten uskontoon sitouttavan toiminnan:
Koulut ja päiväkodit voivat järjestää myös uskonnollisia tilaisuuksia, joissa on uskonnon harjoittamista tai uskontoon sitouttavaa sisältöä. Tällaisia uskonnollisia tilaisuuksia voivat olla esimerkiksi joulukirkko tai seurakunnan pitämä uskonnollinen aamunavaus. - -
- - ohjeistuksessa tulisi kuitenkin olla selkeämmin tieto siitä, että uskonnollisia tilaisuuksia ovat uskonnon harjoittamisen lisäksi myös tilaisuudet, joissa on uskontoon sitouttavaa sisältöä.
Kertomuksessa on tilastoitu myös viharikoksia. Uskonto on niissä melko harvinainen motiivi, vain 8,7 % tapauksista. Esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen oli motiivina 10,3 prosentissa. Ehdottomasti yleisin syy oli etninen tai uskonnollinen tausta.
Muslimeita syrjittiin, kun heiltä kiellettiin oman uskonnon harjoittaminen (mm. rukoilu) kristillisen yhdistyksen leirikeskuksessa, jota vuokrataan yleisesti leirikäyttöön. Leirikeskuksen yleisiä tiloja ei voitu pitää sakraalitiloina, joissa muun uskonnon harjoittamista olisi voitu rajoittaa.
Vartiointiliike ei saanut yleisesti estää töihin hakeutumista huivia käyttävältä musliminaiselta. Työantajan huoli siitä, että vartijan voisi kuristaa huivilla, ei ollut riittävän painava yleiseen linjaukseen. Lainsäädäntö vaati vartijan olevan sellaiseksi tunnistettavissa, mutta se ei estänyt huivia osana asua.
Katso myös kertomus kokonaisuudessaan.