Helsingin hovioikeus Tuomio 19/114497 Antamispäivä 02.04.2019 Asianumero R 18/938 Ratkaisu, johon on haettu muutosta Helsingin käräjäoikeus 27.02.2018 nro 108953 Asia Syrjintä Valittaja "K" Vastapuoli Kihlakunnansyyttäjä Riina Karma Asian käsittely hovioikeudessa K:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 22.5.2018. Pääkäsittely on toimitettu 18.1.2019. Valitus K on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään tai että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. Lisäksi K on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudessa. K ei ollut syrjinyt M:sta tämän uskonnon perusteella. M:n uskonnolla ei ollut ollut mitään tekemistä K:n menettelyn kanssa. K oli ainoastaan sanonut M:lle englanniksi ”jos et näytä kasvojasi, niin et ole tervetullut”. K ei ollut kieltäytynyt palvelemasta M:sta, vaan M oli oma-aloitteisesti päättänyt asiointinsa liikkeessä ja poistunut sieltä. K oli noudattanut tilanteessa kaikkiin asiakkaisiinsa soveltamaansa käytäntöä, jonka mukaan hänen piti kyetä tunnistamaan asiakkaansa. Kun M:n kasvot oli peitetty, tunnistaminen ei ollut ollut mahdollista. Asiakkaan tunnistamisen vaatimus liittyi liiketoiminnassa yleisesti hyväksyttäviin periaatteisiin eli yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ja omaisuudensuojan turvaamiseen. K:lla oli ollut oikeus kertoa M:lle liikkeessä noudattamastaan periaatteesta. Asian arvioinnissa piti huomioida myös perustuslain takaama sananvapaus ja ammatinharjoittajan vapaus noudattaa liiketoimintansa harjoittamisessa parhaaksi katsomiaan periaatteita. Useissa EU-maissa kasvot peittävä vaatetus oli työelämässä lailla kielletty. K:lle määrätty 35 päiväsakkoa oli joka tapauksessa oikeuskäytäntöön nähden liian ankara seuraamus teosta. Seuraamuksen arvioinnissa tuli ottaa huomioon K:n vähäinen syyllisyys, asianomistajan poikkeuksellisena pidettävä menettely ja se, ettei liikkeessä ollut tuolloin ollut muita asiakkaita. Vastaus Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään ja K velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa. Syyttäjä on pääkäsittelyssä tarkistanut syytteen teonkuvausta siten, että M oli asioinut E -liikkeessä pukeutuneena uskonnollisen vakaumuksensa takia silmiä lukuun ottamatta kasvot peittävään niqab-asuun. K oli jättänyt palvelematta M:sta yleisesti noudatettavilla ehdoilla kieltäytymällä myymästä tälle liikkeessä myynnissä olleita tuotteita, mikäli M ei näytä kasvojaan. Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. K oli ilmoittanut E -liikkeessä asioineelle niqab-huntuun pukeutuneelle M:lle, ettei tämä ollut toivottu asiakas liikkeessä, mikäli hän halusi pitää kasvonsa peitettynä. Niqab-hunnun yhteys islaminuskon harjoittamiseen oli yleisesti tiedossa. Nykyisin yleisin kasvot peittävä pukeutumisen muoto julkisilla paikoilla oli islaminuskoon kuuluvan huivin käyttö. Kysymys oli ollut tilanteesta, jossa näennäisesti yhdenvertainen pukeutumisehto johti syrjivään käytäntöön, joka tässä tapauksessa kohdistui lähes yksinomaan uskonnollisin perustein huntuun pukeutuneisiin naisiin. Kasvot peittävän hunnun käyttö ei tuottanut ongelmia muillakaan julkisilla paikoilla. Asian kannalta ei ollut merkitystä sillä, että kasvot peittävän vaatetuksen käyttö työelämässä oli kielletty joissain EU-maissa. niqab-hunnun käyttö julkisilla paikoilla oli laillista ja hyväksyttävää Suomessa ja muun muassa Helsingin kaupungin työntekijöille työssä sallittu asu. Tuomittu sakkorangaistus oli teon laatuun ja olosuhteisiin nähden sekä M:lle tilanteesta aiheutunut henkinen ahdistus huomioon ottaen kohtuullinen seuraamus. Lausunnot Hovioikeuteen on 28.8.2018 ja 17.1.2019 toimitettu yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnot. Todistelu Pääkäsittelyssä on kuultu syyttäjän nimeämänä todistajana M:sta ja todistelutarkoituksessa K:ia. Hovioikeuden ratkaisu Perustelut Näyttö ja näytön arviointi Riidatonta on, että M on mennyt E -liikkeeseen pukeutuneena mustaan tai harmaaseen niqab-asuun, joka oli silmiä lukuun ottamatta peittänyt hänen kasvonsa. M on kertonut, että hänen ollessaan kynttilähyllyn luona kynttilä kädessään, K oli sanonut hänelle englanniksi, ettei K myy, jos M ei paljasta kasvojaan. M ei ollut käyttäytynyt uhkaavasti. M on islaminuskonsa vuoksi pukeutunut niqabiin 15 vuoden ajan. Hän paljastaa kasvonsa, jos se on tarpeen tunnistautumisen vuoksi, kuten passintarkastuksessa tai muissa tilanteissa, joissa henkilöllisyys tarkistetaan. K on kertonut sanoneensa M:lle, ettei tämä ollut toivottu asiakas. K ei ollut kieltäytynyt myymästä M:lle. K oli sanonut, että kasvot on näytettävä. K ei sallinut, että asiakkaat peittivät kasvonsa, koska asiakas täytyi pystyä tunnistamaan, jos asiakas anastaisi tavaroita. K:n menettelyllä ei ollut ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa. M:lla oli ollut kynttilä kädessä. M ei ollut aiheuttanut häiriötä eikä käyttäytynyt uhkaavasti tai epäilyttävästi. K ei ollut yhdistänyt M:n pukeutumista uskontoon. K:n tiedossa oli, että kyseisenlainen pukeutuminen saattoi liittyä uskontoon, mutta kaavun käyttöön voi liittyä muutakin eikä sen käyttäminen todistanut mitään uskonnosta tai sitä, kuka kaavun sisällä oli. Hovioikeus katsoo, että M:n kertomuksen uskottavuutta tukee se, että hänen äidinkielensä on englanti ja ettei hän siten ole voinut erehtyä K:n puheen sisällöstä. Kertomuksen uskottavuutta tukee myös se, että hän on heti soittanut tapahtuneesta välikohtauksesta poliisille. Hovioikeus katsoo näytetyksi, että K on sanonut liikkeessä asioineelle M:lle, jolla on ollut kädessään liikkeen tuote, ettei hän myy M:lle, jos tämä ei paljasta kasvojaan. Vaikka K ei olekaan kehottanut M:sta poistumaan liikkeestä, M on poistunut liikkeestä, koska hän oli ymmärtänyt K:n puheen perusteella, ettei tämä myy hänelle liikkeen tuotteita. M:n poistuminen liikkeestä on siten johtunut K:n menettelystä. Säännökset Rikoslain 11 luvun 11 §:n mukaan joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla (1 kohta), kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä (2 kohta) taikka asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan (3 kohta) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Lain esitöiden (HE 94/1993 vp) mukaan hyväksyttäviä syitä epäyhdenvertaiseen kohteluun ovat oikeussäännöksiin perustuvat syyt, kuten kieltäytyminen myymästä alkoholijuomia henkilölle, joka ei niitä saisi ostaa, tai kansalaisten vakiintuneisiin oikeuskäsityksiin pohjautuvat syyt. Syrjintäsäännöksillä ei myöskään rajoiteta muualla lainsäädännössä suotua mahdollisuutta harjoittaa asiakasvalintaa liikkeen tason ylläpitämiseksi. Hyväksyttävät syyt erilaiselle kohtelulle voivat johtua myös harjoitetun toiminnan luonteesta, kuten esimerkiksi sisällöltään ikään perustuville erityisryhmille kuten nuorisolle tai vanhuksille tarkoitetut palvelut. Ehdotetun 11 §:n 1 kohdan katsottiin kattavan muun muassa kieltäytymisen ottamasta asiakkaaksi tai palvelemasta asiakasta taikka asiakkaan palvelemisen nöyryyttävällä tai asiakasta loukkaavalla tavalla. Pykälän 3 kohdassa tarkoitettua syrjintää ei olisi merkitykseltään vähäinen tai perusteiltaan tulkinnanvarainen asettaminen eriarvoiseen tai muita huonompaan asemaan. Syrjintänä ei voida pitää erilaisten perusteiden asettamista sinänsä, vaan sillä tavoin tapahtuvaa erottelua, että se johtaa käytäntöön sovellettuna jonkun asettamiseen olennaisesti huonompaan asemaan kuin muut. Tahallisuus edellyttää tietoisuutta syrjintäperusteen olemassaolosta ja merkityksen antamista sille henkilön kohtelussa. Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa uskonnon perusteella. Syrjintäkieltoa perusteltiin lain esitöissä (HE 309/1993 vp s. 43-44) sillä, että ihmisoikeussopimusten yhdenvertaisuuden sääntelyssä tällaisella säännöksellä on keskeinen asema. Syrjintäkielto koskisi myös toimenpiteitä, jotka välillisesti johtaisivat syrjivään lopputulokseen. Tältä osin syrjinnän käsilläolo olisi arvioitava jonkin menettelyn tosiasiallisten seurausten kannalta. Perustuslain 11 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Pykälän 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Lain esitöiden (HE 309/1993 vp s. 56) mukaan muiden ihmisten perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat olisi otettava huomioon tulkittaessa, miten pitkälle säännöksen antama perusoikeussuoja, esimerkiksi uskonnon harjoittamisen käsite, ulottuu. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen julkiseen ja yksityiseen toimintaan. Lain 8 §:ään sisältyy syrjinnän kieltävä säännös, jossa yhtenä syrjintäperusteena mainitaan uskonto. Sanotun lain 11 §:ssä säädetään erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista, joiden mukaan erilainen kohtelu on oikeutettua siinäkin tapauksessa, että kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole säädetty, jos kohtelulla on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa turvataan uskonnonvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin. Artiklan 2 kohdan mukaan henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Ihmisoikeussopimuksen 14 artiklassa on syrjinnän kielto, jonka mukaan tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan muun muassa ilman minkäänlaista uskontoon perustuvaa syrjintää. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen kahdennentoista pöytäkirjan 1 artiklan 1 kohdan mukaan laissa tunnustetuista oikeuksista nauttiminen taataan muun muassa ilman minkäänlaista uskontoon perustuvaa syrjintää. Hovioikeuden johtopäätökset M on kertomansa mukaan harjoittanut islaminuskoa pitkän aikaa ja pukeutunut uskonnollisista syistä niqab-asuun. M:n uskonnollista vakaumusta ei ole syytä epäillä. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä islamin päähuivin tai hunnun käyttämistä on pidetty uskon tunnustamisena ja katsottu siihen kohdistuvien rajoitusten merkitsevän puuttumista 9 artiklan turvaamaan uskonnonvapauden suojaan. (esim. Kervanci v. Ranska, 4.12.2008, Aktas v. Ranska, 30.6.2009). Hovioikeus katsoo, että pukeutumista kasvot peittävään niqab-asuun voidaan pitää perustuslain 11 §:ssä tarkoitettuna uskonnon tunnustamisena ja harjoittamisena. K on kieltäytynyt myymästä niqab-asuun pukeutuneelle M:lle mitään ja siten kieltäytynyt palvelemasta tätä liikkeessään. K on näin menettelemällä puuttunut M:n uskonnonvapauteen. Perustuslain 11 §:ssä on uskonnon- ja omantunnonvapaus turvattu ilman nimenomaista rajoituslauseketta. Rajoituslausekkeen puuttuminen ei kuitenkaan merkitse, että uskonnonvapauteen vedoten voitaisiin harjoittaa toimia, jotka loukkaavat muita perusoikeuksia (HE 309/1993 vp s. 56). Uskonnonvapauteen kohdistuvien rajoitusten hyväksyttävyyden arvioinnissa on huomiota kiinnitettävä myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Vastaavansisältöinen rajoitus on myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan 3 kohdassa. Uskon tunnustamisen oikeutta on pidetty perusoikeutena demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa (esim. Eweida v. Yhdistynyt kuningaskunta, 15.1.2013). K on vedonnut siihen, että hän on liiketoiminnassaan edellyttänyt kaikkien asiakkaiden osalta, että nämä tulee voida tunnistaa. K:n mukaan tunnistamisvaatimus liittyi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä omaisuudensuojan turvaamiseen elinkeinotoiminnassa. Laissa ei ole säädetty rajoituksia vapaudelle tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Jos kuitenkin erilaiselle kohtelulle samanlaisessa tilanteessa tai samanlaisissa olosuhteissa on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy, kyse ei ole syrjinnästä. Arvioitaessa hyväksyttävää syytä K:n menettelyyn on otettava huomioon hänen perusoikeuksiinsa liittyvät näkökohdat. Elinkeinonharjoittajalla on perustuslain 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden nojalla oikeus lähtökohtaisesti kohdistaa palvelujaan liikeajatuksensa mukaisesti eri tavoin rajatuille henkilöpiireille edellyttäen, että kohtelulla pyritään hyväksyttävään tavoitteeseen ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat asianmukaisia ja oikeasuhtaisia. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaaminen liiketiloissa voi sinänsä olla hyväksyttävä syy tehdä erottelu erilaisten asiakkaiden välillä. Liiketoiminnassa ei kuitenkaan voida sanottujen tavoitteiden saavuttamiseksi asettaa asiakkaille sellaisia ehtoja, jotka loukkaavat näiden perusoikeuksia, kuten uskonnonvapautta ja syrjinnän kieltoa. K:n kertomus ei riitä näytöksi siitä, että E -liikkeessä olisi ollut sellainen käytäntö, että kaikki asiakkaat pitää voida tunnistaa kasvoista. M ei ole käyttäytynyt liikkeessä epäilyttävästi tai uhkaavasti eikä hän ole aiheuttanut häiriötä. M on tapahtumahetkellä ollut ainoa asiakas liikkeessä. M:n käyttäytyminen ei ole muodostanut uhkaa yleiselle turvallisuudelle tai järjestykselle liikkeessä tai uhkaa liikkeessä olleelle omaisuudelle. M:n tunnistaminen ei ole ollut tarpeen siinä tarkoituksessa, että toimenpiteellä olisi estetty liikkeessä oleville henkilöille ja omaisuudelle aiheutuva vaara. Kun K:lla ei siten ole ollut hyväksyttävää syytä kieltäytyä myymästä uskonnolliseen niqab-asuun pukeutuneelle M:lle, hän ei ole elinkeinotoiminnassa ilman hyväksyttävää syytä palvellut M:sta yleisesti noudatettavilla ehdoilla. K on myös asettanut M:n muihin asiakkaisiin nähden ilmeisesti eriarvoiseen asemaan tämän uskonnon perusteella, kun hän on vaatinut myymälässä asioinutta M:sta paljastamaan kasvonsa, vaikka K:lla ei ole selvitetty olleen aihetta edellyttää tunnistautumista. Hovioikeus katsoo tekoajankohtana olleen yleisesti tiedossa, että islaminuskoiset naiset käyttävät kyseistä kasvot peittävää asua. K:n omankin kertomuksen perusteella voidaan katsoa, että hänen on täytynyt tietää niqab-asun käyttämisen liittyneen M:n harjoittamaan islaminuskoon. K on siten tiennyt syrjintäperusteen olemassaolosta ja antanut sille merkitystä M:n kohtelussa. K on näin ollen menetellyt tahallisesti. Hovioikeus hyväksyy rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeuden perustelut. Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei ole aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen. Lainkohtia on oikaistu. Muutoksenhaku Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 03.06.2019. Asian ovat ratkaisseet: Hovioikeudenneuvos Pirjo Aaltonen Hovioikeudenneuvos Anna-Liisa Hyvärinen (puheenjohtaja) Hovioikeudenneuvos Heikki Rautiola Ratkaisu on yksimielinen. ---- Helsingin käräjäoikeus Os. 3 Tuomio 18/108953 27.02.2018 Asianumero R 17/8942 Puheenjohtaja Käräjätuomari Mirja Sormunen Syyttäjä Kihlakunnansyyttäjä Tapio Rasila Vastaaja K Asianomistaja M Asia Syrjintä Vireille 24.10.2017 Syyttäjän rangaistusvaatimus 1. Syrjintä 5500/R/0021436/16 Rikoslaki 11 luku 11 § 1 / 1-3 Perustuslaki 6 § 30.03.2016 Helsinki K on elinkeinotoiminnassa ilman hyväksyttävää syytä jättänyt palvelematta M:sta yleisesti noudatettavilla ehdoilla sekä asettanut tämän ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan uskonnon perusteella. M on asioinut -- Oy:n ylläpitämässä Fennia -korttelissa sijaitsevassa E -liikkeessä pukeutuneena uskonnolisen vakumuksensa takia kasvot peittävään Niqab -asuun. -- toimistusjohtajana toiminut sekä liikkeessä töissä ollut K on jättänyt palvelematta M:sta yleisesti noudatettavilla ehdoilla pyytämällä M:sta poistumaan liikkeestä ja kieltäytymällä myymästä tälle liikkeessä myynnissä olleita tuotteita. Syyttäjän muu vaatimus Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 1 Vastaaja on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 § Vastaus Vastaaja K on kiistänyt syytteen. K on kiistänyt, että hän olisi kieltäytynyt palvelemasta M:sta tai olisi asettanut tämän ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan uskonnon perusteella. K on vaatinut syytteen hylkäämistä. K on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 2.232 euroa. Todistelu Henkilötodistelu 1. Vastaaja K todistelutarkoituksessa 2. Todistaja M KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU Tuomion perustelut Kohta 1 Todistajana kuultu asianomistaja M on kertonut, että mennessään kauppaan hänellä oli päällään Niqab-asu, joka peittää koko vartalon lukuunottamatta silmiä. M oli ehtinyt mennä kynttilöiden luokse, kun K oli sanonut hänelle englanniksi, että jos et voi näyttää kasvojasi, hän ei myy mitään. M oli kertonut K:lle olevansa suomalainen ja kysynyt vielä että tarkoitatko todella etten voi ostaa mitään, johon K oli sanonut, että ajattele mitä haluat. M oli kokenut tilanteen ihmisarvoa loukkaavana ja nöyryyttävänä ja ahdistavana. Hän oli poistunut liikkeestä. K ei ollut käskenyt häntä poistumaan. M on kertonut, että hän paljastaa kasvonsa viranomaisille, kun sellaista tunnistusta tarvitaan, mutta kaupassa hänen ei tarvitse näyttää kasvojaan. M on kertonut olleensa muslimi 24 vuotta ja 14-15 vuotta käyttänyt Niqab-asua. Hän harjoittaa uskontoa aina. M:n käsityksen mukaan oli kysymys rasismista, koska hän ei ollut pelottava. Kauppias ei ollut tyytyväinen hänen uskonnolliseen vaatetukseensa. Ihmiset tietävät heti vaatetuksen perusteella, että hän on muslimi. Vastaaja K on kertonut, että hän kohtelee kaikkia samalla tavalla, jos he peittävät kasvonsa. Kasvot on tärkeä nähdä, jos tarvitaan tunnistusta epäselvissä tilanteissa valvontakameranauhalta. K ei ollut käskenyt naista poistumaan liikkeestä. K olisi voinut myydä, jos vartijat olisivat voineet tarkastaa. K oli ajatellut, että henkilö on ulkomaalaistaustainen ja siksi puhui hänelle englantia. Kyseisen asun K oli nähnyt joskus jossakin. TV:ssä hän oli nähnyt terroristeja, mutta hän ei tiennyt olivatko he muslimeja. K oli sanonut tälle kauppaan tulleelle henkilölle, että jos et näytä kasvojasi, niin et ole tervetullut. K on kertonut, että hänellä on töissä muslimi. Johtopäätökset Käräjäoikeus ei pidä uskottavana, että K ei olisi tiennyt M:n asun liittyvän M:n uskontoon. Asu on Helsingissäkin tuttu näky. K ei ole pyytänyt M:sta poistumaan, mutta on sanonut selvästi, ettei M voi ostaa mitään, jos hän peittää kasvonsa. M ei ole uskontonsa vuoksi voinut näyttää kasvojaan. Liikkeessä tuolloin olivat M ja K. K:n lausuma osoittaa sen, ettei hän palvele eli myy tavaroista kasvonsa uskonnollisista syistä peittävälle M:lle. M poistui liikkeestä. K on asettanut M:n ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan uskonnon perusteella. K:n syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä. Syyksilukeminen K on syyllistynyt siihen rikokseen, mistä syyttäjä on hänelle vaatinut rangaistusta muutoin, mutta hän ei ole pyytänyt M:sta poistumaan liikkeestä. Rangaistusseuraamus Teko ei ole niin vähäinen, että K voitaisiin jättää rangaistukseen tuomitsematta. K tuomitaan yleisen rangaistuskäytännön mukaiseen sakkorangaistukseen. Oikeudenkäyntikulut K:n valtioon kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään, koska syytettä ei ole hylätty. Lopputulos Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmalta ilmenevällä tavalla. Helsingin käräjäoikeus Os. 3 Vastaaja "K" Tuomiolauselma 18/108953 27.02.2018 Asianumero R 17/8942 K - - Syyksi luettu rikos 1. Syrjintä 30.03.2016 Rikoslaki 11 luku 11 § 1 / 1-3 Perustuslaki 6 § Rangaistusseuraamukset Sakko Syyksi luetut rikokset 1 35 päiväsakkoa à 57,00 euroa = 1 995,00 euroa Muut lausunnot K:n valtioon kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Muutoksenhaku Annettiin muutoksenhakuohje. Vastaaja K on määräajassa hyväksytysti ilmoittanut tyytymättömyyttä koko tuomioon. Valituksen määräpäivä: 29.03.2018 Vastavalituksen määräpäivä: 12.04.2018 Lainvoimaisuus Tuomio ei ole lainvoimainen. Allekirjoitus Käräjätuomari Mirja Sormunen