Tämä päätös liittyy uutiseen Oikeusasiamies: Potilasta ei saa pakottaa kuulemaan jouluhartautta.
Eduskunnan oikeusasiamies, ratkaisu EOAK/1076/2017
5.2.2018
Viite: 16.2.2017 vireille tullut kantelu
ASIA: Uskonnonvapauden huomioon ottaminen sairaalassa
--- arvosteli kirjeessään sairaalan menettelyä. Kantelijan mukaan sairaalan keskusradion kautta järjestettiin uskonnollisia tilaisuuksia henkilökunnalle ja potilaille kysymättä etukäteen keneltäkään, halusivatko he osallistua tilaisuuteen.
Kantelija kertoi olleensa --- sairaalassa 24.12.2016 hoidossa eristetyssä huoneessa. --- suomalainen ja ruotsinkielinen seurakunta järjestivät sairaalan keskusradion kautta uskonnollisen tilaisuuden, joka keskusradion kautta kuului kaikkiin potilashuoneisiin ja sairaalan yhteisiin tiloihin. Kantelija katsoi, että hänen perustuslaissa turvattua oikeuttaan olla osallistumatta uskonnollisiin tiaisuuksiin oli loukattu.
Kantelijan mielestä asiaa ei myöskäan voitaisi ratkaista siten, että potilaan tulisi etukäteen ilmoi1taa näkemyksensä hoitohenkilökunnalle, jotta henkilökunta voisi siirtää uskonnoliisiin tilaisuuksiin haluttomat pois niistä tiloista, joissa "jumalanpalveluksia" järjestettäisiin.
Kantelun johdosta HUS --- sairaalan vs jontava lääkäri antoi lausunnon ja --- sairaalan ylihoitaja --- ja osastonhoitaja --- selvitykset.
Asiakirjat liitetään oheen siltä osin, kuin ne eivät sisällä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettävää tietoa.
Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella
Perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuurumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 9 artiklan mukaan jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.
Saadun selvityksen mukaan jouluaaton 2016 hartaushetki oli sairaalassa lähetetty osastoille edellisvuoden tapaan ns. yleiskuulutuksen kautta, kuuluvuusalueena osastojen (os. 4, 5, 6 sekä dialyysi) käytävät ja kattokaiuttimien kautta myös potilashuoneet. Yleiskuulutuspuhelinta on tarkoitus sairaalassa käyttää esimerkiksi tulipalo- ja evakuointitilanteissa.
Vs johtava lääkäri --- lausunnon mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin --- sairaanhoitoalue on tehnyt sopimuksen sairaalan potilaille järjestettävästä sielunhoitotoiminnasta --- seurakuntayhtymän kanssa. Sairaaloissa ja avohoidossa tapahtuva sielunhoito on valtakunnallisesti vakiintunutta yhteistyötä seurakuntien kanssa. Keskeiset sairaalasielunhoitoa koskevat ohjeistukset ovat Sairaalasielunhoidon Euroopan suositukset (hyväksytty 15.6.2002) ja Sairaalasielunhoidon periaatteet (hyväksytty Kirkkohallituksen Täysistunnossa 17.8.2011).
Edelleen lausunnon mukaan jouluaaton 2016 noin 30 minuutin kestoinen hartaushetki osastoille lähetettiin yleiskuulutuksen kautta, koska tilaisuuden lähettäminen ei olisi teknisesti muutoin onnistunut. Tästa johtuen sairaalan potilaat, jotka eivät hartaushetkeä olisi halunneet kuunnella, joutuivat vasten tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen.
Lausunnossa todetaan, että valittajan perusoikeuksia oli siten loukattu hänen jouduttuaan kuuntelemaan tahtomattaan kyseisen hartaushetken. Vs johtava lääkäri --- mukaan --- sairaalassa ei enää jatkossa välitetä uskonnollisia tai aatteellisia tilaisuuksia keskusradion kautta niin, että potilaiden perusoikeuksia loukattaisiin. Teknisellä järjestelyllä varmistetaan, että potilaat voivat itse valita haluavatko he tilaisuuteen osallistua.
Perustuslain 11 §:n viimeinen virke "kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen" täsmentää eräitä ns. negatiivisen uskonnonvapauden ulottuvuuksia, ja se merkitsee säännöksen perusteluiden mukaan, että ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti jumalanpalvelukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen. Virkkeen tarkoituksena ei kuitenkaan ole estää muiden ihmisten positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. (HE 309/1993 vp, ks. myös PeVM 10/2002 vp). Vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin (PeVL 12/1982 vp).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on oikeuden uskonnonvapauteen turvaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään katsotun artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Tämän mukaan valtion on muun muassa edistettävä julkisen järjestyksen, uskonnollisen harmonian ja suvaitsevaisuuden säilyttämistä erityisesti vastakkaisia näkemyksiä edustavien ryhmien välillä (esimerkiksi Lautsi ym. -tapaus 2011 ja Leyla Sahin -tapaus 2005). Tuomioistuin on torjunut ajatuksen, että pelkästään perinteeseen vetoamalla voitaisiin vetäytyä ihmisoikeussopimuksen asettamista velvoitteista.
Tuomioistuin on lisäksi katsonut, että vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa sisältää myös oikeuden olla joutumatta tilanteisiin, joissa henkilöä vaaditaan paljastamaan uskonsa tai joissa hänen on toimittava jollain sellaisella tavalla, josta voidaan tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (esim. Sinan Işik vs. Turkki -tuomio 2010). Negatiiviseen uskonnonvapauteen liittyen tuomioistuin on painottanut yksilön oikeutta olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan myös valtion pidättäytymistä omalla toiminnallaan aiheuttamatta - välittömästi tai välillisesti - tilanteita, joissa henkilön vakaumus paljastuu (esim. Grzelak v. Puola, 2010, jossa tuomioistuin katsoi, että koulutodistuksista välillisesti ilmenevä osallistumattomuus uskonnon tunneille johti henkilön tarpeettomaan leimautumiseen).
Tietyn toiminnan järjestäjä on vastuussa toiminnan kohteen uskonnonvapauden turvaamisen toteutumisesta. Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa on annettu usieta negativiista uskonnonvapautta koskevia ja sivuavia päätöksiä esimerkiksi puolustusvoimien ja koulujen toimintaan liittyen (ks. esim. dnro 566/4/09 ja 3481/4//09). Apulaisoikeuskansleri piti päätöksessään (OKV/1381/1/2009) oikeuslaitoksessa jä1jestettäviä, tuomioistuimen itsensä järjestärmiä ja koolle kutsumia uskonnollisia tilaisuuksia ongelmallisina julkisen vallan neutraalisuuden ja puolueettomuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta etenkin silloin, kun niitä järjestetään läheisesti virkatoimintaan liittyen viraston tiloissa virka-aikana.
Julkisen vallan käyttöön kohdistuu velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia tai maailmankatsomuksellisia suuntauksia (HE 309/1993 vp). Tästä on johdettavissa velvoite huoletia myös esimerkiksi sairaalasielunhoidon ja sairaalapappien käytännön toiminnassa siitä, että uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet sairaalassa on järjestetty siten, ettei kukaan vastoin tahtoaan joudu osallistumnaan itselleen vieraan uskonnon hatjoittamiseen. Edellä esitetyn EIT:n ratkaisukäytännön valossa ei liene ainakaan kaikissa olosuhteissa myöskään hyväksyttävä järjestely se, että henkilökunta siirtäisi uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattamot potilaal tuoksi aikaa muihin tiloihin.
Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on Suomen perustuslain 109 §:n mukaan valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehhtävää holtaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.
Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan oikeusasiamies ryhtyy hänelle tehdyn kantelun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin hän katsoo olevan aihetta lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalla.
Oikeusasiamies voi laillisuusvalvontansa puitteissa tehdä viranomaisille esityksiä perusoikeusioukkausten hyvittämiseksi. Hyvitys voi olla aineellista (esimerkiksi rahallinen korvaus) tai aineetonta (anteeksipyyntö). Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella hyvittämistä voi olla myös se, että menettely todetaan lainvastaiseksi.
Totean, että kantelun ja tässä asiassa saadun selvityksen perusteella on riidatonta, että sairaala oli loukannut kantelijan perustuslaissa turvattua uskonnon- ja omatunnon vapautta hänen jouduttuaan osallistumaan vastoin tahtoaaan potilashuoneen kattokaiuttimista kuuluneeseen uskonnolliseen hartaushetkeen. Käytössä olleiden tietojen perusteella sama menettely oli koskenut useita osastoja ainakin kahtena vuonna. --- sairaala oli samalla potilaslain vastaisesti laiminlyönyt järjestää potilaan (kantelijan) hoito niin, että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunniotetaan.
HUS --- sairaalan lausunnossa virhe on myönnetty. Lausunnon mukaan sairaalassa on ryhdytty teknisiin jörjestelyihin vastaavan virheen välttämiseksi. Selvityksen liitteistä ilmenee lisäksi, että sairaalan johtava sairaalapastori oli helmikuussa 2017 sähköpostitse esittänyt tapahtuneesta kantelijalle pahoittelut ja anteeksipyynnön.
Tähän nähden pidän riittävänä toimenpiteenäni saattaa HUS --- sairaalan tietoon edellä esittämäni käsitykset vastaisessa toiminnassa huomioon otettavaksi.
Tässä tarkoituksessa lähetän jäljennöksen tästä päätöksestäni HUS --- sairaalalle.
Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Piatta Skotmnan-Kivelä