Tämä laki liittyy teksteihin
Alla on Suomen rikoslain 10. luku sellaisena kuin se rikoslakiin vuonna 1889 kirjoitettiin. Teksti löytyy kokonaan Suomalainen Wirallinen Lehti -lehdestä 23. joulukuuta 1889. Ainakin vielä vuonna 1920 laki oli tältä osin täsmälleen sama.
Koko luku kumottiin konfiskaatiouudistuksessa lailla 563/1998, mutta osaksi vastaavantyyppiset säännökset ovat nyt RL 17. luvun §:ssä 10-11. Nykyään voimassa olevassa rikoslaissa taas on jälleen luku 10, mutta nyt se käsittelee menettämisseuraamuksia.
1 §. Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa, rangaistakoon kuritushuoneella korkeintaan neljäksi vuodeksi tahi vankeudella. Jos se tapahtuu ajattelemattomuudesta tahi pikaisuudesta; olkoon rangaistus sakkoa tahi vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta.
2 §. Joka julkisesti tekee pilkkaa Jumalan pyhästä sanasta, taikka jonkun Suomessa tunnustetun, luvallisen tahi suvaitun uskontokunnan opista, sakramenteista tahi kirkollisista tavoista; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi tai enintään kahdensadan markan sakolla.
3 §. Joka väkivallalla tahi väkivaltaa uhaten tahallansa estää jonkun Suomessa tunnustetun, luvallisen tahi suvaitun uskontokunnan pitämästä jumalanpalvelusta tahi muuta kirkollista toimitusta tai uskonnonharjoitusta; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Jos joku meluamalla tahi muulla tavoin pahennusta aikaan saattamalla tahallansa häiritsee sellaista jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tahi uskonnonharjoitusta; olkoon rangaistus vankeutta korkeintaan kuusi kuukautta taikka sakkoa enintään kolmesataa markkaa.
4 §. Joka 3 §:ssä sanotulla tavalla estää tahi häiritsee Suomessa tunnustetun, luvallisen tahi suvaitun uskontokunnan jäsenien hartauden-harjotusta yksityisessä kokouksessa, rangaistakoon, jos hän sai sellaisen estetyksi, sakolla tahi vankeudella korkeintaan kahdeksaksi kuukaudeksi, ja, jos hän häiritsi sitä, enintään kolmensadan markan sakolla.
5 §. Jos joku pakottamalla, kavaluudella, lahjalla taikka ajallista etua lupaamalla taivuttaa jonkun Suomessa tunnustetun, luvallisen tahi suvaitun uskontokunnan jäsenen kääntymään toisen uskonoppiin, taikka kasteella tahi muulla toimella saa jonkun, joka ei ole yhtäkolmatta vuotta täyttänyt, otetuksi toiseen uskonoppiin, kuin missä hän on kasvatettava; rangaistakoon vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi, taikka vähintään viidenkymmenen ja enintään neljän tuhannen markan sakolla.
Yritys on rangaistava.
Jos syyllinen ei ole Suomen kansalainen; no hän samalla tuomittava, rangaistuksen kärsittyänsä, maasta karkotettavaksi, jos rikos on sen arvoinen.
6 §. Joka estää palvelijaansa tahi muuta talonväkeänsä olemasta jumalanpalveluksessa, niin että hän harvoin tai ei milloinkaan salli heidän ottaa siihen osaa; rangaistakoon enintään kolmensadan markan sakolla.
Syytettä tässä §:ssä mainitusta rikoksesta älköön virallinen syyttäjä tehkö, ellei asianomistaja ole sitä tehtäväksi ilmoittanut.