Kansalaisaloite allekirjoitettavana: Kumotaan jumalanpilkkalaki

Vihkimisoikeuksia laajennetaan

14.2.2005: Vihkimisoikeuksien laajennus

Oikeusministeriö aloittaa "katsomusyhteisöjen vihkimisoikeutta koskevaa lainsäädäntötarvetta koskevan selvitystyön", eli käytännössä ilmeisesti vihkimisoikeus laajennetaan koskemaan uskonnottomia vakaumuksia edustaviin järjestöihin kuten Humanistiliittoon ja Vapaa-ajattelijain liittoon. Selvitys aloitetaan aikaisintaan helmikuun lopussa.

Muutos on selkeä parannus vakaumusten tasa-arvolle.

4.4.2005: Supistetaanko vihkimisoikeuksia?

Erittäin ikävä käänne: vihkimisoikeuksia voi uhata jopa supistaminen koskemaan entistä pienempää osaa uskontokuntia!

Hanke on nyt ilmestynyt Valtioneuvoston hankerekisteriin päivättynä 30.3. Hankkeen taustatietojen mukaan "olisikin perustuslain voimaantulon johdosta syytä tarkastella julkisen hallintotehtävän antamiselle asetettujen oikeudellisten vaatimusten valossa sekä arvioida, millä edellytyksillä uskonnollisella yhdyskunnalla voidaan katsoa olevan riittävät edellytykset huolehtia vihkimisen asianmukaisesta toteuttamisesta." Toisaalta taustatiedoissa kerrotaan myös esityksestä vihkimisoikeuden laajentamiseksi koskemaan kaikkia katsomusyhteisöjä, ts. myös uskonnottomien järjestöjä.

Vihkiminen on hallintotehtävä, sillä se muuttaa kansalaisten keskinäistä asemaa lain edessä ja vaikuttaa mm. naiselle syntyvien lasten isyyteen. Hallintotehtäviä taas voidaan antaa vain rajoitetusti varsinaisten viranomaisten ulkopuolelle:

Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, 124 §

Vihkiminen on oikeudellisesti hyvin merkittävä toimitus, mutta millään uskontokunnalla ei ole varsinaisesti valtaa päättää ketkä pääsevät naimisiin. Kaikilla, myös valtionkirkkojen ja rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenillä, on aina oikeus saada siviilivihkiminen. Siksi nyt ei ole kyse "merkittävästä julkisen vallan käytöstä". Hankkeen taustatiedoissa ei myöskään kerrota että mitään todellisia ongelmia olisi ilmennyt.

Pahimmillaan selvitys johtaa siihen, että vihkimisoikeus jää vain valtionkirkoille. Parhaimmillaan vihkimisoikeus laajentuu koskemaan myös uskonnottomien katsomusten järjestöjä.

Katsomusten tasa-arvon vuoksi viimeksimainittu olisi hyvä. Toisaalta uskonnonvapaus ja tasa-arvo ei vaadi vihkimisoikeutta lainkaan. On kuitenkin aika epätodennäköistä, että Suomessa siirryttäisiin kaikkia koskevaan siviiliavioliittoon ja uskontokuntien vihkiminen jäisi rituaaliksi vailla oikeudellista merkitystä.

14.12.2005: Ei vihkimisoikeutta uskonnottomille(?)

Oikeusministeriön työryhmä ei esitä vihkimisoikeuksien laajentamista. Työryhmä katsoo, että vihkimisoikeuksien myöntäminen vain uskonnollisille yhteisöille ei loukkaa perustuslain tasa-arvopykälää:

Yhdenvertaisuus kohdistuu toisaalta myös lainsäätäjään ja edellyttää, että yksityisiä ihmisiä tai kansalaisryhmiä ei ilman hyväksyttävää perustetta aseteta toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten ja kansalaisryhmien kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Perustuslakivaliokunta on perusoikeusuudistusta edeltäneessä käytännössään nimenomaisesti korostanut, ettei perustuslain yhdenvertaisuussäännöksestä voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (PeVL 12/1990 vp ja PeVL 3/1991 vp). - -

Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2005:28, s. 5.

Lisäksi mietinnössä esitetään kiristettäväksi nykyisten vihkimisoikeuden haltijoiden valvontaa. Hallinnollisesti vihkimisoikeudet siirtyisivät alemmas, ministeriöstä maistraateille. Mitään olennaisia muutoksia ei kuitenkaan esitetä. Mietintö ei puutu myöskään siihen, että mm. wiccalaiset, joita ei hyväksytty uskontokunnaksi, jäävät vaille vihkimisoikeutta.

Katsomusten tasa-arvo ei edistyne tältä osin. Tosin on mahdollista, että Vihreiden edustajien Krohn ja Meriläinen lakialoitteessa mainittu pelkkään siviilivihkimiseen siirtyminen aiheuttaa julkista keskustelua. Tällöinkään ei ole selvää, että keskustelu tuottaa mitään varsinaisia tuloksia.

Ks. myös mietintö kokonaisuudessaan.

28.2.2008: HE tulossa, uskonnottomien katsomusyhteisöille ei vihkimisoikeutta

Oikeusministeriö on työryhmän esityksen pohjalta valmistellut lakiesityksen, jonka Tasavallan presidentti huomenna hyväksyy Eduskunnalle esitettäväksi. Esityksessä vihkimisoikeus ei laajenisi koskemaan uskonnottomien yhteisöjä.

Esityksessä tarkennetaan nykyisiä säännöksiä, ja vihkimisoikeus siirtyy selvästi henkilökohtaiseksi nykyisen osin yhteisökohtaisen oikeuden sijaan. Tällä hetkellä vihkimisoikeus myönnetään uskontokunnalle, joka ikäänkuin sisäisesti jakaa sen niille papeilleen tai vastaaville, joille vihkiminen uskontokunnan oppien mukaan kuuluu. Lakiesityksessä todetaan, että tässä on ollut joitakin ongelmia:

Opetusministeriön tietoon on viime vuosina tullut yksittäistapauksissa puutteellisuuksia muun muassa avioliiton esteiden tutkimisessa ja ilmoitusten tekemisessä väestötietojärjestelmään. Lisäksi oikeusministeriön tietoon on tullut yksittäisiä tapauksia, joissa vihkimisen on toimittanut henkilö, jolla ei ollut vihkimisoikeutta.

- -

- - Vaikka myönnetyn vihkimisoikeuden käyttämiseen liittyvät ongelmat ovat olleet verraten harvinaisia, perustuslaki edellyttää varmistumista säännösperusteisesti siitä, ettei järjestely vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan, että rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien vihkimisoikeutta koskeva sääntely uudistetaan kokonaisuudessaan säätämällä uusi laki vihkimisoikeudesta.

Uutena säännöksenä lakiin ehdotetaan mahdollisuutta myöntää vihkimisoikeus oikeustieteen ylemmän tutkinnon suorittaneelle. Käytännössä tarkoitus on parantaa pohjoisen Lapin "turistivihkimisiä", Lapissa kun on jonkin verran matkailua juuri vihkiparien vuoksi. Lakiteksti ei kerro tätä suoraan, mutta perusteluihin asia on kirjattu:

Siviilivihkimisen toimittamiseen oikeutettujen virkamiesten piirin laajentaminen ei riitä kaikissa tilanteissa tyydyttämään kysyntää virka-ajan ja -paikan ulkopuolella toimitettaville vihkimisille. Erityisesti Lapissa on viime vuosina lisääntynyt ulkomaisten matkailijoiden avioliittoon vihkiminen virkapaikan ulkopuolella.

Näistä syistä on tarpeen laajentaa siviilivihkimiseen oikeutettujen henkilöiden piiriä. - - Erityisenä edellytyksenä vihkimisoikeuden myöntämiselle on, että tämä on tarpeen siviilivihkijöiden riittävän määrän turvaamiseksi maistraatin toimialueella.

Lakiesitys selvittää lyhyesti, miksi valtion näkökulmasta julkinen hallintotehtävä annetaan virkakoneiston ulkopuolelle:

Mahdollisuutta myöntää vihkimisoikeus rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille voidaan perustella erityisesti uskonnon harjoittamiseen liittyvillä yhteisöllisillä tarpeilla. Uskonnollisten yhdyskuntien jäsenille avioliittoon vihkiminen on samanaikaisesti paitsi oikeudellinen myös uskonnollinen toimitus. Perustuslain 11 §:ssä turvattuun uskonnonvapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa sekä oikeus ilmaista vakaumus. Perustuslain 22 § sisältää yleisen julkiseen valtaan kohdistuvan perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen, joka perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan korostaa pyrkimystä perusoikeuksien aineelliseen turvaamiseen (HE 309/1993 vp, s. 75/II). Lakiin perustuva mahdollisuus kirkollisen vihkimisen toimittamiseen muissakin uskonnollisissa yhdyskunnissa kuin evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa turvaa osaltaan uskonnonvapauden toteutumista ja myös eri uskontojen harjoittajien yhdenvertaista kohtelua.

Uskonnottomien katsomusyhteisöjen vihkimisoikeuksista lakiesityksen perusteluissa mainitaan vain lyhyesti, että Norjassa sellainen oikeus on, ja että asiaa on käsitelty valmisteluvaiheessa:

Työryhmän mietinnössä tarkasteltiin lisäksi kysymystä siitä, tulisiko vihkimisoikeus voida myöntää myös uskonnottomille katsomusyhteisöille. Työryhmä päätyi siihen, ettei vihkimisoikeuden myöntäminen katsomusyhteisöille ole tarpeen vihkimistehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.

Lakiesityksestä ei myöskään ehdoteta pyydettäväksi perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Sellainen lausunto olisi hyödyllinen linjatessaan sitä, miten pitkälle katsomusten erilainen asema sallitaan Suomen oikeusjärjestyksessä. Ainakin Vapaa-ajattelijain liitto on jo ehtinyt vaatia, että perustuslakivaliokunta käsittelee asiaa.

17.4.2008: Perustuslakivaliokunta: vihkimisoikeus uskonnottomille ei tarpeen

Hallituksen esitys meni, vastoin esityksessä ehdotettua, perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Valiokunta ei kuitenkaan ottanut suoranaisesti kantaa siihen, tulisiko vihkimisoikeudet ulottaa uskonnottomiin. Kiertäen asia on mainittu uskonnollisen vihkimisen jälkeen: "Siviilivihkimistä koskevat 2. lakiehdotuksen säännökset turvaavat uskonnonvapauteen kuuluvan oikeuden olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan."

Asia siirtyy seuraavaksi lakivaliokunnan käsittelyyn.

5.6.2008: Lakivaliokuntakaan ei kannata vihkimisoikeutta uskonnottomille

Lakivaliokunnan mietintö valmistui. Mietinnössään valiokunta ei esittää, että vihkimisoikeuksien laajentaminen uskonnottomien katsomusyhteisöille ei ole tarpeen:

Uskonnottomat katsomusyhteisöt ovat asiantuntijakuulemisessa tuoneet esiin sen, että niille tulisi myöntää vihkimisoikeus uskonnottomien aseman parantamiseksi. Lakivaliokunta kuitenkin yhtyy hallituksen esityksen perusteluissa esitettyyn näkemykseen, ettei vihkimisoikeuden myöntäminen uskonnottomille katsomusyhteisöille ole tarpeen vihkimistehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. - -

Asia menee seuraavaksi Eduskunnan täysistunnon käsittelyyn. Käytännössä on melkein varmaa ettei vihkimisoikeuksia laajenneta; teoriassa lain sisältö voi vielä muuttua täysistunnossa, mutta sellainen on erittäin harvinainen poikkeustilanne.

Lopputulos

Eduskunta hyväksyi lakivaliokunnan mietinnön - ja siis hylkäsi lopullisesti vihkimisoikeuksien laajentamisen - lopullisesti 16.6.2008. Tasavallan presidentti vahvisti lakimuutoksen 29.8.2008.

Taustaa

Tällä hetkellä vihkimisoikeutta voi hakea rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Oikeus on myönnetty jo yli 30 yhdyskunnalle, ja sen saa käytännössä jokainen hakija. Siviilivihkimiseen on jokaisella ihmisellä oikeus siitä riippumatta, kuuluuko johonkin uskontokuntaan vai ei.

Historiallisesti vihkiminen oli kiistakysymys jo 1800-luvun puolivälissä. Pitkän kädenväännön jälkeen ns. eriuskolaisseurakunnat saivat oikeuden vihkiä jäseniään eriuskolaislain tullessa voimaa 1889. Siviilivihkiminen tuli mahdolliseksi vasta vuonna 1918.

Eri maissa on erilaisia käytäntöjä. Esimerkiksi Ranskassa ainoa varsinainen vihkiminen on siviilivihkimys, kirkollisilla seremonioilla ei ole laillista merkitystä. Australiassa vihkimisoikeus ei ole lainkaan järjestö- vaan henkilökohtainen.