16.3.2006

Opetushallitus uusi ohjeensa uskonnosta kouluille

Opetushallitus on uusinut ohjeensa "Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan". Ohje selkiyttää joitakin käytäntöjä, mutta jättää edelleen avoimeksi uskonnonharjoituksen käsitteen.

Perusopetuslain uudistuksen yhteydessä muuttui uskontokuntiin kuulumattomien oppilaiden oletusarvo. Vanhan lain aikana he osallistuivat evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen, paitsi jos huoltaja pyysi erikseen elämänkatsomustiedon opetusta. Uuden lain aikana oletusarvo on ET-opetus, ja huoltaja voi erikseen pyytää siirtoa "enemmistön uskonnon", ts. evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen.

Laki ei määrännyt miten toimitaan niiden oppilaiden kanssa, jotka ovat uskontokuntiin kuulumattomia, mutta lain voimaantullessa uskonnon opetuksessa. OPH:n ohje määrää, että nyt tällaista lasten huoltajien tulee ilmaista kantansa suuntaan tai toiseen:

Perusopetuslain 13 §:n voimaantullessa enemmistön uskonnon opetukseen osallistui osa sellaisista oppilaista, jotka eivät kuuluneet mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan tai kuuluivat johonkin muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Eduskunnan oikeusasiamiehen kannanoton perusteella opetuksen järjestäjän tai koulun tulee tiedottaa huoltajille, että näiden tulee erikseen ilmoittaa, mihin opetukseen oppilas jatkossa osallistuu (mikäli ilmoitusta ei ole tehty lain voimaantulon jälkeen).

Ohjeessa käsitellään myös jälleen kerran negatiivista uskonnonvapautta ja koulun juhliin, päivänavauksiin ym. liittyvää uskontoa. Peruslinja näyttää selvältä:

Koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Tällaiset tilaisuudet katsotaan uskonnon harjoittamiseksi. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.

Tämä on selvää. Aikaisempi käytäntö ei muutu, eli koulu saa järjestää uskonnonharjoitusta, mutta ei pakottaa yhtäkään oppilasta osallistumaan sellaiseen vastoin vakaumustaan. Kuitenkin aiemmin ohjeessa mainitaan näin:

Suomalaisella koululla on useita perinteisiä juhlia kuten joulujuhla, kevätjuhla - - Niihin saattaa sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Juhlaan mahdollisesti sisältyvän virren tai jouluevankeliumin johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. - - Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, mikäli vakaumus estää osallistumisen juhlaan tai sen osaan.

Virren laulaminen päivänavauksessa on siis uskonnonharjoitusta, ja siitä on ehdottomasti oikeus kieltäytyä. Saman virren laulaminen joulujuhlassa taas ei ole uskonnonharjoitusta, mutta vakaumus voi silti estää juhlaan osallistumisen. Ohje ei edelleenkään ole kovin selkeä.

Ohjeessa pyöritellään myös positiivista uskonnonvapautta, ja todetaan ettei ohjeen tarkoitus ole estää muiden oppilaiden positiivisen uskonnonvapauden toteutumista. Tulkinta on kummallinen mutta Suomessa yleinen. Uskonnonvapaus varsinaisesti edellyttäisi katsomusneutraalia koulua, jossa uskontoa ei olisi. Positiivinen uskonnonvapaus toteutuu, kun oppilaat saavat vapaa-ajallaan käydä jumalanpalveluksissa, hartaustilaisuuksissa ym.