25.8.2006

Tutkimus papin uskonnonvapaudesta ja kirkkolain sitovuudesta

Kirkon tutkimuskeskus on julkaissut Hannu Juntusen tutkimuksen "Kirkkolaki ja omatunto - Onko kirkon lainsäädäntö pätevää ja sitovaa?". Tutkimus käsittelee mm. sitä, onko papilla oikeutta omantunnon syihin nojautuen kieltäytyä yhteistyöstä naispapin kanssa. Vaikka tutkimus käsittelee evankelis-luterilaisen kirkon virkaa ja erityisenä esimerkkinä on naispappeus, on pohdinta uskonnonvapauden ja uskonnollisen yhteisön sääntöjen välillä varsin yleispätevää.

Loppupäätelmänä kirjassa on, että uskonnollisen yhteisön työntekijän tulee sitoutua kyseisen yhteisön oppiin:

Valtio sallii erilaiset tunnustukset, uskontokuntien muodostamisen ja uskonnonharjoituksen, muttei erottele kansalaisia uskontunnustuksen perusteella jakaessaan muita oikeuksia ja velvollisuuksia. Kansalainen saa valtiosta nähden vapaasti pyrkiä jonkin kirkon papiksi, eikä pappeus tee kyseenalaiseksi hänen yhteiskunnallisia perusoikeuksiaan. Suhteessa omaan kirkkoonsa papilla ei kuitenkaan voi olla vapautta opettaa tai menetellä miten haluaa. Kirkon opista poikkeamista tai muutakaan kirkon normien rikkomista ei ole mielekästä perustella papin uskonnonvapaudella - -

(Lainaus sivulta 33-34, korostus lisätty tässä.)

Näkemykseen on helppo yhtyä: kullakin yhteisöllä on vapaus päättää mitkä ovat yhteisön pyhiä kirjoituksia ja mikä niiden tulkinta. Tarvittaessa eri tavoin uskova voi toteuttaa uskonnonvapauttaan eroamalla ko. uskontokunnasta ja mahdollisesti liittymällä johonkin toiseen yhteisöön.

Avoimeksi jää lähinnä se, mikä olisi oikea menettely uskontokunnan tunnustuksen muuttuessa. Miten pitäisi toimia, kun aiemman tunnustuksen aikana papiksi vihitty vastustaa jotain uutta uskonkäsitystä? Tästä on keskusteltu naispappeuden hyväksymisen jälkeen, ja samanlainen tilanne saattaa olla edessä mikäli esimerkiksi jokin kristillinen kirkko hyväksyy homoseksuaalisessa suhteessa elävät papiksi.

Julkaisu kokonaisuudessaan on saatavilla Kirkon tutkimuskeskuksen sivulta.