Kirkkolain uudistus

Uusin päivitys 13.11.2020: Kiistaa tunnustuspykälän paikasta

Taustaa

Suomen perustuslaissa on erikseen nimeltä mainittu Evankelis-luterilainen kirkko, mutta ei pienempää valtionkirkkoa eikä muitakaan uskontokuntia. Perustuslain mukaan kirkkolain muuttamisesta säädetään kirkkolaissa itsessään.

Kirkkolain mukaan lakia muutetaan niin, että kirkolliskokous tekee muutoksesta esityksen, jonka eduskunta teoriassa hyväksyy tai hylkää. Käytännössä eduskunta on aina mekaanisesti hyväksynyt lainmuutoksen. Eduskunnalla ei ole oikeutta tehdä muutoksia lakiesityksen asiasisältöön.

Kirkkolaki on aiempien muutosten takia pirstaleinen, ja kirkko halusi tehdä siihen asiasisältöön vaikuttamattoman muutoksen jolla koko laki olisi kirjoitettu uudelleen selkeämmäksi.

9.3.2020: Perustuslakivaliokunta hylkäsi kirkkolain muutosesityksen

Perustuslakivaliokunta on yllättäen hylännyt Evankelis-luterilaista kirkkoa koskevan kirkkolain muutoksen.

Perustuslakivaliokunnan yleinen kanta

Valiokunta otti koko lain käsittelyyn, vaikka asiasisältöön ei muutoksia ehdotettukaan. Laajan analyysin jälkeen se päätyi toteamaan, että lakia "ei voida säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä". Käytännössä se tarkoittaa lain hylkäämistä. Teoriassa eduskunta voisi kahden kolmasosan enemmistöllä saada lain voimaan poikkeuslakina, mutta poikkeuslakeja ei nykyään juuri säädetä.

Valiokunta aloittaa toteamalla ensinnäkin lain olevan hyvin yksityiskohtainen ja sisältävän asioita, jotka kuuluisivat kirkon suoraan itsensä päätettäväksi. Toiseksi valiokunta kritisoi koko järjestelmää:

Kirkkolain erityinen säätämisjärjestys rajoittaa merkittävästi eduskunnan lainsäädäntövaltaa kirkkolain alaan kuuluvissa asioissa ja on tässä suhteessa valtiosääntöoikeudellisessa järjestelmässämme hyvin poikkeuksellinen, eikä se ole valtiosääntöisesti ongelmaton. Se edustaa selvää poikkeusta sekä perustuslain 2 §:n 1 momentin kansanvaltaisuusperiaatteeseen että valtiosäännön keskeiseen lähtökohtaan lainsäädäntövallan osoittamisesta eduskunnan tehtäväksi siten kuin valtiollisten tehtävien jakoa ja parlamentarismia koskevassa perustuslain 3 §:n 1 momentissa säädetään. Perustuslakivaliokunta onkin aiemmin pitänyt kirkkolain käsittelyjärjestystä nurinkurisena - -

Toisaalta valiokunta toteaa, että perustuslain säädökset koskevat kirkkoa toisin kuin yhdistyksiin rinnastuvia uskonnollisia yhdyskuntia:

- - perusoikeussäännökset ulottavat vaikutuksensa muuhunkin julkiseen toimintaan kuin valtion nimissä tapahtuvaan ja että evankelis-luterilainen kirkko kuuluu tässä mielessä siihen "julkiseen valtaan", joka on useissa perusoikeussäännöksissä velvoitettuna tahona - -

Kommentti tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseessä on valtionkirkko, eikä valiokunta lähde tätä kokonaisuudessaan kritisoimaan.

Yksityiskohtia

Nykyisessä kirkkolaissa tuomioistuimille on määrätty velvollisuus ilmoittaa tuomiokapitulille jos pappia syytetään rikoksesta. Valiokunta ḱatsoo, että kirkon omilla säädöksillä tällaista velvoitetta ei voi antaa maalliselle viranomaiselle.

Kirkon sisäisistä asioista valiokunta kritisoi säädöstä jolla velvoitetaan kirkon viranhaltija terveystarkastukseen sekä viranhaltijalle annettavaa varoitusta koskevaa pykälää.

Henkilötietojen suojan osalta valiokunta tekee useita huomautuksia mm. siitä, miten löyhästi laki antaa kirkkohallitukselle oikeuden luovuttaa mahdollisesti arkaluontoisia tietoa kirkonkirjoista.

Tulevaisuus

Mikään lausunnossa ei edellytä olennaisia muutoksia. Kirkolliskokous voi antaa uuden, muokatun lakiesityksen. Vaikka valiokunta kritisoi järjestelmää lakiteknisesti, se toisaalta antaa selvän luvan jatkaa valtionkirkon olemassaoloa.

Oikeusoppineista toisaalta ainakin julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen on ehtinyt jo kommentoida lausuntoa ja päätyy loppulauseeseen "Samalla olisi hyvä laajemminkin pohtia, sopiiko kirkkolakiin kiinnittyvä evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema enää 2000-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan. Olisiko aika aivan aidosti erottaa evankelis-luterilainen kirkko ja valtio toisistaan?"

Nykyisellä kehityksellä tämä näyttää suunnalta johon edetään väistämättä, mutta hitaasti.

26.10.2020: Uudessa yrityksessä suppeampi kirkkolaki

Kirkkohallitus on valmistellut uuden esityksen, jossa kirkkolaki on lyhentynyt ja kirkkojärjestys vastaavasti pidentynyt. Kirkkolakiin jää vain se, mikä koskee perustuslain mukaisesti "kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta". Näin esimerkiksi Raamattuun viittaava kirkon tunnustuksen määrittelevä pykälä siirtyy kirkkojärjestykseen.

Muutos on luontevaa jatkoa vuoden 1993 muutokseen, jossa silloinen pitkä kirkkolaki jaettiin lyhyempään kirkkolakiin ja uuteen kirkkojärjestykseen. Tämän jälkeen kansanedustajat eivät enää muodollisesti päättäneet esimerkiksi ehtoolliselle pääsyn ehdoista.

Tuomioistuimen velvollisuus ilmoittaa tuomion saaneesta papista ehdotetaan pidettäväksi ennallaan. Se ainoastaan lakiteknisesti siirretään kirkkolaista yleisen lain puolelle. Kirkon viranhaltija rinnastuisi uudenkin esityksen mukaan täten kunnan viranhaltijaan, mitä voi pitää yhtenä valtionkirkon tuntomerkeistä.

Esityksessä kirkon jäsenyys ei enää olisi ehto niihin kirkon virkoihin, jotka eivät liity "kirkon jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen, sielunhoitoon tai edustamiseen." Nyt voimassaoleva laki erottelee työ- ja virkasuhteet siten, että virassa olevien on oltava kirkon jäseniä. Jako työ- ja virkasuhteisiin on ollut melko teennäinen, ja esimerkiksi talonmiehen tehtävä on voinut olla yhdessä seurakunnassa työ ja toisessa virka.

Yksityiskohtana kirkkojärjestykseen jää kohta, jonka mukaan evankelis-luterilainen pappi lähtökohtaisesti saa siunata vainajan hautaan. Ei ole tarpeen tietää että kuollut olisi näin halunnut, riittää ettei hän ole "selvästi ilmaissut tahtovansa toisin". Ratkaisua voinee myös kritisoida.

13.11.2021: Kiistaa tunnustuspykälän paikasta

Eräs perustuslakivaliokunnan esille ottamista asioista oli kirkon tunnustuspykälä, joka kertoo mihin uskontunnustuksiin kirkko sitoutuu. Valiokunnan mielestä tämä kirkon oppiperustaan liittyvänä asiana kuuluu kirkkojärjestykseen, ei siis kirkkolakiin jonka muutokset eduskunta voi hylätä.

Kirkon sisäisessä käsittelyssä äänestettiin sekä valmistelussa että kirkolliskokouksen istunnossa. Lopputuloksena esitetään edelleen, että pykälä olisi lain puolella. Päätös tehtiin äänin 57-49.

Tosiasiallista merkitystä asialla ei ole. Ei ole odotettavissa etteikö jatkossakin kirkko tunnustaisi "Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa", olipa tämä kirjattuna kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen.

Perustuslakivaliokunnan esittämä muutos onkin todellisuudessa kirkon ja valtion siteiden vähäinen symbolinen höllentäminen. Jatkossa suoraan eduskunnan käsiteltävissä laeissa sana 'Raamattu' esiintyisi vain yhdessä kohdin, laissa ortodoksisesta kirkosta. Evankelis-luterilaisen kirkon kannan voi nähdä haluna asemoitua edelleen selkeämmin valtionkirkoksi.

Asia siirtyy taas eduskunnan käsittelyyn, jossa perustuslakivaliokunta päättää hyväksyykö se kirkon ehdotuksen, hyväksyykö jonkinlaisin moittein, vai hylkääkö esityksen kokonaan.

Asiasta uutisoi aiemmin Kotimaa-lehti.