22.6.2021
Oikeusministeriö on teettänyt tutkimuksen, jossa selvitettiin miten viha ryhmää kohtaan rikoksen motiivina siirtyi poliisilta syyttäjälle ja vaikutti tuomioon. Selvityksessä käytiin läpi myös sitä, millaisia ryhmiä kohtaan vihamotiiveja esiintyi.
Viharikoksena pidettiin kahta erilaista rikosryhmää. Toinen oli teot joissa motiivi sisältyy rikoksen tunnusmerkistöön, esimerkiksi kiihotus kansanryhmää vastaan. Toinen oli esimerkiksi pahoinpitely silloin, kun huutelun tms. perusteella arvioitiin vihan jotain ryhmää kohteen olleen motiivi.
Kaikkiaan vuonna 2017 uskonto tai elämänkatsomus oli 105 rikoksen motiivina eli 18 prosentissa kaikkia viharikoksia. Selvästi yleisin oli etninen tai kansallinen tausta 75 prosentin osuudellaan. Muut olivat liian pieniä, jotta prosenttiosuuden kertominen olisi mielekästä.
Tunnusmerkistöön kuuluvissa rikoksissa uskonto tai katsomus oli motiivi käytännössä yhtä usein kuin etninen tausta. Sen sijaan muun rikoksen koventamisperusteena sitä esitti syyttäjä vain harvoin: kahdesti pahoinpitelyn ja kerran vahingonteon sekä kerran laittoman uhkauksen yhteydessä.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan oli rikostyyppi, jossa uskonto tai elämänkatsomus oli motiivina useammin kuin etninen tausta. Sen sijaan vuonna 2017 esille tulleissa asioissa syrjintä ei perustunut koskaan uskontoon.
Esimerkkinä viharikoksesta selvitys kertoo uskonnollisen rakennuksen töhrinnästä:
Selvitys kokonaisuudessaan.[K]yse oli vahingonteosta, jonka motiivina oli käräjäoikeuden mukaan uskonto. Näyttönä vihamotiivista oli vastaajan kertomus. Vastaajan mukaan eräs kristillinen seurakunta oli harhaoppinen, minkä vuoksi hän oli tuhrinut seurakuntarakennuksen seiniä graffiteilla. Rangaistusta kovennettiin muuttamalla sakkorangaistus lyhyeksi vankeusrangaistukseksi.