10.9.2023
SDP:n puoluekokouksessa tehtiin kahdesta uskonnonvapautta sivuavasta aiheesta aloitteet. Näistä ensimmäinen oli Kotkan yhdistyksen tekemä ja koski kirkon ja valtion eroa:
Yhdenvertaisuus ihmisten vakaumusten suhteen on Sosialidemokraattiselle Puolueelle eettinen ja poliittinen haaste. Kirkosta eroaminen on yleistynyt 2000-luvulla ja uskontokuntiin kuulumattomien määrä on voimakkaasti lisääntynyt, joten Evankelis-luterilaisen ja Ortodoksisen kirkon erityisasema ei ole perusteltua. Keskeisimpinä epäkohtina ovat:
- uskonnonopetuksen pakollisuus kirkon jäsenille peruskouluissa ja lukioissa; elämänkatsomustieto tulee avata kaikille valittavaksi oppiaineeksi
- kirkkojen julkisoikeudellinen erityisasema kirkollisverojärjestelmineen
- vihkioikeus ja mielivalta vihkioikeuden käyttämisessä
- seurakuntien väestörekisteritoiminta ja hautaustoimilaki syrjivät uskonnottomia
- jumalanpilkan kriminalisointi rikoslaissa
Vastauksessa "Puoluehallitus katsoo edelleen, että yhä moniuskontoisempi, moniarvoisempi ja maallistuneempi yhteiskunta luo painetta valtion ja luterilaisen kirkon suhteelle." Käytännössä ei esitetty mitään, ainoastaan että SDP puolueena seuraa tilannetta ja keskustelee asiasta. Parissa muutosesityksessä esimerkiksi yhdessä korostettiin miten tärkeää on kumota jumalanpilkkalaki, toisessa päinvastoin haluttiin nimenomaan säilyttää se.
Päätös oli varsin pyöreä ja noudatti puoluehallituksen kantaa:
Puoluekokous velvoittaa SDP:n ryhtymään selvitystyöhön sen selvittämiseksi, mitä seurauksia uskonnollisten ryhmittymien verotusoikeuden poistamisella ja uskonnollisen toiminnan erottamisella valtiollisesta toiminnasta olisi sekä kuinka kirkkokuntien yhteiskunnallisesti merkittävät tehtävät olisivat järjestettävissä tällaisessa tilanteessa.
Kolmessa eri aloitteessa ehdotettiin yhteistä katsomusainetta. Perusteluina olivat nykymallin kalleus, vuoropuhelun lisääminen katsomusten välillä, oppilaiden erottelun poistaminen sekä pienuskontojen pätevien opettajien löytämisen vaikeus.
Aloitteista yksi antoi ymmärtää, että uusi aine olisi pitkälti nykyistä elämänkatsomustietoa vastaava, ja mainitsee erikseen "Uskonnonopetuksen tulisi olla uskontojen tehtävä eikä koulujen." Toinen aloite ei mainitse mitään opetuksen sisällöstä. Kolmas ei suoraan ehdota yhtenäistä katsomusainetta, vaan pilottihanketta ja vaikutusarviointia, ja niiden perusteella mahdollista uutta ainetta.
Lopputulos oli lyhyt: Puoluekokous yhtyy aloitteeseen.
Päätös jättää avoimeksi sen, millainen uusi oppiaine olisi.
Ks. myös kaikki aloitteet.