14.5.2023
Seitsemän suomalaista tutkijaa julkaisi kirjan Uskontolukutaito suomalaisessa yhteiskunnassa. Teos on ajateltu oppikirjaksi ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, mutta siinä on luettavaa kaikille.
Peruslähtökohdaksi kirja ehdottaa hyväksyvää tunnustamista, joka ei ole kritiikitöntä:
- - monikulttuurisia yhteiskuntia rakennettaessa oletusarvona pitäisi olla, että kaikilla pitkään vaikuttaneilla kulttuureilla, jotka ovat ohjanneet ihmisten käsityksiä hyvästä ja arvokkaasta elämästä, on jotain myönteistä annettavaa ihmiskunnalle. Tämä ei kuitenkaan ole lukkoon lyöty totuus vaan pikemminkin ennakkoasenne, jonka tulisi ohjata toiseen tutustumista ja joka voi myös osoittautua vääräksi: tutustumisen myötä toisesta kulttuurista voi löytyä asioita, joita ei ole mahdollista hyväksyä ja tunnustaa. Syvällistä ymmärtämystä ei voi kuitenkaan syntyä ilman tällaista myönteisen oletuksen ohjaamaa tarkastelua - -
Uskonnon roolin näkemistä kirja kuvaa esimerkiksi kristinuskon asemalla Suomessa: Eduskunnan avajaisjumalanpalveluksessa se on ilmeinen, Suvivirressä peruskoulun juhlassa sulautunut osin kulttuuriin, ja yleisten vapaapäivien määräytymisessä kenties kokonaan huomaamatta jäävä.
Kirja korostaa uskonnon moninaisuutta. Kun haastatellaan esimerkiksi yhden moskeijan yhtä imaamia, saadaan vastaus yhden islamin suunnan edustajalta joka toimii aktiivisesti. Suuntauksia on kuitenkin useampia, eikä osa muslimeista ajattele itseään minkään suunnan seuraajana. Imaami on myös lähes aina mies, jolloin naisten ääni voi jäädä kuulumatta.
Käytännön esimerkkinä mediasta kirja kertoo yhdestä valokuvasta, joka on päätynyt kuvitukseen monessa juutalaisuutta koskevassa lehtijutussa. Kuva on hasidijuutalaisesta, eli juutalaisuuden pienestä vähemmistöstä. Näin jää huomaamatta, että suurinta osa juutalaisista ei erota pukeutumisen perusteella muista.
Kirja kuvaa neljä ongelmaa uskontojen lukemiseen: Yleistämisessä kadotetaan näkyvistä uskonnollisen ryhmän sisäiset erot ja kuvitellaan yhden ihmisen kertovan koko ryhmästä. Tärkeistäminen on uskonnon roolin ylikorostamista, esimerkiksi konfliktin johtuminen aina uskonnosta jos se tapahtuu voimakkaan uskonnollisessa maassa. Piiloistaminen on tämän eräänlainen vastakohta, jossa kuvitellaan ettei uskonnoilla ja katsomuksilla olisi vaikutusta. Asenteellisuus kuvaa vahvaa ennakkokäsitystä jostain uskontokunnasta.
Katso myös tietoa kirjasta Tampereen yliopiston sivulla. Kirja on saatavilla painettuna, sähköisenä sekä äänikirjana.