11.3.2026
Ministeriön luonnoksessa uudeksi tartuntatautilaiksi säädeltäisiin pandemian aikana jumalanpalveluksia samalla tavalla kuin muitakin kokoontumisia. Nykyisessä laissa voidaan rajoittaa yleisiä kokouksia ja yleisötilaisuuksia, mutta jumalanpalvelusten asema on epäselvä.
Koronapandemian aikana aiheesta käytiin jonkin verran keskustelua, ja lopulta päädyttiin käytännössä muiden tilaisuuksien kanssa samoihin rajoituksiin pienen muodollisen eron kanssa. Ks. uutiset aiheesta.
Luonnoksen mukaan rajoitus ei kohdistuisi uskonnonvapauden ydinalueeseen:
- - myös uskonnonharjoittamiseen käytettävien tilojen käyttö voitaisiin väliaikaisesti kieltää hyvin vakavassa terveydenhuollon häiriötilanteessa, jossa äärimmäiset rajoitu stoimet olisivat tarpeen ihmisten hengen ja terveyden suojelemiseksi - -
Perustuslakivaliokunnan aikaisemman lausuntokäytännön mukaan uskonnonvapauden ydinalueeseen kuuluvat oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa sekä oikeus jumalanpalvelukseen. - -
- - Useat seurakunnat järjestävät nykyisinkin jumalanpalveluksia verkon välityksellä. Näin ollen rajoitus ei kohdistuisi uskonnonvapauden ydinalueeseen, sillä se koskisi vain uskonnonharjoittamiseen käytettäviä tiloja, mutta mahdollistaisi uskonnonharjoittamisen ja myös jumalanpalvelukset muilla, terveysturvallisilla tavoilla.
Määritelmä, jonka mukaan fyysinen kokoontuminen yhteiseen jumalanpalvelukseen ei olisi uskonnonvapauden ydintä, on kritiikille altis. Toisaalta Euroopan ihmisoikeussopimus sallii uskonnonvapauden rajoittamisen terveyden suojelemiseksi, ja luonnos toteaa tämän mutta ei suoranaisesti käytä sitä perusteluna.
Katso myös luonnos kokonaisuudessaan.