Monilla uskonnoilla on omia tapojaan sallittujen ja kiellettyjen ruokien suhteen. On liiallinen yksinkertaistus kuvitella, että uskonnollisen ryhmän jäsenyydellä ja ruokavaliolla on aina suora yhteys. Ruokavieras voi olla kasvissyöjä myös ilman uskonnollista syytä. Päälinjoja kasvissyönnissä on kaksi: vegaanit eivät käytä eläinperäisiä tuotteita, vegetaristit eivät syö lihaa mutta käyttävät esimerkiksi maitoa (ks. esim. Wikipedian artikkelista tarkempaa jakoa). Tietenkin myös allergia tai muu terveydellinen syy voi rajoittaa ruokavaliota.
Turvallisin tarjoiluvaihtoehto on vegaaniruoka jossa ei ole
eläinkunnan tuotteita. Sianliha on eräs yleisimmistä ruoka-aineista,
joita vältetään uskonnollisista syistä. Jotkut uskonsuunnat välttävät
vain selvää sianlihaa, toiset ovat tarkempia eivätkä syö mitään
lisäainettakaan, joka voi olla siasta valmistettua. Tyypillisin
lisäaine on sian nahasta tehtävä gelatiini. Lista sikaa mahdollisesti
sisältävistä lisäaineista löytyy esimerkiksi
Islamoppaan lisäaineet
-sivulta.
Jotkin uskonnolliset ruokavaliot sisältävät rajoituksia
ruoka-aineiden yhdistämiselle. Tunnetuin näistä on juutalaisten
kosher-säännökset, joiden mukaan mm. maito- ja lihatuotteita ei
yhdistetä samaan ateriaan.
Noudatettavan ruokavalion lisäksi joillakin uskonnoilla on paasto-
tai vastaavia aikoja jolloin ruokavalioon tulee
lisämuutoksia. Suomessa tutuimmat ovat ortodoksien paasto ennen
pääsiäistä ja muslimien ramadan tiettyyn aikaan islamilaista
kalenteria. Ortodoksien paasto rajoittaa mitä syödä (esimerkiksi ei
punaista lihaa), muslimien paasto milloin syödä (ei päivisin).
Mormonit eivät juo kahvia eivätkä teetä. Tämä pohjautuu Kirkon Oppi ja
liitot -kokoelman lukuun 89, jota kutsutaan nimellä "Viisauden sana".
Mormonikirkon sivulla
Viisauden
sana on asiasta tarkempaa tietoa.
(Mormonit eivät käytä myöskään alkoholia ja tupakkaa. Koska
näitä ei voi olettaa kenenkään käyttävän muutenkaan, ei tämä sivu kerro
tarkemmin eri uskontojen suhtautumisesta niihin.)
Adventistit suosivat kasvisruokavaliota. He voivat silti syödä
Mooseksen lain mukaisia "puhtaita" eläimiä kuten nautaa, lammasta sekä
kaloja (mutta ei äyriäisiä). Adventistit eivät syö sianlihaa, juo
kahvia tai käytä alkoholia.
Varminta on myös välttää esimerkiksi viinipohjaisia kastikkeita ja
valmisruokia joissa on siasta valmistettuja lisäaineita, koska osa
adventisteista välttää näitäkin.
Ks. myös Adventtikirkon sivulta
Perusopinkohdat /
Kristityn elämäntavat.
Baptisteilla ei ole virallista kantaa ruokavaliosta. Monet
baptistit eivät silti käytä alkoholia ja jotkut välttävät
verituotteiden syömistä.
Kveekareilla ei ole virallista kantaa ruokavaliosta. Keskimääräistä
useammin kveekarit ovat kasvissyöjiä.
Ortodokseilla pidempiä paastoaikoja on vuosittain neljä. Yksityiskohdat
löytyvät esimerkiksi Ortodoksi.net-sivuston
paastosäännöt-sivulta.
Paaston aikana ortodoksit välttävät esimerkiksi punaisen lihan
syömistä. Jotkut ortodoksisen kirkon jäsenet eivät paastoa lainkaan,
eikä lihan välttäminen tarkoita, että kakku jäisi syömättä siinä
lisäaineen olevan eläinperäisen hyytelöimisaineen takia. Kyse ei ole
samalla tapaa tiukasta määräyksestä kuin esimerkiksi muslimien
ramadan.
Katolisilla on kaksi varsinaista paastopäivää: tuhkakeskiviikko ja
pitkäperjantai. Näiden ajankohta riippuu pääsiäisestä; tuhkakeskiviikko on
laskiaissunnuntain jälkeinen keskiviikko eli 40 arkipäivää ennen
pääsiäistä, pitkäperjantai on juuri pääsiäispäivää edeltävä
perjantai. (Pääsiäinen puolestaan on - läntisen kristikunnan
tradition mukaan - kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen
sunnuntai.)
Lisäksi katolisilla on perjantaina katumusvelvollisuus, jonka
voi toteuttaa esimerkiksi liharuuasta pidättäytymällä.
Paastotavat vaihtelevat hieman eri puolilla maailmaa. Suomessa
pätee Helsingin piispan paastokäsky:
Uskovia velvoittaa tuhkakeskiviikkona, pitkänäperjantaina ja vuoden jokaisena perjantaina (jollei silloin ole juhlapyhä) abstinenssi eli liharuoasta pidättäytyminen. Siihen velvoitetaan kaikkia 14 vuotta täyttäneitä.
Muulloin kuin tuhkakeskiviikkona ja pitkänäperjantaina abstinenssin voi korvata myös
Perusteluna perjantaipaastolle on
Markuksen
evankeliumi 2:20 ("Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on
poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat.", käännös KR 1992)
Muslimit eivät syö sianlihaa eikä veriruokia, eivätkä käytä
alkoholia. Syötävien lihojen tulee olla uskonnollisten sääntöjen
mukaan oikein teurastetusta eläimestä; mikä on oikeaoppista, vaihtelee
hieman ryhmästä toiseen.
Sipulia ja valkosipulia varsinkin raakana islam kehottaa välttämään
ennen kokoontumista moskeijaan, jotta hengityksen haju ei häiritsisi muita.
Islamopas-sivusto
selittää ruokasääntöjä huomattavan yksityiskohtaisesti.
Monet teosofit ovat kasvissyöjiä. Ratkaisu on jokaiselle
henkilökohtainen, koska teosofeilla ei ole mitään yhtenäistä kantaa
asiaan.
Jehovan todistajat eivät syö veriruokia. Varsinaisten veriruokien
(mm. mustamakkara, verivanukas) lisäksi tämä koskee ruokia joissa
verta tai veren ainesosia on vähäisenä lisänä. Esimerkiksi jotkin
makkarat ovat olleet aiemmin tällaisia. Myöskään kuristettuja eläimiä
joissa veri on jäänyt lihan joukkoon, esimerkiksi ansalangalla
pyydystettyjä riekkoja todistajat eivät syö.
Ks. esim. kirjoitus
Veri
eräässä todistajien kirjasessa.
Bahá'ít paastoavat 2.--20. maaliskuuta. Paaston aikana
auringonnousun ja auringonlaskun välillä Bahá'ít eivät syö tai juo
mitään. Paasto koskee 15-70 -vuotiaita, poislukien mm. sairaat,
raskaana olevat ja imettävät äidit.
Juutalaiset eivät syö sianlihaa, suomuttomia kaloja kuten
esimerkiksi ankeriaita, eivätkä äyriäisiä kuten katkarapuja.
Maitoa ja lihaa juutalaiset eivät yhdistä samalle aterialle:
esimerkiksi juustohampurilainen on kielletty, vaikka erikseen juusto
ja naudanlihapihvi ovatkin sallittuja.
Suuri osa hinduista on kasvissyöjiä. Maitotuotteet ovat sallittuja,
suositeltujakin.
Lihaa syövät hindut eivät syö naudanlihaa.
Hare Krishnojen ruokavalioon kuuluu viljaa, kasviksia ja
maitotuotteita. Siihen ei kuulu lihaa, kalaa (tai muitakaan
mereneläviä) eikä kananmunia. Myöskään sipulia, sieniä tai mitään
kofeiinipitoista Krishna-liikkeen jäsenet eivät syö, ja välttävät myös
punaisia linssejä. Krishna-liikkeessä suositellaan olemaan
omavaraisia ja kasvattamaan itse oma ruoka ja pitämään huolta lehmistä
ja häristä niiden elämän loppuun asti.
Krishna-liikkeessä kaikki ruoka nähdään Jumalan antamana armona,
eikä siitä nautita, ennen kuin se on tarjottu mantrojen avulla ensin
Krishnan syötäväksi. Noudatettu ruokavalio määrittyy opin mukaan siis Krishnan
Itsensä noudattaman ruokavalion mukaan.
Tätä sivua voidaan laajentaa edelleen. Kerro oman uskontosi
ruokavalio (tai sellaisen puuttuminen), niin se lisätään sivulle.
Teksti tarkistettu viimeksi 21.1.2024.Mormonit
Adventistit
Baptistit
Kveekarit
Ortodoksit
Katoliset
Muslimit
Teosofit
Jehovan todistajat
Bahá'ít
Juutalaiset
Hindut
Hare Krishna-liike (ISKCON)
Lisätietoa?
Anna palautetta