Uskonnon ja omantunnon vapaus kansainvälisissä sopimuksissa

Ihmisten perusoikeuksista on tehty useita kansainvälisiä sopimuksia. Sopimukset ovat eräänlaisia valtioidenvälisiä perustuslakeja, joissa allekirjoittavat maat sitoutuvat takaamaan kansalaisilleen joitakin oikeuksia ja vapauksia. Uskonnonvapaus on mainittu kaikissa tällaisissa ihmisoikeuksia koskevissa sopimuksissa.

YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus

Tämä vuonna 1948 kirjoitettu paperi on merkittävin kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Uskonnonvapaus on siinä taattu yhtenä perusvapauksista:

Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla, palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, § 18

Muita yleisiä sopimuksia

Ihmisoikeuksien julistuksen kanssa hyvin samantyyppinen on Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimus, joka kirjoitettiin 1950. Siinä tarkennetaan ehtoja, joiden perusteella uskonnonvapautta voidaan rajoittaa:

Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.

2. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, 9. artikla

Tätä edelleen laajempi on Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1966 julistama Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Sen tärkein laajennus on erillinen maininta huoltajien oikeudesta taata lapsilleen oman vakaumuksensa mukaista opetusta.

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.

2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko.

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, 18 §

Näitä yleisiä sopimuksia täydentävät eräät muut julistukset joilla ei ole vastaavaa laintasoista asemaa, mm. Julistus kaikkinaiseen uskontoon ja elämänkatsomukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta. Netistä löytyy sen alkukielinen versio Declaration on the Elimination of All Forms of Intolerance and of Discrimination Based on Religion or Belief.

Oman vakaumuksen mukainen opetus

Uskonnollisten koulujen perustamiseen on erityinen lupa:

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen.

Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, III osan 13. artikla

Edellämainittua selkeämmin on ilmaistu vapaus olla osallistumatta vieraan uskonnon tai vakaumuksen opetukseen Yleissopimuksessa syrjinnän vastustamiseksi opetuksen alalla. Tämän perusteella vieraan uskonnon opetuksesta saa kieltäytyä silloinkin, kun omaa uskontoa ei opeteta:

on tärkeää kunnioittaa vanhempien tai holhoojien vapautta ensinnäkin valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten ylläpitämiä laitoksia edellyttäen, että ne ovat asianomaisten viranomaisten hyväksyttävissä olevien vähimmäisopetusnormien mukaisia, ja toiseksi taata tavalla, joka on yhdenmukainen valtiossa sen lainsäädäntöä sovellettaessa noudatettavien menettelytapojen kanssa, että lasten uskonnollinen ja moraalinen opetus on heidän omien vakaumustensa mukaista; ketään ihmistä tai mitään ihmisryhmää ei pidä pakottaa saamaan omien vakaumustensa vastaista uskonnollista opetusta;

Asetus syrjinnän vastustamista opetuksen alalla koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta, 5. artiklan kohta 1 b

Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus

New Yorkissa 20.11.1989 tehty sopimus lasten oikeuksista (voimassa Suomessa 20.8.1991 alkaen) takaa uskonnonvapauden myös lapsille artiklassa 14:

1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.

2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Pakolaiset ja valtiottomat

Pakolaisten uskonnonvapaus on taattu erikseen YK:n sopimuksella:

Sopimusvaltiot myöntävät alueillaan oleville pakolaisille vähintään yhtä suopean kohtelun kuin omille kansalaisilleen uskonnonharjoittamisen vapauden ja heidän lastensa uskonnollisen kasvatuksen vapauden osalta.

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, 4 §

Henkilöitä, jotka eivät ole minkään valtion kansalaisia (mutta eivät välttämättä pakolaisia), koskee Valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskeva yleissopimus. Uskonnonvapaus taataan siinä samoilla sanoilla kuin edellä pakolaisille.

Rauhansopimukset, sotavankien asema ym.

Jo Haagin sopimus vuodelta 1907 (voimassa Suomessa 9.6.1922 alkaen) sisälsi määräyksen sotavankien oikeudesta harjoittaa uskontoaan:

Sotavangeille annetaan täysi vapaus uskontonsa harjoittamiseen, siihen luettuna läsnäolo jumalanpalveluksessa, sillä ainoalla ehdolla, että he noudattavat sotilasviranomaisen määräämiä järjestys- ja poliisisäännöksiä.

Toisen maailmansodan jälkeen Geneven rauhansopimus (voimassa Suomessa 22.2.1955) sisältää sodankäynnin sääntöjä, mukana myös sotavankien ja muuten pidätettyjen uskonnonvapaudesta:

34 artikla: Uskonto

Sotavangit saavat kaikessa laajuudessa harjoittaa uskontoaan, siihen luettuna myös osallistuminen heidän uskonmenoihinsa, edellyttäen, että ne ovat yleisten, pidättäjäviranomaisten antamien järjestysohjeiden mukaiset.

Soveliaita huoneita on varattava uskonmenoja varten.

35 artikla: Pidätetyt sotapapit.

Sotapapeilla, jotka joutuvat vihollisvallan käsiin ja jäävät tai pidätetään avustamaan sotavankeja, on oikeus antaa heille apua pappeina ja vapaasti harjoittaa tointaan uskontokuntansa jäsenten keskuudessa sopusoinnussa näiden uskonnollisen käsityksen kanssa. Heidät on jaettava eri leirien ja työkuntien kesken, joissa on samoihin aseellisiin voimiin kuuluvia, samaa kieltä puhuvia tai samaa uskontoa harjoittavia sotavankeja. Heidän on saatava hyväkseen tarpeelliset helpotukset ja erityisesti käytettävikseen 33 artiklassa tarkoitetut kulkuvälineet käydäkseen tapaamassa leirin ulkopuolella olevia sotavankeja. Heillä on papintoimiensa suhteen vapaus, kirjeiden tarkastuksesta johtuvin rajoituksin, olla kirjeenvaihdossa pidätysmaan uskonnollisten viranomaisten sekä kansainvälisten uskonnollisten järjestöjen kanssa. Kirjeet ja kortit, jotka he tässä tarkoituksessa lähettävät, luetaan 71 artiklassa tarkoitetun osuuden lisäykseksi.

36 artikla: Sotavangit, jotka ovat uskontokunnan pappeja.

Sotavangit, jotka ovat uskontokunnan pappeja, mutta jotka eivät ole olleet sotapappeina omassa armeijassaan, ovat oikeutetut, minkä niminen heidän uskontokuntansa lieneekin, vapaasti harjoittamaan papintointaan uskontokuntansa jäsenten keskuudessa. Tässä suhteessa heitä kohdellaan samoin kuin pidättäjävallan pidättämiä sotapappeja. Heitä ei saa pakottaa mihinkään työhön.

37 artikla: Sotavangit, joilta puuttuu uskontokuntansa pappi.

Milloin sotavangeilla ei ole käytettävänään pidätetyn sotapapin tai sellaisen sotavangin apua, joka on heidän uskontokuntansa pappi, on asianomaisten vankien pyynnöstä määrättävä tätä tehtävää täyttämään pappi, jolla on sama tai samankaltainen uskontunnustus kuin heillä, tai, sellaisen puuttuessa, pystyvä maallikko, milloin se on mahdollista uskontunnustuksen kannalta. Tämä määrääminen, joka on pidättäjävallan hyväksyttävä, on toimitettava asianomaisten sotavankien yhteisin suostumuksin ja, mikäli se on tarpeen, samaa uskontunnustusta olevan paikallisen uskonnollisen viranomaisen hyväksymisin. Siten määrätyn henkilön on noudatettava kaikkia pidättäjävallan antamia järjestys- ja turvallisuusmääräyksiä.

Lisäksi sopimuksen mukaan on huolehdittava, että "kuolleet saavat kunniallisen hautauksen, mikäli mahdollista heidän uskontonsa mukaisin menoin".

Geneven sopimuksen lisäpöytäkirja (voimassa Suomessa 7.2.1981 alkaen) tarkentaa aseellisten ei-kansainvälisten selkkauksien uhrien asemaa myös uskonnonvapauden osalta:

Kaikilla henkilöillä, jotka eivät suoraan osallistu tai eivät enää osallistu vihollisuuksiin, riippumatta siitä, onko heidän vapauttaan rajoitettu, on oikeus kunnioitukseen henkilöään, kunniaansa, vakaumuksiaan ja uskonnollisia tapojaan kohtaan. - -

seuraavia määräyksiä on noudatettava vähimmäisvaatimuksina henkilöiden osalta, jotka ovat menettäneet vapautensa aseelliseen selkkaukseen liittyvistä syistä, riippumatta siitä, ovatko he internoituina tai vangittuina: - -

d) heidän on saatava harjoittaa uskontoaan sekä, jos sitä pyydetään ja se on sopivaa, vastaanottaa henkistä apua hengellisessä tehtävässä toimivalta henkilöltä, kuten sotilaspapilta; - -

Eräitä erikoisuuksia

Wienissä 21. päivänä helmikuuta 1971 tehdyn psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimuksen 32. artikla sisältää jäsenvaltioille, jotka muuten sitoutuvat kieltämään huumausaineet, luvan myöntää poikkeuksia uskonnollisista syistä:

- - Valtio, jonka alueella kasvaa villinä listaan I kuuluvia psykotrooppisia aineita sisältäviä kasveja, joita eräät pienet selvästi määrätyt ryhmät perinteellisesti käyttävät maagisissa tai uskonnollisissa menoissa, voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai liittyessään tehdä näitä kasveja koskevan varauman - -

Teuraseläinten suojelua koskeva eurooppalainen yleissopimus (Suomessa voimassa 2.6.1992 alkaen) määrää vähimmäisnormeja eläinten hyvälle käsittelylle. Tähän on tehty erillinen poikkeus, uskonnollisten rituaalien mukainen teurastus saadaan suorittaa ilman tainnutusta.

Toisella tavalla poikkeuksellinen on Merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia merellä ja satamissa koskeva yleissopimus:

Satamiin tulisi luoda tarpeelliset huolto- ja virkistyspalvelut. Näiden tulisi käsittää: - -

silloin kun sen on tarkoituksenmukaista, mahdollisuudet uskonnollisiin menoihin ja henkilökohtaiseen neuvontaan

Kaikki muut sivulla esitellyt sopimukset ovat koskeneet varsinaista uskonnonvapautta. Esimerkiksi uskonnon tai muun vakaumuksen opetusta ei mikään sopimus velvoita tarjoamaan, mutta kylläkin kieltää pakottamasta vieraan vakaumuksen opetukseen. Merimiehiä koskeva sopimus velvoittaa valtion tekemään aktiivisesti jotain (esimerkiksi järjestämään sopivia tiloja jumalanpalveluksia varten), eikä vain pidättäytymään tekemästä jotain.


Teksti tarkistettu viimeksi 29.4.2018.
Anna palautetta