Jäsenyys valtionkirkossa tai rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa kuuluu väestötietoihin. Siksi voimme sanoa täsmällisesti, että vuoden 2022 lopussa Suomessa oli 16 193 Jehovan todistajaa. Näin yksinkertaisesti ei kuitenkaan päästä: kaikki uskonnolliset ryhmät eivät ole rekisteröityneet, ja mm. lapset joko ovat virallisesti jäseniä tai eivät.
Uskontokunnan jäsenmäärällä ei tietenkään pitäisi olla yhteyttä uskonnonvapauteen. Ehtoollista on lupa viettää, oli kristittyjä paljon tai vähän, eikä uskonnollinen vala kuulu valtion viranomaisten toimintaan, vaikka kristittyjä on enemmistö. Joissakin asioissa tilastoilla on kuitenkin merkitystä, mm. pohdittaessa uskonnon opetuksen tulevaisuutta.
Vuoteen 2007 saakka vuosittaiset tiedot uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmääristä julkaistiin. Uudempia tarkkoja tilastoja ei ole julkistettu vaikka jäsenyys edelleen merkitään väestötietoihin, mutta tilastokeskuksen sivu tarjoaa yhteenvedon suurimmista uskonnollisista ryhmistä vuodesta 1990 alkaen; sivu on kooste, jossa on niputettu yhteen esimerkiksi kaikki luterilaiset pienuskonnot.
Aivan ensimmäinen kysymys uskontojen jäsenmäärää laskettaessa on erotella uskonnot muista ryhmistä. Rajatapauksia ovat mm. teosofit, jotka itse eivät pidä oppiaan uskontona. Teosofia myös esitellään "uskonnon kaltaiset" -kategoriassa useissa kirjoissa. Teosofia opettaa, että suurilla maailmanuskonnoilla on yliluonnollinen alkuperä, mutta oppia ei pysty esittämään selvinä dogmeina. Teosofeilla ei myöskään ole omia rituaalejaan, ei ehtoollisen tai vaikkapa uskonnollisen vihkirituaalin tyyppistä toimintaa.
Scientologian taas on väitetty olevan vain rahastusta, eikä uskonto lainkaan. (Rahastajiksi on syytetty useitakin uskonnollisia ryhmiä, mutta pelkästään rahastajiksi ei juuri muita kuin scientologiaa. Uskonnonvapaus.fi:n tehtävä ei ole ottaa näihin väitteisiin kantaa.) Käänteinen ongelma oli wiccalaisilla, jotka nimenomaan katsovat olevansa uskonto, mutta joiden yhteisöä mm. ei hyväksytty uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
Vielä vaikeampi ongelma syntyy uskontojen lajittelusta. Esimerkiksi Jehovan todistajia ei yleensä lasketa kristityiksi, koska todistajien oppiin ei kuulu kolmiyhteinen Jumala. Ulkopuolisen silmin on selvää, että Jehovan todistajat ovat kristinuskon alahaara. Toisaalta kristinuskon sisällä on kohtuullinen konsensus siitä, että he eivät kristittyjä ole. (Kolminaisuusopin kieltäminen eli areiolaisuus on kristikunnan enemmistön mielestä harhaoppi; toisaalta Jehovan todistajat katsovat nimenomaan kolminaisuusopin olevan harhaoppi.)
Ulkopuolisellekin hankala lajiteltava on mormonit eli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Mormokirkolla on Raamatun lisäksi toinen pyhänä pidetty kirjansa, mutta toisaalta oppiin kuuluu Jeesuksen jumaluus ym. selkeän kristillistä. Vastaavanlaisia vaikeita rajanvetoja löytyy muidenkin uskontojen piiristä.
Yleensä lajittelu ei ole käytännössä ongelma kenellekään. Poikkeus on kenties kirjastonhoitaja, joka kirjoja luokitellessaan joutuu ottamaan kantaa mm. siihen mikä on varsinaista kristinuskoa ja siis kirjaluokkaa 28 ('kristilliset kirkot ja yhteisöt') ja mitkä luokkaa 29.81 ('kristillisperäiset uskonnot').
Käytännössä nuoren uskonnollinen asema ei välttämättä vastaa omaa tahtoa. Alle 18-vuotias voi käydä valtakunnansalilla ja lukea Vartiotornia, mutta jommankumman huoltajan kieltäessä ei voi muodollisesti liittyä Jehovan todistajien jäseneksi.
Tilastollisesti merkittävän kokoista aineistoa on vain isommasta valtionkirkosta eroavista. 18-vuotiaita eroaa noin kaksi kertaa 19-vuotiaiden määrän ja heistä iso osa heti 18 täyttäessään. Eropiikki täysi-ikäisyyden saavuttaneissa viittaa siihen, että jonkinlainen osa nuoria ei saa vanhemmiltaan eroamislupaa.
Osa yhdyskunnista ottaa jäsenikseen myös pieniä lapsia, osa ei. Kristinuskon sisällä kyse on tällöin teologisesta kiistasta lapsikasteen ja aikuiskasteen välillä. Tulos on joka tapauksessa jälleen yksi vääristymä lisää tilastoon.
Valtionkirkkojen ja rekisteröityjen uskonnollisten yhteisöjen jäsenmäärät on tilastoitu periaatteessa tarkasti. Uskontokunnan jäsenyys on väestötieto, joten väestötietojärjestelmästä voidaan suoraan laskea vaikkapa Katolisen kirkon jäsenmäärä (joka muuten 31.12.2022 oli 15 016).
Käytännössä moni uskonnoista toimii rekisteröitynä yhdistyksenä, osa jopa ilman mitään muodollista rekisteröitymistä. Lähetyshiippakunta on rekisteröimätön yhdistys, jonka seurakunnista suurin osa toimii Luther-säätiön yhteydessä; käytännössä ryhmän jumalanpalveluksissa käyvistä suuri osa kuuluu evlut kirkkoon. Säätiö on taustayhteisönä myös Pelastusarmeijalla.
Länsimaissa yleinen näkemys uskonnosta on luokittelu mallia "kristitty, luterilainen, lestadiolainen, esikoislestadiolainen" vähän kuten "selkärankaiset, luukalat, särkikalat, särki". Tämä ei päde kaikkiin uskontoihin, vaan jotkut luokittelevat itsensä esimerkiksi sekä buddhalaiseksi että taolaiseksi.
Uskonnonvapauslaki on sallinut useamman yhdyskunnan jäsenyyden vuodesta 2006 alkaen. Tiukan binäärinen laki edelleen on: jokainen joko on tai ei ole tietyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Käytännössä ihminen voi tietysti kokea olevansa enemmän tai vähemmän kiinteästi jonkin uskonnollisen yhteisön jäsen.
Ehdottomasti suurin virhe tehdään lukemalla helluntailiikkeen jäsenmäärä suoraan uskontotilastosta. Osa liikkeen seurakunnista muodostaa Suomen helluntaikirkko -nimisen uskonnollisen yhdyskunnan, mutta toistaiseksi sen jäsenmäärä on vasta noin 13000.
Pääosa helluntaiseurakunnista on yhdistyksiä. Jäsenmäärä Suomen helluntailiikkeellä on kokonaisuudessaan noin 45000. Liike on toiseksi tai kolmanneksi suurin erillinen kirkkokunta Suomessa, vaikka muodollisesti jäsenmäärältään selkeästi pienempi kuin ortodoksinen kirkkokunta.
Helluntailiikkeen yhdistysmuotoisena toimivan osan jäsenten lapset eivät ole mukana tilastoissa. Sen sijaan yhdyskuntamuotoisena toimivassa osassa lapset voivat olla ulkojäsenen asemassa ja siis muodollisestikin jäseniä.
Lisäsekaannusta aiheuttavat helluntailiikkeen nimitykset. Pääosin nimet ovat mallia "Paikkakunnan helluntaiseurakunta ry", mutta poikkeuksena ovat mm. Helsingin ja Lahden Saalem-seurakunnat sekä Seutulan Betaniaseurakunta. (Betania on Uudessa testamentissa mainittu paikkakunta; Saalem on Vanhassa testamentissa mainittu paikka, kirjoitusasu 1992-käännöksessä Salem)
Suomessa on useita kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia islamilaisista maista (on tietysti tulkinnanvaraista sekin, mitkä maat tähän lasketaan), joista 20000 arvioidaan harjoittavan islamia. Muslimit ovat järjestäytyneet useiksi uskonnollisiksi yhdyskunniksi, lähinnä kielen ja kulttuurin erottamina. Osittain eroja on myös varsinaisten uskonnollisten kysymysten osalta, mm. shiiamuslimeilla on oma yhdyskuntansa.
Muslimeilla saattaa olla vain yksi perheestä muodollisesti yhdyskunnan jäsen, eikä aina hänkään. Esimerkiksi vuonna 2018 islamia opiskeli 13 416 peruskoululaista, vaikka 0–14-vuotiaita islaminuskoisia oli 3802; suhde oli siis noin ×3,5. Toiseksi suurin tilastovirhe syntyy juuri tästä: muodollisesti muslimeja suomessa on hieman yli 22 000.
Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimii useita herätysliikkeitä. Niistä suurin on lestadiolaisuus, joka on jakautunut useisiin haaroihin. Kannattajia liikkeellä arvioidaan olevan sadan tuhannen luokkaa, ja suurimmalla haaralla vanhoillislestadiolaisuudella noin 70 000.
Vanhoillislestadiolaisuus olisi maan toiseksi tai kolmanneksi suurin uskontokunta, jos se rekisteröityisi kirkon ulkopuoliseksi liikkeeksi.
Lestadiolaisuuden lisäksi on kolme perinteistä evlut kirkon sisällä toimivaa herätysliikettä: rukoilevaisuus, herännäisyys ja evankelisuus. Näistä kullakin on omia teologisia tai toiminnallisia korostuksiaan, mutta kaikki ovat halunneet jäädä valtionkirkon sisälle, eikä kirkko puolestaan ole erottanut ryhmiä, vaikka jännitteitä onkin saattanut esiintyä.
Muodollisesti herätysliikkeet ovat rekisteröityjä yhdistyksiä.
Suomen metodistikirkkoon kuuluu vajaat tuhat jäsentä, mutta luku kertoo vain puolet totuudesta: Finlands svenska metodistkyrka mukaanluettuna metodisteja on Suomessa noin 1300. Samalla tavoin kieliryhmittäin jakautuneita ovat mm. baptistit, kun taas esimerkiksi Jehovan todistajat ja mormonit näkyvät tilastoissa yhtenä ryhmänä.
Em. ryhmät ovat muodollisesti maanlaajuisia, yleensä järjestäytyneet liittomuotoisesti siten, että kullakin alueella on oma seurakunta, jotka yhdessä muodostavat yhden uskonnollisen yhdyskunnan. Sen sijaan juutalaiset ovat muodollisesti kaksi uskonnollista yhdyskuntaa, Helsingin ja Turun juutalaiset seurakunnat.
Jos samassa kunnassa on yksi Helsingin ja kaksi Turun juutalaiseen seurakuntaan kuuluvaa lasta, ei juutalaisen uskonnon opetusta tarvitse lain mukaan järjestää. Jos kaikki kolme kuuluvat muodollisesti samaan uskonnolliseen yhdyskuntaan, opetusta tulee järjestää. Kunnat voivat joustaa säännöstä tällaisessa tapauksessa, mutta tiukkaan tulkiten se ei ole lakisääteinen velvollisuus.
Adventtikirkolla on käytössään kaksoisrekisteri. Virallinen, väestötietoihin merkitty jäsenmäärä oli noin 3100 vuonna 2022. Mukana on yli tuhat muuta, jotka osallistuvat seurakuntien toimintaan. Todellinen jäsenmäärä lienee yli 5000.
Voimassaoleva uskonnonvapauslaki sallii samanaikaisen jäsenyyden monessa uskontokunnassa. Käytännössä uskontokunnat itse eivät yleensä salli kaksoisjäsenyyksiä.
Evankelis-luterilainen kirkko sallii kaksoisjäsenyyden vain Anglikaanisen kirkon kanssa; anglikaaneja taas on vain noin 200. Ortodoksit ja Jehovan todistajat eivät salli kaksoisjäsenyyttä lainkaan. Vapaakirkko sallii jäsenyyden vain pienessä Missionskyrkan i Finland -uskontokunnassa.
Kaikkiaan voidaan arvioida hyvin pienellä joukolla olevan useampia jäsenyyksiä. Tilastokeskus julkaisee uskontotilastot siten, että useampaan uskontokuntaan kuuluvat lasketaan kuuluviksi vain siihen ryhmään, johon ovat ensimmäisenä liittyneet.
Uskonnottomilla on Suomessa kaksi merkittävää valtakunnallista järjestöä: Vapaa-ajattelijain liitto (noin 1300 jäsentä) ja Humanistiliitto (arviolta 200 jäsentä). Näillä on samoja jäseniä, ei tiedetä miten paljon.
Muodollisesti uskonnottomien yhteisöt ovat rekisteröityjä yhdistyksiä, eivätkä edes voi hakeutua uskonnollisiksi yhdyskunniksi. (Joskus em. liitot ovat valittaneet tilannetta, koska mm. varainsiirtoveroa kiinteistöistä eivät joudu maksamaan yhdyskunnat, mutta yhdistykset joutuvat.)
Uskonnoton katsomus suomalaisista on kymmenillä prosenteilla, riippuen hyvin voimakkaasti siitä, miten uskonnottomuus määritellään. Evankelis-luterilaisen kirkon tekemien tutkimusten mukaan kymmeniä prosentteja suomalaisista ei usko 'Jumalaan', joka tässä lienee tulkittava minkä tahansa yksijumalaisen uskonnon jumalaksi.
Digi- ja väestötietoviraston tilastossa uskontokuntiin kuulumattomien osuus on hieman suurempi kuin Tilastokeskuksen luvuissa. Syynä ovat vauvat, joiden nimeä ym. tietoja ei ole vielä ilmoitettu: Tilastokeskus laskee heidät äidin uskontokunnan mukaan, DVV ei.
Selvästi suurin uskontokunta on tunnetusti Evankelis-luterilainen kirkko yli kolmella ja puolella miljoonalla jäsenellään. Vähemmistökatsomuksia voitaisiin kymmenen kärki arvioida tällaiseksi:
Tämäkään lista ei tietysti ole sen oikeampi kuin muutkaan listat. Esimerkiksi herännäisyydellä ('körttiläisyys') on noin 30000 kannattajaa, eli se olisi helluntailiikkeen jälkeen seuraava ryhmä, mikäli sen haluaisi laskea omana ryhmänään.
Teksti tarkistettu viimeksi 17.1.2024.
Anna palautetta