Arvonimi on presidentin myöntämä julkinen arvonannon osoitus ja rinnastuu kunniamerkkeihin. Saajan tulee olla "erityisen ansioitunut, hyvämaineinen ja nuhteeton ja soveltua esitetyn arvonimen saajaksi." Arvokkain ja tunnetuin on vuorineuvos, muita ovat mm. metsäneuvos, taloustirehtööri ja kamreeri. Erilaisia arvonimiä on yli sata, ja myös uusia voi ehdottaa.
Arvonimeä ehdottaa tyypillisesti työnantaja työntekijälleen, ja sitoutuu samalla maksamaan arvonimestä veron. Sen suuruus yksityisellä sektorilla on pääosin noin neljä kertaa suurempi kuin valtion virastojen ja kuntien maksama. Valtionkirkkojen asema näkyy siinä, että myös ne maksavat pienemmän summan. Summat vaihtelevat alle sadasta eurosta noin 50 000 euroon. Ks. koko lista hinnoista.
Presidentin myöntämistä arvonimistä kolme on selvästi kirkollista: kenttäpiispa, seurakuntaneuvos ja rovasti. Ensinmainittu arvonimenä on eri asia kuin virkanimikkeenä, samalla tavalla kuin esimerkiksi ministeri on sekä tehtävä että arvonimi. Muusikoiden arvonimet director cantus ja director musices ovat alkuaan kirkolisia, mutta myönnetään nykyään käytännössä muille kuin kanttoreille.
Valtionkirkoilla itsellään on myös käytössä omat arvonimet rovasti, director cantus ja director musices. Ne myöntää piispa tai tuomiokapituli, eikä niistä makseta veroa.
Seuraava hakusana: Ateisminvapaus
Teksti tarkistettu viimeksi 20.4.2024.
Anna palautetta