Työaikalaki

Työaikalaki määrää yleisiä, työehtosopimuksista riippumattomia rajoja enimmäistyöajalle. Laki on luonteeltaan yleinen, se koskee kaikkia työaloja joista ei ole erikseen annettu poikkeussäännöstä.

Eräs poikkeuksista on uskonnollisten toimitusten pitäminen:

Tätä lakia ei - - sovelleta työntekijään, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja joka siten voi itse päättää työajastaan, kun kyse on:

- - työntekijästä, joka suorittaa uskonnollisia toimituksia evankelis-luterilaisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkkokunnassa tai muussa uskonnollisessa yhteisössä;

Työaikalaki 5.7.2019/872, 2 §

Laissa oleva termi on nimenomaan "uskonnollinen yhteisö" eikä "rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta". Lain poikkeus kattaa siksi mm. Pelastusarmeijan, joka yhteisömuodoltaan ei ole uskontokunta. Työtehtävän pitää olla nimenomaan uskonnollisten toimitusten pitäminen; poikkeus ei kata esimerkiksi kirkon siivoojan työaikoja.

Työaikalaki määrää myös mm. ruokatunnin (lakitekstissä 'päivittäinen tauko') vähimmäispituuden. Tämäkin määräys on pakottava, eikä sitä voi jättää huomiotta esimerkiksi muslimi, joka ramadan-kuun ajan paastoaa päivät.

Seuraava hakusana: Työstä kieltäytyminen


Teksti tarkistettu viimeksi 9.1.2020.
Anna palautetta