Liittyy uutiseen Halla-aho ja jumalanpilkka.
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS
TUOMIO 09/8225
8.9.2009
R 09/3080
Syyttäjä: Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske
Vastaaja: Jussi Halla-aho
Asia: Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ym.
Vireille: 27.3.2009
1. USKONRAUHAN RIKKOMINEN
(8010/R/0103164/09)
Rikoslaki 17 luku 10 §
3.6.2008 HELSINKI
Jussi Halla-aho julkaissut lausunnon, joissa hän on loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjannut ja häpäissyt sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitetut islamilaiset uskonnolliset yhdyskunnat pitävät pyhänä. Lausunnon sisältö on seuraava:
"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto"
Halla-aho on toimittanut edellä tarkoitetun lausunnon yleisön saataville kirjoituksessa, jonka hän on julkaissut 3.6.2008 internetissä olevalla sivustollaan www.halla-aho/scripta. Halla-ahon julkaisema väite, joka on sanamuodoltaan selkeä ja jota esitetään korostetulla kirjoitustyylillä kahdesti kysymyksessä olevassa kirjoituksessa, loukkaa Suomessa asuvien muslimien uskonnollisia vakaumuksia ja tuntoja sekä vaarantaa yhteiskunnassa vallitsevan uskonrauhan.
2. KIIHOTTAMINEN KANSANRYHMÄÄ VASTAAN
(8010/R/0103164/09)
Rikoslaki 11 luku 10 §
3.6.2008 HELSINKI
Jussi Halla-aho on yleisön keskuuteen levittänyt lausunnon ja tiedonannon, joissa panetellaan ja solvataan somaleista koostuvaa kansallista tai siihen rinnastettavaa ryhmää. Lausunnon sisältö on seuraava:
"Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre".
Halla-aho on toimittanut edellä tarkoitetun lausunnon yleisön saataville kirjoituksessa, jonka hän on julkaissut 3.6.2008 internetissä olevalla sivustollaan www.halla-aho/scripta.
Halla-aho on kyseisessä kirjoituksessa myös todennut, että "kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla" ja ettei hän käsittele väitetteen sisältöä faktana. Halla-ahon lausuma, jonka mukaan ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen tai geneettinen erityispiirre, sisältää asiallisesti väitteen, että kysymyksessä olevaan ryhmään kuuluvilla ihmisillä on ominaispiirre, joka ennalta määrätysti johtaa heidän kohdallaan yleiseen rikollisuuteen ja verovaroilla loisimiseen. Sanottu syrjivä ja vahvasti yleistävä väite on siten sanottua ihmisryhmää solvaava ja panetteleva, koska siinä kerrotuin tavoin kuvataan kokonaiseen kansanryhmään kuuluvat ihmiset rikollisina ja yhteiskunnan loisina ja muihin nähden ala-arvoisina. Lausunto loukkaa näiden ihmisten ihmisarvoa.
Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen mukaan apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, joissa on kysymys sanotun syyteoikeuden käyttämisestä. Rikoslain 11 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetty kiihottaminen kansan ryhmää vastaan ja 17 luvun 10 §:n 1-kohdassa säädetty uskonrauhan rikkominen ovat julkaistun viestin sisältöön perustuvia rikoksia (HE 54/2002 vp. s 68)
Muu vaatimus
Syytteissä 1 ja 2 tarkoitetut sisällöltään lainvastaiset verkkoviestit on määrättävä poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi.
Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 22 §:n 3 mom.
Halla-aho on kiistänyt syytteet uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä vaatimuksen verkkoviestien poistamisesta.
Syytteessä kerrotut lauseet oli irrotettu asiayhteydestään. Halla-aholla ei ollut ollut tarkoitus herjata ja häpäistä sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitetut islamilaiset uskonnolliset yhdyskunnat pitävät pyhänä eikä panetella ja solvata somaleista koostuvaa kansallista tai siihen rinnastettavaa ryhmää. Halla-aho oli kirjoituksissaan arvostellut ajatusta, että lauseen subjektiivinen loukkaavuus voisi johtaa siihen, että sitä tulisi pitää rikosoikeudellisesti loukkaavana. Tosiasioiden sanominen ei voinut olla loukkaavaa, vaikka joku siitä loukkaantuikin.
Vaikka Muhammad oli pyhä hahmo, hän ei ollut immuuni kritiikille vaan häntäkin historiallisena henkilönä oli voitava arvostella.
Somaleita koskeva kirjoituksen osa oli parodia sanomalehti Kalevan pääkirjoituksesta siten, että siinä suomalaiset oli korvattu somaleilla. Halla-ahon esittämä väite oli ilmeisen naurettava ja törkeä, mutta sillä oli tarkoitus irvailla Julkisen sanan neuvoston ratkaisulle Kalevan pääkirjoitusta koskevassa kanteluasiassa. Eri kansanryhmiä tuli perustuslain ja lain mukaan käsitellä samalla tavalla.
Halla-ahon kirjoituksissa oli kysymys sananvapaudesta ja tasa-arvosta.
Syyttäjän todisteet
Halla-aho todistelutarkoituksessa
Halla-ahon laatima ja yleisön saataville toimittama teksti (etptk liite 17 s. 1 - 3)
Halla-ahon kirjoitus 30.10.2008 "Kommentteja A-Talk-lähetykseen 30.10.2008"
Halla-ahon kirjoitus 27.3.2009 "Syytteestä lyhyesti"
Halla-ahon kirjoitus 3.4.2009 "Pahoitteluni"
Halla-ahon todisteet
Sanomalehti Kalevan pääkirjoitus 20.5.2008
Islam Question and Answer, fatqa nro 22442
Jaakko Hämeen-Anttila: Islam-taskusanakirja, s. 28
Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 37
Aamulehti 2.4.2009
Kolme valtakunnansyyttäjänviraston ratkaisua
Syyksilukeminen Halla-aho on syyllistynyt siihen uskonrauhan rikkomiseen, josta hänelle on kohdassa 1 vaadittu rangaistusta. Kohdan 2 syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on hylätty.
Asiassa on riidatonta, että Halla-aho on 3.6.2008 julkaissut internetissä kotisivuillaan kirjoituksen, niin sanotun blogin, otsikolla "Muutama täky Illmanin Mikalle". Kirjoituksessa Halla-aho on ensin käsitellyt erästä muun ohessa uskonrauhan rikkomista ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaa oikeudenkäyntiä, jossa valtionsyyttäjä Illman oli toiminut syyttäjänä. Halla-aho, joka on ollut eri mieltä käräjäoikeuden tuomion ja Illmanin kanssa siitä, oliko jutun vastaaja syyllistynyt uskonrauhan rikkomiseen, on kirjoittanut tummennettuna syytteen 1 kohdassa kerrotun väitteen yläotsikolla "Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:"
Syytekohdassa 1 kerrotun väitteen esitettyään Halla-aho on perustellut sitä ja perustelujen jälkeen hän on toistanut väitteen tummennettuna ja alleviivattuna. Seuraavaksi Halla-aho on esittänyt syytekohdassa 2 kerrotun väitteensä väliotsikon "Seuraava täky kuuluu:" alla. Halla-aho on perustellut myös tätä väitettään ja todennut lopuksi väitteen tummennettuna toistaessaan "niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):" Kirjoituksensa lopuksi Halla-aho on lausunut "näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa".
Sovellettavaksi tulevista oikeusohjeista Perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset Suomen perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Suomen perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus taataa myös Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, Euroopan neuvoston piirissä hyväksytyssä yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, sen 10 artiklassa, sekä Yhdistyneiden kansakuntien piirissä hyväksytyssä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, sen 19 artiklan 2 kappaleessa.
Perustuslain suojaama sananvapaus ei kuitenkaan ole rajoittamaton, vaan sitä rajoittavat muun ohessa rikoslain 17 luvun 10 §:n säännös, joka koskee uskonrauhan rikkomista sekä rikoslain 11 luvun 10 §:ään sisältyvä säännös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Uskonrauhan rikkomiseen syyllistyy muun ohessa henkilö, joka julkisesti pilkkaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä.
Rikoslain 17 luvun 10 §:n perusteluissa (HE 6/1997) todetaan, ettei uskonnollisen yhteisön asiallinen arvostelu toteuta uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Sitä ei lain esitöiden mukaan toteuta myöskään ivallisessa sävyssä tapahtuva arvostelu, johon sisältyy asiallisia perusteita. Kysymyksessä olevan säännöksen soveltaminen edellyttää hallituksen esityksen mukaan, että on ilmaistu pyhänä pidettävään seikkaan kohdistuva käsitys, joka on omiaan halventamaan kohteen arvoa toisen ihmisen silmissä. Teko voidaan katsoa tapahtuneen loukkaamistarkoituksessa, kun herjaamisen tai häpäisemisen loukkaavuuden käsittävät myös sellaiset henkilöt, jotka kenties itse eivät pidä herjaamisen tai häpäisemisen kohdetta pyhänä, mutta antavat arvoa toisella tavalla ajattelevien ihmisten vakaumukselle.
Perustuslakivaliokunnan lakivaliokunnalle antamassa lausunnossa (PeVL 23/1997) on todettu, että uskonrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen suojelukohteina ovat kansalaisten uskonnolliset vakaumukset ja tunteet sekä uskonrauha yhteiskunnassa. Säännöksen taustalla on siten sekä yleinen järjestys että toinen perusoikeus, hallitusmuodon 9 §:ssä turvattu yksilön uskonnonvapaus. Näitä rajoitusperusteita perustuslakivaliokunta on pitänyt tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon 10 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaisina.
Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy henkilö, joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää.
Kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva säännös on alunperin otettu lakiin vuonna 1970, koska Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymän kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ratifiointi edellytti kansallisen lainsäädännön saattamista vastaamaan sopimuksen sisältöä. Yleissopimuksen 4 artiklan a) kohdan mukaan sopimukseen liittyvät valtiot sitoutuvat määräämään lain mukaan rangaistaviksi teoiksi rodulliseen ylemmyyteen tai rotuvihaan perustuvien aatteiden levittämisen, rotusyrjintään yllyttämisen, jokaisen väkivallanteon tai kiihottamisen sellaiseen tekoon jotain rotua tai muuta ihonväriä tai etnistä alkuperää olevaa henkilöryhmää vastaan sekä rotusortotoiminnan avustamisen tavalla tai toisella, mukaan luettuna sen rahoitus.
Sananvapauden ja sen rajoitusten laajuutta tulkittaessa on otettava huomioon paitsi kansallisten säännösten tarkoitus myös sananvapauden rajoittamisen tulkinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lukuisissa ratkaisuissaan arvioinut Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan sananvapauden suojaa tapauksissa, joissa valittajat on tuomittu jäsenmaassa rangaistukseen lausumista, joiden on katsottu ylittäneen sananvapauden rajat.
Poliittiset mielipiteet kuuluvat sananvapauden ytimeen ja niillä on vahvin sananvapauden suoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti lausunut perusteluissaan lähtökohdan olevan, ettei ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohta anna juurikaan mahdollisuutta rajoittaa sananvapautta poliittisen puheen kohdalta tai yleisesti merkittävissä kysymyksissä. Poliittista puhetta ei ihmisoikeustuomioistuimen mukaan saa rajoittaa ilman pakottavia syitä. Toisaalta ihmisoikeustuomioistuin on poliittisia kannanottoja koskevissa ratkaisuissa ja siis sananvapauden ydinalueen kysymyksiä käsitellessään korostanut, että suvaitsevaisuus ja ihmisten välinen tasa-arvo kuuluvat demokratian kulmakiviin. Demokratiassa saattaa ihmisoikeustuomioistuimen perustelujen mukaan tämän vuoksi olla välttämätöntä määrätä seuraamuksia tai ryhtyä ennalta estäviin toimenpiteisiin silloin, kun lausumilla yllytetään suvaitsemattomuuteen, uskonnollinen suvaitsemattomuus mukaan lukien, perustuvaan vihaan taikka luodaan, edistetään, puolustetaan tai yritetään perustella sitä. Seuraamusten ja toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiin. Vihapuheet, jotka saattavat loukata henkilöitä tai henkilöryhmiä eivät ansaitse 10 artiklan suojaa. Sille, onko kysymys vihapuheesta on ratkaisukäytännössä annettu olennainen merkitys.
Halla-aho on kunnallispoliitikko. Hän ei ole esittänyt syytteessä kerrottuja lausumiaan varsinaisessa poliittisessa keskustelussa. On kuitenkin mahdollista, että hän pyrkii kirjoittamalla säännöllistä blogia luomaan itsestään kuvaa, joka saattaa edistää myös hänen poliittisia tarkoitusperiään. Vaikka Halla-ahon kirjoituksissa liikutaan ainakin varsin lähellä sananvapauden ydinaluetta, ei sananvapaus tuoltakaan osin ole sovellettavaksi tulevien normien ja oikeuskäytännön valossa rajoittamaton.
Käräjäoikeus pitää riidattomana, että islam on rikoslain 17 luvun 10 §:n 1 kohdassa tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta ja että Muhammad on islamissa säännöksen tarkoittamalla tavalla pyhä. Riidatonta on niin ikään, että Halla-ahon syytekohdassa 1 tarkoitettu väite on esitetty lain tarkoittamalla tavalla julkisesti.
Halla-aho on syytteessä kerrotut väitteet esitettyään pyrkinyt osoittamaan ne itse määrittelemällään tavalla loogisten päättelyketjujen avulla todeksi sekä samassa että myöhemmin blogi-palstallaan julkaisemissaan kirjoituksissa. Halla-ahon perustelut lähtevät eräistä uskonnollisen teoksen yksityiskohdista ja teoksesta kysymyksessä olevassa uskonnossa esitetystä totuudellisuusarvioinnista.
Halla-ahon väitteet on muotoiltu siten, että ne yleistävät väitteen sisällön koskemaan paitsi islamin pyhiä kohteita Muhammadia ja Allahia, myös koko uskontokuntaa. Halla-ahon tarkoituksellisesti toistama pedofilia-termi omaa poikkeuksellisen voimakkaan kielteisen arvolatauksen. Jo Halla-ahon valitsema sanamuoto on näin ollen omiaan halventamaan hänen kirjoituksensa kohteen arvoa toisen ihmisen silmissä.
Yleisesti ottaen on selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus on suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa. Uskontoon liittyvien pyhäksi määriteltyjen instituutioiden riitauttaminen ja halventaminen johtavat tämän vuoksi helposti enemmän tai vähemmän vakavaan kiistaan osapuolten välillä riippuen siitä, miten voimakas uskonnon asema henkilölle tai uskonnolliselle yhdyskunnalle on. Nämä seikat filosofian tohtori Halla-aho on epäilemättä ymmärtänyt. Halla-ahon perustelut väitteilleen ovat siten tosiasiassa näennäiset siitä huolimatta, että ne näyttävät loogisilta. Toisin olisi asia arvioitava esimerkiksi siinä tapauksessa, että Halla-aho olisi asiallisia ja tavanomaisia sanamuotoja käyttäen kritisoinut esimerkiksi sellaisia konkreettisia tapauksia, joissa nuoret muslimitytöt olisivat joutuneet uskontonsa seurauksena huonosti kohdelluiksi.
Halla-ahon kirjoituksen erityispiirre on, että se on osoitettu tämän kaltaisiin asioihin erikoistuneelle syyttäjälle. Tuollainen väitetty sananvapauden- tai syytekynnyksen rajojen selvittämistarkoitus ei oikeuta menettelyyn, joka rikkoo lakia. On selvää, että luettuaan Halla-ahon väitteet ja niiden perustelut myös sellaiset henkilöt, joille Muhammad tai islam eivät ole pyhiä ymmärtävät paitsi, että kysymys on herjaamisesta ja häpäisemisestä, myös pitävät väitteitä loukkaavina. Näin siitä huolimatta, että lukija on voinut todeta Halla-ahon osoittaneen kirjoituksensa syyttäjälle.
Syytteessä kerrottujen väitteiden ja niiden perustelujen tarkoituksena ei ole ollut käydä asiallista keskustelua islamin uskon epäkohdista vaan näennäisesti sananvapauden kustannuksella häpäistä kysymyksessä olevan uskonnon pyhiä arvoja. Halla-ahon lausuma on ollut omiaan ruokkimaan uskonnollista suvaitsemattomuutta. Käräjäoikeuden johtopäätös on, että Halla-aho on syytteen kohdassa 1 kerrotut väitteet esittäessään toiminut loukkaamistarkoituksessa ja syyllistynyt siten uskonrauhan rikkomiseen.
Käräjäoikeus pitää kohdan 2 osalta riidattomana, että syytteessä kerrottu väite on levitetty yleisön keskuuteen.
Halla-ahon väitteen sisältö on tekstin kokonaisuudesta irrotettuna tyypillinen niin sanottu vihapuhe. Pelkästään kysymyksessä olevan lauseen lukemalla voisi päätellä, että Halla-ahon tarkoituksena olisi ollut yleistämällä halventaa ja solvata lukijoille somalialaista alkuperää olevia maahanmuuttajia. Asiaa ainoastaan tällä tavalla tarkasteltaessa olisi tultava siihen tulokseen, että Halla-ahon menettely täyttäisi kiihottamisen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistön.
Kysymyksessä olevan lausuman perusteluista on kuitenkin todettavissa, että Halla-ahon tosiasiallisena tarkoituksena on tämän väitteensä osalta ollut arvostella viranomaisten menettelyä siltä osin kuin nämä eivät olleet puuttuneet sanomalehti Kalevan pääkirjoitukseen, jossa oli arveltu päissään tappamisen olevan suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Syytteessä tarkoitetulla väitteellä Halla-aho on selvästi pyrkinyt osoittamaan olevan mahdollista, että maahanmuuttajat saattavat nauttia parempaa suojaa viranomaisten taholta kuin alkuperäisväestö. Halla-aho on väitteensä perusteluissa lisäksi nimenomaisesti ilmoittanut, ettei hänen tarkoituksenaan ole yleistää väitettään koskemaan kaikkia somaleita, hän on esittänyt väitteensä perusteeksi tilastotietoja ja hän on korostanut, ettei käsittele väitettään faktana. Kirjoituksesta ilmenee, että Halla-ahon väite on toteutettu satiirin keinoin viittaamalla sekä sanomalehden pääkirjoitukseen että siitä kantelun johdosta lausuneen Julkisen sanan neuvoston päätökseen. Väitettä ei ole esitetty totuutena, eikä kirjoitusta voi siten myöskään tulkita. Käräjäoikeuden johtopäätös on, ettei Halla-ahon tarkoituksena ole ollut panetella tai solvata somalialaisia vaan mainittu ihmisryhmä on valikoitunut hänen viranomaistoimintaan kohdistamansa kritiikin välineeksi lähinnä sattumaan verrattavista syistä.
Halla-ahon kirjoituksesta ilmenee, että syytteen kohdissa 1 ja 2 tarkoitetut väitteet on esitetty erilaisessa tarkoituksessa. Kohdassa 2 esitetyn väitteen osalta Halla-aholta on puuttunut panettelu- ja solvaustarkoitus. Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hylätään.
Halla-aho on julkaissut uskonrauhan rikkomisena hänen syykseen luetun kirjoituksen internetissä ja siten periaatteessa rajattoman lukijakunnan saataville. Kysymyksessä olevan kaltaisella blogi-kirjoittelulla on kuitenkin todellisuudessa varsin rajallinen määrä lukijoita. Laajempaan tietoisuuteen syytteessä kerrotut väitteet ovat tulleet vasta, kun Halla-ahon joutuminen syytteen kohteeksi on uutisoitu, ja kun hän on joutunut kirjoittelustaan syytteeseen. Asian todellisuudessa saaman julkisuuden määrää Halla-aho ei mitä ilmeisimminkään ole kohdassa 1 käsitellyt väitteet kirjoittaessaan voinut arvata. Halla-ahon menettelystä ilmenevä hänen syyllisyytensä edellyttää näissä olosuhteissa sakkorangaistuksen tuomitsemista.
Käräjäoikeus on syytteen ja muut vaatimukset enemmälti hyläten ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tähän tuomioon saa hakea muutosta valittamalla Helsingin hovioikeuteen. Tyytymättömyyttä on ilmoitettava viimeistään tiistaina 15.9.2009.
Käräjätuomari NN