Tämä kantelu liittyy uutiseen Kantelu yhteisöveron jakamisesta vain valtionkirkoille

Kantelu oikeuskanslerille uskontokuntien eriarvoisesta valtiontuesta 9.8.2007

Valtioneuvoston oikeuskanslerille,

Yhteisöveroon siirtyminen tapahtui vuonna 1993. Verontilityslain mukaan yhteisöveron tuotto jaetaan valtion, kuntien ja seurakuntien kesken. Prosenttiosuudet ovat vuosien kuluessa muuttuneet moneen kertaan. Seurakunnilla tarkoitetaan vain luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakuntia. Suomen Vapaakirkon edustajat, kirkkokunnan johtaja Jorma Kuusinen ja opetusneuvos Esko Almgren olivat eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaoston kuultavina 25.5.1998. Valiokunta kirjasi mietintöönsä mm. seuraavaa: "Valiokunta toteaa, että uskonnolliset yhteisöt ovat verotulojen saamisen suhteen keskenään eriarvoisessa asemassa, mikä seikka on koettu ongelmalliseksi" (VaVM 18/98)

Joulukuun 18. päivänä 2001 valtiovarainministeriö asetti seurakuntien yhteisöve ro-osuuden korvaamista koskevan työryhmän joka ehdotti, että seurakuntien yhteisövero-osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionapujärjestelmällä. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tukemiseksi työryhmä ehdotti harkinnanvaraista valtionavustusta. Työryhmän ehdotukset eivät johtaneet toimenpiteisiin. (Valtiovarainministeriön työryhmämuistio 9/2002).

Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien edustajat kutsuttiin kuulemistilaisuuteen 26.2.2002. Tilaisuuden jälkeen opetusministeriö asetti 22.10.2004 työryhmän selvittämään rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien valtioavustusjärjestelmän toteuttamista.

Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat kutsuttiin kuulemistilaisuuteen 18.2.2005 ja asetettu työryhmä luovutti ehdotuksensa opetusministeriölle 13.5.2005. Asiakirjassa "Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien valtionavustus" käsitellään mm. nykytilaa, aiempia selvityksiä, tilannetta muissa Pohjoismaissa ja perusteita uskonnollisten yhdyskuntien tukemiselle. Asiakirjassa todetaan mm. seuraavaa: "Myös monilla rekisteröidyillä uskonnollisilla yhdyskunnilla on ainakin jossain määrin edellä tarkoitetun kaltaisia yleishyödyllisiä toimintamuotoja (viitataan luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan tehtäviin). Muutamilla rekisteröidyillä uskonnollisilla yhdyskunnilla on omia hautausmaita. Yhdyskunnilla on myös joitakin yksittäisiä kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia. Useat yhdyskunnat järjestävät eri muodoissa sosiaalista palvelutyötä sekä lapsi ja nuorisotyötä, ja osalla yhdyskunnista tällainen toiminta on yhdyskunnan kokoon nähden varsin laajaa."

Asiakirja jatkaa myöhemmin: "Valtion taloudellisen tuen laajentamista evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon ohella myös rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin voidaan lisäksi perustella myös yhdenvertaisuusnäkökohdilla. Perustuslain 6:ään sisältyvästä uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kiellosta seuraa julkiselle vallalle velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja muita maailmankatsomuksellisia suuntauksia."

Kuulemistilaisuudessa 18.2. 2005 käsillä ollut asiakirja toteaa vielä, että rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien valtionavustuksiin osoitettavan määrärahan suuruudesta ja rahoituksesta päätettäisiin vuosittain valtion talousarvion yhteydessä. Asiakirja päätyy siihen, että valtionavustus olisi noin 5 euroa yhdyskunnan jäsentä kohti

Annetun lupauksen mukaisesti opetusministeriö sisällyttikin omaan menokehykseensä 250.000 euroa valtionavustuksena rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille alkaen vuodesta 2007 Avustus piti jakaa yhteisöjen jäsenmäärien suhteessa.

Opetusministeriön omassa budjettiesityksessä vuodelle 2007 oli seuraava lupaus:

Lopullisesta budjettiesityksestä avustus rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille poistettiin.

Vuoden 2008 budjettiesityksessä on avustus ortodoksiselle kirkolle 2.013.000 euroa. Kun mainitun kirkkokunnan jäsenmäärä on noin 60.000, merkitsee avustus runsasta 30 euroa jäsentä kohti. Lisäksi ortodoksinen kirkkokunta saa osan seurakunnille tulevasta yhteisövero-osuudesta.

Vielä on mainittava, että uskonnonvapauskomitea esitti mietinnössään 21.3.2001, että uskonnonvapauslakiin sisällytetään pykälä 28, jossa säädettäisiin valtionavustuksesta rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapitoon, lapsi- ja nuorisotyöhön ja sosiaalisesta työstä aiheutuviin kustannuksiin Valitettavasti pykälä poistettiin lopullisesta lakiesityksestä.

Uskonnonvapauskomitean jäsen Martin Sheinin liitti komitean mietintöön oman lausuntonsa, jossa hän kiinnittää huomiota mm. yhteisöveron tuoton jakamiseen ja toteaa, että "rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat olisi mahdollista ottaa huomioon yhteisöveron tuottoa jaettaessa siten, että niille tilitettäisiin niiden jäsenmäärää vastaava osuus nykyisin seurakunnille maksettavasta osuudesta yhteisöveron tuottoon."

Martin Sheininin kanta perustunee siihen tosiasiaan, että yhteisöveroa joutuvat maksamaan kaikki yhtiöt niiden omistussuhteista riippumatta. Rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat kansalaiset harjoittavat erilaista liiketoimintaa samassa suhteessa kuin muidenkin yhdyskuntien jäsenet. Näiden henkilöiden harjoittamasta liiketoiminnasta maksettava yhteisövero hyödyttää muita yhdyskuntia, mutta ei sitä, johon he itse kuuluvat.

Vielä on todettava, että rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ovat eräissä tapauksissa perustaneet yhtiöitä esim. kustannustoimintaa varten ja nekin maksavat yhteisöveron muodossa veroa luterilaiselle kirkolle ja ortodoksille kirkkokunnalle, mutta eivät omalle kirkkokunnalleen.

Edellä olevan perusteella pyydän teitä, Herra Oikeuskansleri, selvittämään onko nykyinen käytäntö, joka syrjii rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia perustuslain mukainen, oikeudenmukainen ja yhdenvertaisuusperiaatteen ja hyvän hallintotavan mukainen.

Kotkassa elokuun 9 päivänä 2007.

Esko Almgren
opetusneuvos