Uskonnonvapaus.fi / Lakeja, asetuksia ja päätöksiä
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 1929:
Minulle kesäkuun 7 päivänä 1929 toimitetussa kirjoituksessa kuritushuonevanki Eino Inkinen esiintoi, että vaikka hän oli pakkotyölaitoksen viranomaisille ilmoittaunut ettei hän halunnut ottaa osaa pakkotyölaitoksessa toimitettuihin jumalanpalveluksiin ja hartaushetkiin, niin hänet oli määrätty seisomaan lukitun huoneensa edustalla olevassa käytävässä toimitettujen aamu- ja iltahartauksien aikana rivissä keskellä huoneen lattiaa muitten samassa huoneessa säilytettävien yhtäläisen ilmoituksen tehneiden vankien kanssa. Tämän johdosta Inkinen anoi toimenpidettäni, jotta hänet vapautettaisiin mainitulla tavalla ottamasta osaa hartaushetkiin.
Kantelun johdosta vaadin ja sain Tammisaaren pakkotyölaitoksen johtajan selityksen ynnä oikeusministeriön vankeinhoitoasianosaston lausunnon, minkä ohessa kiinnitin huomioni asiaan tarkastaessani heinäkuun 16 ja 17 päivänä 1929 Tammisaaren pakkotyölaitosta.
Koska Inkinen oli vankilan viranomaisille ilmoittanut ettei hän halunnut ottaa osaa jumalanpalveluksiin ja hartaushetkiin, ja kaikki muut hänen kanssaan samassa huoneessa säilytettävät vangit olivat tehneet yhtäläisen ilmoituksen, sekä niin olle Inkisen pakoittaminen seisomaan rivissä hartaushetkien aikana, jota oli pidettävä osanottona niihin, oli ristiriidassa maaliskuun 21 päivänä 1925 vankeinhoitolaitoksesta annetun asetuksen 57 §:n kanssa, enkä ollut havainnut tuota määräystä välttämättömäksi pakkotyölaitoksen järjestyksenkään kannalta, niin huomautin asiasta Tammisaaren pakkotyölaitoksen johtajalle asianomaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä varten. (Päätös N:o 183, 19/7 2929.)
Pirkko K. Koskinen: Oikeusasiamies (1977), s. 20-21:
Eräät ratkaisut ja kannanotot kannattaa mainita erikseen. Oikeusasiamies Söderhjelm katsoi Tammisaaren pakkotyölaitoksesta tulleen kantelun johdosta vuonna 1929, ettei kirkkoon kuulumattoman vangin tarvinnut ottaa osaa laitoksen päiväjärjestyksen mukaisiin aamu- ja iltahartauksiin. Tämä on ensimmäinen löytämäni ratkaisu, jossa oikeusasiamies on ottanut selkeästi kantaa ihmisnoikeuksien, tässä tapauksessa uskonnonvapauden puolesta, olkoonkin, että se on annettu kauan ennen kuin ihmis- tai perusoikeuksista puhuttiin yhtään mitään. Se jäikin pitkäksi aikaa lajissaan ainoaksi. Jos Söderhjelmin seuraajaksi jälleen valittu Lilius oli huomattavasti - -