Lehdistötiedote 21.11.2000
Eduskunnan oikeusasiamies Lauri LEHTIMAJA pitää perustuslain valossa kyseenalaisina kieltoja, joita kunnat ovat järjestyssäännöissään asettaneet ovelta ovelle tapahtuvalle evankelioimistyölle. Kiellot ovat kyseenalaisia erityisesti silloin, jos niiden tulkitaan koskevan jo ovikellon soittamista ja ovella käytävää keskustelua.
Lehtimaja viittaa uskonnon- ja sananvapauteen ja toteaa, että evankelioimistyön voidaan katsoa olevan perustuslain erityisesti turvaamaa toimintaa. - Yhteiskunnalla on velvollisuus suojata myös yksilön mahdollisuuksia levittää tietoa uskonnostaan eli harjoittaa evankeliointia, jatkaa oikeusasiamies. Ovelta ovelle tapahtuva tiedonvälitys on yksi viestintätapa. Henkilökohtainen kontakti voi joillakin uskontokunnilla tai uskonnollisilla liikkeillä kuulua evankelioimistyön keskeiseen toiminta-ajatukseen, esimerkiksi Jehovan todistajat lähettävät ihmisiä saarnaamaan "talosta taloon".
Uskonnon harjoittamisen vapauden ohella oikeusasiamies painottaa myös ns. negatiivista uskonnonvapautta: Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan uskonnon harjoittamiseen vakaumuksensa vastaisesti. Tästä syystä evankelioimistyö ei saa olla hyökkäävää. Esimerkiksi asuntoyhtiöillä on mahdollisuus kieltää evankelioiminen omalla alueellaan.
Kannanottoa on oikeusasiamieheltä pyytänyt Jehovan todistajien edustaja, joka viittasi kantelussaan kuntien ja poliisin vaihtelevaan suhtautumiseen Jehovan todistajien harjoittamaan evankelioimistyöhön kotiovilla ja toivoi, että poliisikunnalle annettaisiin yhtenäinen tulkintaohje.
Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan kuntien järjestyssäännöt eivät voi kieltää ovikellon soittamista ja keskustelua ulko-ovella, vaan ainoastaan pyrkimisen asuntoon sisälle. Jehovan todistajien ei olekaan väitetty pyrkineen asuntoihin sisälle tai jättäneen noudattamatta poistumiskäskyä, saatikka soitelleen toistamiseen samoja ovikelloja kotirauhaa häiriten. Poliisi ei ole tähänkään mennessä puuttunut Jehovan todistajien asiallisesti harjoittamaan evankelioimistyöhön.
Lausunnossaan oikeusasiamiehelle sisäasianministeriö katsoi, että evankelioimista rajoittavat kiellot kunnallisissa järjestyssäännöissä eivät rajoita uskonnonvapautta perustuslain vastaisesti, kun ne eivät puutu uskonnon harjoittamiseen vaan ainoastaan siihen tapaan, jolla uskonnollista sanomaa välitetään muille. Ministeriön mukaan turvallisuus ja kotirauha kuuluvat "ydinperusoikeuksiin", jotka tulkintatilanteessa nousevat muiden perusoikeuksien yläpuolelle.
Oikeusasiamies on sisäasiainministeriön kanssa eri mieltä perusoikeuksien hierarkiasta. Hänen mukaansa lähtökohtana tulee olla, että kaikki perusoikeudet toteutuvat mahdollisimman laajasti. Perusoikeuksien rajoittaminen on mahdollista vain laissa säädetyillä, täsmällisillä ja tarkkarajaisilla perusteilla, painottaa oikeusasiamies.
Varsinkaan "turvallisuus" ei ole sellainen ydinperusoikeus, johon viittaamalla perinteisiä vapausoikeuksia olisi lupa aina tarpeen vaatiessa kaventaa.
Oikeusasiamiehen mielestä ovelta ovelle tapahtuva uskonnollisen sanoman levittäminen ei voi sinänsä loukata kenenkään turvallisuutta tai kotirauhaa. On eri asia, että tällaisen toiminnan varjolla voidaan harjoittaa myös rikollista toimintaa, esimerkiksi pyrittäessä tekemisiin yksin kotona olevien vanhusten tai lasten kanssa. Lähtökohtana on kuitenkin oikeusasiamiehen mukaan se, että rikoslaki antaa suojaa sekä kotirauhan rikkomista että muita rikoksia vastaan. Tekojen rangaistavuuden tulee yleensä perustua laintasoisiin ja täsmällisiin säännöksiin, jollaisia kunnalliset järjestyssäännöt eivät ole.
Koska kuntien järjestyssäännöt tultaneen valmisteilla olevan ns. järjestyslain myötä joka tapauksessa kumoamaan, oikeusasiamies tyytyi saattamaan käsityksensä evankelioimistyön vapaudesta sisäasiainministeriön tietoon otettavaksi huomioon järjestyslakia koskevan hallituksen esityksen viimeistelyn yhteydessä.