Tämä päätös liittyy hakusanaan Eduskunnan oikeusasiamies.
21.6.2001
LAUSUNTO
Opetusministeriö on 6.4.2001 pyytänyt eduskunnan oikeusasiamieheltä lausuntoa uskonnonvapauskomitean mietinnöstä (komiteanmietintö-kommittébetänkande 2001:1). Mietintöön sisältyvät komitean ehdotukset ennen kaikkea uudeksi uskonnonvapauslaiksi ja hautaustoimilaiksi.
Oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten välisen työnjaon mukaisesti lausunnon antaminen asiassa kuuluu allekirjoittaneelle apulaisoikeusasiamiehelle.
Arvioin ehdotuksia jäljempänä siltä osin kuin siinä tarkoitetut kysymykset ovat tulleet esille oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnassa.
1 Ehdotus uskonnonvapauslaiksi
Alaikäisen uskonnollinen asema ja päätösvalta
Alaikäisen uskonnollisen aseman sääntelyssä keskeisinä periaatteina ovat perheen uskonnollisen yhtenäisyyden ja lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyden turvaaminen. Lapsen itsemääräämisoikeutta ehdotetaan laajennettavaksi siten, että 12 vuotta täyttäneen lapsen uskonnollista asemaa voidaan muuttaa vain lapsen suostumuksella. Lapsen uskonnollinen asema ei enää lain nojalla automaattisesti määräytyisi huoltajien uskonnollisen aseman mukaan, vaan lapsen liittyminen uskonnolliseen yhdyskuntaan tai eroaminen siitä perustuisi aina erilliseen huoltajien tahdonilmaisuun.
Lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentin mukaan lapsen uskontokunta määräytyy vanhempien tai sen vanhemman mukaan, jonka luona lapsi asuu. Jos huoltajat eivät pääse sopimukseen lapsen uskontokunnasta, lasta ei liitetä mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Tämän johdosta totean, että lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 9 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuin voi antaa määräyksiä tehtävien jaosta huoltajien kesken. Tämän perusteella tuomioistuimissa onkin annettu määräyksiä, joissa toinen huoltajista oikeutetaan yksinään käyttämään päätösvaltaa jostakin lasta koskevasta asiasta (ns. työnjakoyhteishuolto tai rajoitettu yhteishuolto). Ainakin alioikeuskäytännön mukaan tämä rajoitettu päätösvalta on voinut koskea myös lapsen uskontokuntaa. Tuomioistuimen toimivalta ei lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan ole rajoitettu vain erillään asuviin huoltajiin, vaan se koskee myös yhdessä asuvia huoltajia.
Käsitykseni mukaan lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentti ei ole sopusoinnussa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 §:n 3 momentin mukaisen oikeuskäytännön kanssa. Nykyistä oikeuskäytäntöä on kuitenkin tietämäni mukaan pidetty toimivana, koska sen avulla lapsen huolto on voitu pitää mahdollisimman laajasti yhteisenä ja erillismääräysten avulla on voitu välttää huoltajien välisiä vakavia ristiriitoja. Huomion arvoista lienee sekin, että nykyisessä käytännössä uskontokunnasta määrääminen on voitu uskoa myös lapsesta erillään asuvalle huoltajalle, jos tätä on pidetty lapsen edun mukaisena ratkaisuna. Lakiehdotuksen mukaan tällainen käytäntö ei olisi mahdollinen. Voimaan tullessaan uusi uskonnonvapauslaki syrjäyttäisi kuitenkin uudempana erityislakina sitä yleisemmän ja vanhemman lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain.
Lakiehdotuksen 4 1:n 3 momentissa säädetään: "Huoltajat voivat päättää, että lapsi liitetään huoltajista poiketen uskonnolliseen yhdyskuntaan tai häntä ei liitetä mihinkään yhdyskuntaan, jos päätöksellä turvataan lapsen mahdollisuus saada hänen aikaisemmin saamaansa uskonnollista tai muuta katsomuksellista kasvatusta vastaavaa kasvatusta". Kiinnitän huomiota siihen, että kyseinen säännös on vaikeaselkoinen ja sisällöltään tulkinnanvarainen eikä sen vaikutuksia käytännössä ole mielestäni käsitelty lakiehdotuksen perusteluissa riittävästi.
Mitä tulee lakiehdotuksen 5 §:ssä käsiteltyyn alaikäisen päätösvaltaan, totean, että säännöksen 2 momentin mukainen menettely, joka tarkoittaisi, että kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi yhdyskunnasta vain omalla suostumuksellaan, on käsitykseni mukaan sopusoinnussa lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan kanssa. Niinikään se on sopusoinnussa esim. lapsen huolto - ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain (619/1996) 2 §:n, nimilain (694/1985) 33 §:n sekä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) 8 §:n kanssa. Myös mm. lastensuojelulain huostaanottomenettelyä koskevissa säännöksissä on 12 vuotta täyttäneelle lapselle annettu oikeus vaikuttaa menettelyyn, joka koskee lapsen keskeisiä oikeuksia.
Ongelmallisena pidän sen sijaan lakiehdotuksen 5 §:n 1 momentissa ehdotettua 15 vuotta täyttäneen alaikäisen päätösvallan rajoittamista siten, että alaikäinen voisi 15 vuotta täytettyään liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan ja erota siitä ainoastaan huoltajan suostumuksella. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 artiklan lähtökohtana on lapsen oikeus uskonnonvapauteen sekä vanhempien oikeus ohjata lasta tämän oikeuden käyttämisessä lapsen kehitystason edellyttämällä tavalla. Tämä puoltaisi lähtökohtaisesti ratkaisua, jonka mukaan 15 vuotta täyttäneellä voisi olla itsenäinen, huoltajista riippumaton oikeus päättää uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymisestä. Tämä olisi sopusoinnussa myös muutoin lapsen iän mukana kasvavan itsemääräämisoikeuden kanssa. Samalla olisi kuitenkin turvattava menettely, jolla huoltaja voisi tarvittaessa lapsen edun niin vaatiessa purkaa lapsen liittymisen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tämän mukaisesti muokattuna säännös saattaisi olla paremmin sopusoinnussa edellä tarkoitettujen tavoitteiden kanssa.
Liittymis- ja eroamismenettely
Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentin mukaan henkilö katsotaan eronneeksi uskonnollisesta yhdyskunnasta siitä päivästä lukien, kun yhdyskunta tai maistraatti on saanut siitä ilmoituksen, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä päivänä kirjallisen eroamisilmoituksen postituspäivästä.
Käsitykseni mukaan ehdotettu menettely turvaa uskonnonvapautta paremmin kuin nykyisen uskonnonvapauslain edellyttämä henkilökohtainen eroamisilmoitus ja kuukauden harkinta-aika, joita kohtaan myös eräissä oikeusasiamiehelle tulleissa kanteluissa on ilmaistu tyytymättömyyttä.
2 Perusopetuslain muutos
Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus
Pidän perusteltuna perusopetuslain 13 §:n säännösehdotusta, jonka mukaan oppilaan ei tarvitse osallistua oppilaiden enemmistön uskonnonopetukseen, jos hän ei kuulu mainittua uskontoa harjoittavaan uskonnolliseen yhdyskuntaan sekä halutessaan huoltajien ilmoitettua asiasta koulutuksen järjestäjille osallistua edellä tarkoitettuun uskonnonopetukseen. Uskonnonopetuksesta vapauttamista koskevia säännöksiä ei siis enää olisi. Ehdotus toteuttaa käsitykseni mukaan perustuslaissa turvattua uskonnonvapauden periaatetta paremmin kuin voimassa oleva lainsäädäntö.
3 Ehdotus hautaustoimilaiksi
Hautaustoimessa perittävät maksut
Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentin mukaan hautaustoimessa perittävien maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmaahan.
Erään hautaustoimessa perittäviä maksuja koskevan kantelun käsittelyn yhteydessä saatoin todeta, että seurakunnat hinnoittelivat hautaustoimensa harkintansa mukaan, eikä yhtenäisiä ohjehinnastoa ollut olemassa. Tämä johti muun muassa siihen, että hautauspalvelujen hinnat vaihtelivat seurakunnittain erittäin paljon ja että kirkkoon kuulumattomilta perittiin huomattavasti suurempia maksuja kuin kirkkoon kuuluvilta.
Nyt ehdotettu säännös maksujen yhtenevistä perusteista on sopusoinnussa perustuslain yhdenvertaisuutta sekä uskonnon ja omatunnon vapautta koskevien säännösten kanssa. Kannatan lämpimästi säännösehdotusta.
Apulaisoikeusasiamies
Riitta-Leena Paunio
Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri
Henrik Åström