Uskonnonvapaus.fi / Lakeja, asetuksia ja päätöksiä
11.11.2011
Dnro 3634/4/10
Viite: Kirjeenne 18.10.2010
Pyysitte kirjeessänne eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan Suonenjoen kaupungin koulutusjohtajan ja koulujen rehtoreiden menettelyä erityisesti seuraavasti.
Suonenjoen koulutoimi on tammikuussa 2010 antanut menettelytapaohjeen, joka käsittelee uskonnon opettamista ja harjoittamista Suonenjoen kaupungin koulutoimessa. Ohjeen mukaan ruokarukoukset ovat uskonnon harjoittamista ja ne tulee korvata esimerkiksi yleisellä rauhoittumisella ja ruokahetken kunnioittamisella. Mielestänne menetteiytapaohje ei ole uskonnonvapauden mukainen eikä tasapuolinen kieltäessään ruokarukouksen lukemisen kaikilta ja asettaessaan uskonnottoman ruokailuun valmistautumisen muodon pakolliseksi kaikille.
Kirjoituksenne johdosta hankittiin Suonenjoen kaupungin koulutuslautakunnan lausunto, jonka johdosta annoitte vastineenne 7.2.2011.
Opetushallitus on 28.2.2006 julkaissut muistion (19/2006) perusopetuslain muutoksen vaikutuksesta uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan. Muistossa on todettu, että koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Tällaiset tilaisuudet katsotaan uskonnon harjoittamiseksi. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen. Oppilaan huoltajan tulee ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon harjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon päättää opetuksen järjestäjä. Perustuslain 11 §:n 2 momentin tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta, vaan ensisijassa suojata henkilöä omantuntonsa vastaiselta uskonnon harjoittamiselta. Huoltajan ilmoituksesta oppilas vapautetaan uskonnon harjoittamiselta. Koulutyön sujuvuuden kannalta ilmoitus on hyvä tehdä mandollisimman ajoissa etukäteen, esimerkiksi lukukauden alussa. Koululla on velvollisuus tiedottaa huoltajille ja opiskelijoille koulun toiminnasta. Koska oppilailla on huoltajan ilmoituksesta oikeus kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, on tiedotteista käytävä ilmi myös koulun järjestämät uskonnolliset tilaisuudet. Opetushallitus on 31.3.2010 julkaissut myös muistion (28/2006) lukiolain muutoksen vaikutuksesta uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan. Lukiossa huoltajan sijasta opiskelija esimerkiksi ilmoittaa, jos hän ei osallistu omantunnon syistä uskonnon harjoitukseen.
Kanteluun liittämässänne Suonenjoen koulutoimen menettelytapaohjeessa viitataan edellä mainittuihin muistioihin. Menettelytapaohjeen mukaan uskonnon harjoittamiseksi katsottavia tilaisuuksia voivat olla kirkossa käynnit, joissa osallistutaan kirkon menoihin sekä aamun avaukset esim. seurakunnan pitäminä tietyin väliajoin. Ohjeen mukaan ruokarukoukset tulee korvata esimerkiksi yleisellä rauhoittumisella ja ruokahetken kunnioittamisella.
Suonenjoen kaupungin koulutuslautakunnan selvityksessä todetaan, että menettelytapaohjeessa ruokarukoukset jokapäiväisenä tapahtumana on muutettu opettajajohtoisesta yhteisrukouksesta tilanteeseen, jossa jokaisella on mandollisuus rauhoittumisen hetkellä itsekseen lukea ruokarukous, jos hän näin haluaa. Kaikille yhteisesti tilanne on hyvien käytöstapojen opettamista ja ruoan kunnioituksen opettamista. Ajatuksena on ollut luoda hetki, jossa kaikkien ajatusmallien ja uskontokuntien on mandollista toteuttaa itseään. Asiassa on otettu huomioon tapahtuman jokapäiväisyys ja se, että ruokailuun mennään yhdessä, jolloin on ehkä vaikeasti toteutettavissa poistua paikalta ruokarukouksen ajaksi herättämättä huomiota. Lukiossa opettajat eivät valvo tai puutu ruokailutapahtumaan. Selvityksen mukaan Suonenjoen koulutoimen menettelytapaohje on tarkoitettu tasapuoliseksi ohjeeksi, joka ei estä positiivista uskon harjoittamista. Se toteuttaa negatiivista uskonvapautta: kenelläkään ei ole pakko osallistua tilaisuuksiin, joissa uskontoa harjoitetaan.
Vastineessanne muun muassa kysytte, että jos opettajajohtoinen ja yhdessärukoilu ovat kiellettyjä, kuinka toteutuu opettajien uskonnonvapaus ja oikeus yhteisölliseen uskonnon harjoittamiseen. Mielestänne on uskonnonvapauden kannalta kyseenalaista myös se, että on pakko rukoilla toisen uskonnon edustajien kanssa samanaikaisesti.
Suomen perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Perustuslain 11 §:ään ei sisälly rajoituslauseketta. Tällä ratkaisulla on haluttu korostaa uskonnon ja vakaumuksen vapauden tehostettua suojaa perusoikeuksien joukossa. Vaikka evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat valtiokirkon asemassa, julkisen vallan käyttäjiin kohdistuu valtionkirkkojärjestelmästä huolimatta velvollisuus huolehtia siitä, ettei valtiokirkkojen erityisasema heijastu esimerkiksi virallisiin juhlatilaisuuksiin tavalla, joka johtaisi uskonnon ja omantunnonvapauden loukkaukseen. Uskonnon ja omantunnonvapauden suojan lähtökohta on ajatuksenvapauden absoluuttinen ja loukkaamaton luonne.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi jo vuonna 1982 olevan epäilyksetöntä, että perustuslain turvaa nauttivan uskonnonvapauteen kuuluu, ettei ketään voida ilman perustuslain säätämisjärjestyksessä annetun säännöksen tukea velvoittaa vasten tahtoaan osallistumaan uskonnonharjoitukseen. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä vapaus uskonnosta koskee kaikkia kansalaisia ja on periaatteessa riippumaton uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä, koska uskonnolliseen yhdyskuntaankaan kuuluvia henkilöitä ei voida pakottaa osallistumaan uskonnollisiin menoihin (PeVL 12/1982 vp.) Negatiivinen uskonnonvapaus sisältää siis vapauden uskonnonharjoittamisesta uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta riippumatta.
Uskonnonvapaus sisältää myös ns. positiivisen uskonnonvapauden eli oikeuden saada uskonnollista ja elämänkatsomuksellista opetusta. Positiiviseen uskonnonvapauteen perustuu uskonnonopetus sekä peruskoulussa että lukiossa. Perusopetuslain ja lukiolain mukaan oppilaalla on oikeus saada oman uskontonsa tai elämänkatsomustiedon opetusta ja myös velvollisuus osallistua tähän opetukseen. Myös oppilas, joka ei kuulu enemmistön uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoituksesta osallistua uskonnonopetukseen.
Peruskoulun ja lukion uskonnonopetus on kirkkoon kuuluville velvollisuus. Muutkin voivat vanhempien ilmoituksesta osallistua uskonnonopetukseen. Velvollisuus osallistua uskonnonopetukseen perustuu nimenomaiseen lain säännökseen. Sen sijaan uskonnonharjoittamiseksi katsottava toiminta on koulussa vapaaehtoista kaikille riippumatta siitä, kuuluuko henkilö kirkkoon vai ei. Laissa ei ole asiasta nimenomaista mainintaa, mutta esimerkiksi edellä mainituissa Opetushallituksen muistioissa ja oikeuskirjallisuudessa (ks. Matti Lahtinen ym.: Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä 2006, s. 126) tämä seikka on todettu.
Totean käsityksenäni, että koulussa voidaan määrätä rajoituksia oikeuteen harjoittaa uskontoa ensinnäkin siltä osin kuin sitä voidaan perustella koulutyöstä välittömästi johtuvilla rajoituksilla. Lisäksi rajoituksia voidaan perustella muiden oppilaiden uskonnonvapauden turvaamisella. Kuten edellä on todettu, perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Virkkeen tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta.
On mielestäni selvää, että koulussa opettajan johdolla päivittäin lausuttavaa ruokarukousta voidaan pitää uskonnon harjoittamisena. Tällöin opetuksen järjestäjällä on velvollisuus huolehtia siitä, ettei ketään velvoiteta omantuntonsa vastaisesti osallistumaan ruokarukoukseen. Toisaalta on tärkeää huolehtia siitä, että kaikkien perusoikeudet toteutuvat samanaikaisesti ja että ne oppilaat, joiden kasvatukseen ja vakaumukseen ruokarukous kuuluu, voivat sen lausua.
Selvityksen mukaan Suonenjoen kouluissa on siirrytty opettajajohtoisesta päivittäistä yhteisrukouksesta tilanteeseen, jossa jokaisella on mahdollisuus rauhoittumisen hetkellä itsekseen, vakaumuksensa mukaisesti lukea ruokarukous tai muuten hiljentyä haluamallaan tavalla. Tätä toimintamallia voidaan mielestäni pitää perusteltuna niin positiivisen kuin negatiivisenkin uskonnonvapauden yhtäaikaisen toteutumisen kannalta. Kouluissa on yhä enemmän eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia oppilaita, joiden uskonnonvapauden turvaaminen vaatii käytännön kompromisseja ja sellaisten menettelytapojen luomista, jotka ovat perusteltuja myös hienotunteisuuden ja oppilaiden sosiaalisten suhteiden tukemisen näkökulmasta.
Kuten perustuslakivaliokunta on todennut (PeVM 10/2002 vp), opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä. Yhdistyneitten kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 14 artiklassa edellytetään, että sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen sekä kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa. Perusopetuslain (628/98) 3 §:n 3 momentin mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Pidänkin tärkeänä, että myös koulujen uskonnonharjoitukseksi katsottavasta toiminnasta ja sitä koskevien toimintatapojen muutoksista tiedotetaan ja käydään avointa keskustelua oppilaiden huoltajien kanssa niin, että koulujen käytänteet ovat yleisesti huoltajien tiedossa.
Siten käsitykseni on, ettei tässä asiassa ole tullut ilmi aihetta epäillä Suonenjoen kaupungin koulutusjohtajan ja koulujen rehtoreiden menetelleen laittomasti tai virheellisesti tahi ylittäneen harkintavaltaansa päättäessään antaa menettelytapaohjeen, jonka mukaan kaupungin kouluissa yhteiset ruokarukoukset korvataan edellä esitetyllä tavalla.
Kantelunne ei anna aihetta enempään.
Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja
Esittelijä Piatta Skottman-Kivelä