Tämä päätös liittyy hakusanaan Valtioneuvoston oikeuskansleri.
APULAISOIKEUSKANSLERI PÄÄTÖS Snellmaninkatu 1 A PL 310 00171 HELSINKI 17.2.2000 Dnro 420/1/99
ASIA Työvoimatoimiston menettelyä koskeva kantelu
KANTELUN TEKIJÄ H1
1. KANTELUKIRJOITUS
Oikeuskanslerille 29.4.1999 osoittamassaan kirjoituksessa H1 on kertonut, että hän oli ollut työttömänä työnhakijana vuoden 1997 kesästä alkaen. Tänä aikana hän ei ollut saanut ainoatakaan työtarjousehdotusta. Ilmoittautuessaan aikanaan työvoimatoimistoon hän oli ilmoittanut, että vuorotyötä hän ei ottaisi vastaan. Tuolloin käytössä olleessa ilmoittautumislomakkeessa oli tämä valintamahdollisuus.
Kirjoituksen mukaan H1 oli 28.4.1999 saanut Hämeenlinnan työvoimatoimistosta kirjeen, jossa hänelle oli tarjottu pitkäaikaistyöttömänä vuorotyötä Hämeenlinnan kaupungin kirjaston yhteispalvelupisteessä. Työaika oli liukuva ja lisäksi oli viikonlopputyötä. H1 oli ottanut yhteyttä kirjastotoimenjohtaja H2:een työhönottohaastatteluajan varaamiseksi. H2 oli kuitenkin kieltäytynyt haastattelusta kuultuaan, että uskonnollisen vakaumuksen vuoksi H1 halusi lauantait vapaiksi.
H1 oli ottanut yhteyttä työvoimatoimistoon H4:een ja kertonut keskustelusta H2:n kanssa sekä siitä, ettei tämä ottaisi häntä haastatteluun edellä mainitusta syystä. H4 oli ilmoittanut, että syntynyt tilanne johtanee mahdollisesti karenssiin H1 kohdalla. Asiasta päättäisi työvoimatoimikunta. H4 oli keskeyttänyt työmarkkinatuen maksun H1:lle.
Menettely on H1 mielestä verrattavissa uskonnon aiheuttamaan syrjintään. Kyseiseen kuuden kuukauden työtehtävään oli työvoimatoimistosta lähetetty useille pitkäaikaistyöttömille kirje ja tehtävään otettaisiin vain yksi henkilö. Työvoimatoimistossa oli menetelty hätiköidysti. H1 on painottanut sitä, ettei hän ollut kieltäytynyt työtehtävästä. Työaikojahan olisi voitu vaihdella ja niissä joustaa siten, ettei hänen kohdalleen olisi tullut lauantaityötä. H1 oli vain kertonut sen, että uskonnollisesta syystä hän ei voinut lauantaisin työskennellä.
Otettuaan uudelleen yhteyttä kirjastotoimenjohtaja H2:een, tämä oli ottanut H1:n haastatteluun kuultuaan työvoimatoimiston menettelystä. Työvoimatoimistossa H4 ei kuitenkaan halunnut poistaa karenssia, vaikka H1 oli ilmoittanut hänelle pääsemisestään haastatteluun. H1 oli ollut 29.4.1999 työhönottohaastattelussa. Kirjastotoimenjohtaja H2 oli todennut, ettei hän katsonut H1:n työstä kieltäytyjäksi sillä perusteella, ettei tämä tehnyt töitä lauantaisin. Hakijoita oli ollut muitakin, joista vain yksi voitiin valita.
Liitteenä olleesta asiakirjasta ilmenee, että H1:n ei ollut valittu kirjaston työtehtävään.
2. HANKITTU SELVITYS
Hämeenlinnan työvoimatoimisto on 18.5.1999 päivätyllä, toimistonjohtaja H3:n allekirjoittamalla kirjeellä toimittanut kirjoituksen johdosta pyydetyn selvityksen. Selvityksen oheen on liitetty työvoimatoimiston työvoimaneuvoja H4n selvitys.
2.1. Työvoimaneuvojan selvitys
Työvoimaneuvoja H4 on 11.5.1999 päivätyssä selvityksessään kertonut, että H1 oli 28.4.1999 asioinut työvoimatoimistossa ilmoittaen, ettei voinut lähteä hänelle osoitettuun työhön uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, sillä hän ei voisi työskennellä lauantaisin. Lisäksi oli ilmennyt myös muita syitä kuten lastenhoidon vaikeudet. H1 ei ollut menossa työpaikkahaastatteluun.
H1 oli asioinut H4:n luona uudelleen 30.4.1999 käytyään työnantajan haastattelussa. Hän oli toimittanut työantajan ratkaisun haastattelusta, jonka mukaan "työnhakijaa ei valittu, koska oli muita hakijoita .." Tämän ilmoituksen saatuaan H4 oli perunut selvityspyynnön toimikunnasta.
Perusteluna menettelylleen H4 on todennut, että H1 saattoi antaa vain ns. kirjallisen osoituksen työpaikkoihin ja hänelle voitiin antaa vain työnvoimatoimiston kautta tieto työpaikkahaastattelusta. Työhönhakukoulutuksessa, jossa H1 oli ollut mukana, oli selvitetty työhönhakumenettelyä.
H4:n mukaan työvoimatoimisto keskeyttää ns. maksatuksen työttömyysturvan osalta aina heti, kun se pyytää työvoimatoimikunnan selvityksen ratkaisua varten, jotta ei syntyisi turhia takaisinperintöjä. H1 oli selvitetty menettelyn seuraamuksia aina karenssia myöten.
Koska H1 oli mennyt selvityksen aikana työnantajan luo työpaikkaneuvotteluun ja työnantaja oli ratkaissut asian alkuperäiseen tilanteeseen nähden toisin, H4 oli poistanut työvoimatoimikunnan käsittelyn välittömästi.
H4:n mukaan hänen menettelynsä ei syrjinyt hakijaa ja hän oli toiminut yleisen käytännön ja ohjeiden mukaan niiden tietojen pohjalta, jotka olivat kulloinkin olleet käytettävissä.
2.2. Työvoimatoimiston selvitys
Työvoimatoimiston selvityksen mukaan H1:lle oli annettu työhönosoitus toimiston normaalin toimintatavan mukaisesti. Työhönosoituksissa on pyritty ottamaan huomioon ammatin, työkokemuksen, koulutuksen ynnä muun ohella myös työnhakijan toiveet, mutta työnvälitystä ja työllistämistä pitää toteuttaa myös työmarkkinoilla vallitsevien edellytysten puitteissa.
H1:lle annettu työhönosoitus oli vastannut hänen koulutustaustaansa. Työ ei ollut vuorotyötä, joskin työajat vaihtelivat ja työtä oli joskus myös lauantaisin. Työvoimatoimistolla ei silloin ollut tiedossa H1 uskonnollista estettä lauantaityölle. Saatuaan tietää työhönosoituksen seuraamuksesta työvoimaneuvoja oli toiminut yleisen käytännön mukaan asiakasta neuvoen. Työttömyysturvaan liittyvä selvitys oli käynnistetty asianmukaisesti.
Selvityksessä on lisäksi todettu, että työvoimaneuvoja oli korostanut työnantajan tapaamisen tärkeyttä asioiden selvittämiseksi. Haastattelun jälkeen työnantaja oli ilmoittanut haastattelun tuloksen eikä työttömyysturvaa koskevaa selvittelyä ollut enää jatkettu. Työvoimaneuvoja oli ratkaissut asian lähettämättä sitä työvoimatoimikunnalle.
Selvityksen mukaan H1:lle ei ollut aiheutunut taloudellisia seuraamuksia. Työttömyysturvan maksu oli ollut vain hetken keskeytyneenä odotettaessa työvoimapoliittista lausuntoa.
Työvoimatoimisto on katsonut, että se oli menetellyt asiassa täysin asianmukaisesti. Minkäänlaista syrjintää ei ollut ollut ja asiakasta oli palveltu hyvää palvelutapaa noudattaen.
3. VASTINE
H1:lle on varattu tilaisuus antaa hankittujen selvitysten johdosta vastine.
4. RATKAISU
Tämän asian olen tutkinut.
4.1. Asian arviointia
Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan H1 oli pitkään jatkuneen työttömyytensä perusteella oikeutettu työmarkkinatukeen, jota koskevat säännökset sisältyvät lakiin työmarkkinatuesta (1542/1993) ja asetukseen työmarkkinatuesta (1361/1997).
Asiakirjoista ilmenee, että Hämeenlinnan työvoimatoimisto oli antanut H1:lle sijoitusosoituksen työpaikkaan Hämeenlinnan kaupungin kirjaston yhteispalvelupisteessä. Vastaava osoitus oli annettu usealle työnhakijalle. Alustavassa puhelinneuvottelussa oli ilmennyt, että työ edellytti myös lauantaina työskentelyä. Koska H1 uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi ei olisi voinut työskennellä lauantaisin, työnantajataho oli katsonut, ettei H1 soveltuisi tehtävään eikä ollut ottanut häntä edes työhönottohaastatteluun. Syntynyt tilanne oli työvoimatoimiston taholta tulkittu siten, että H1 olisi kieltäytynyt tarjotun työn vastaanottamisesta, joten työmarkkinatuen maksaminen oli katkaistu lisäselvitystä ja työvoimapoliittisen lausunnon hankkimista varten. Työvoimatoimiston menettelyn jälkeen H1 oli päässyt työhönottohaastatteluun edellä mainitusta työpaikasta. Haastattelun jälkeen työvoimatoimisto oli saanut työnantajan ilmoituksen, ettei H1:ää ollut valittu ja että hakijoita oli useita. Näin ollen työttömyysturvaa koskevaa selvittelyä ei ollut tarpeen jatkaa ja työmarkkinatuen maksu oli jatkunut.
Arvioidessani edellä kerrottua katson, että työvoimatoimiston päätös katkaista työmarkkinatuen maksaminen on ollut jossain määrin liian kiireellä toteutettu toimenpide. Syntynyt tilanne oli johtunut siitä, ettei työnantajataho aluksi ollut edes halukas toimeenpanemaan työhönottohaastattelua H1 kanssa tämän ilmoitettua uskonnolliseen vakaumukseen pohjautuneen esteensä lauantaityölle. Mielestäni esillä olleessa tilanteessa ei ole ollut kysymys H1 työstä kieltäytymisestä, vaan työnantajatahon tilannearviosta sen suhteen, sopiiko työnhakija haettavana olevaan työpaikkaan.
Mitä sinänsä tulee työstä kieltäytymisen perusteisiin, viittaan tässä yhteydessä työttömyysturvalain 7a §:ään (1367/1990), jossa on säädetty työn vastaanottamisesta kieltäytymisen pätevistä syistä. Pykälän 4 momentin mukaan henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä tarjotusta työstä työttömyyspäivärahaoikeutta menettämättä, jos syy on pätevyydeltään verrattavissa pykälän 1-3 momentissa tarkoitettuihin syihin. Tällaisena syynä on mainittu muun ohella kielitaito.
Nyt esillä olevassa tapauksessa, jos työpaikkaan ei olisi ollut muita työnhakijoita, olisi tullut harkittavaksi kysymys, olisiko uskonnollista vakaumusta pidettävä sellaisena syynä, joka oikeuttaisi kieltäytymiseen. Mielestäni tällaista tulkintaa voidaan puoltaa, mikäli työaikaa ei olisi ollut mahdollista muuttaa siten, ettei olisi ollut lauantaitöitä. Totean kuitenkin, että mikäli työnhakija on työvoimatoimistoon ilmoittautuessaan ilmoittanut uskonnolliseen vakaumukseensa perustuvista rajoituksista työn vastaanottamisessa, tulisi tämä ilmoitus mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon jo työhönosoitusvaiheessa.
4.2. Lopputoteamus
Joskin Hämeenlinnan työvoimatoimisto mielestäni on menetellyt jossain määrin liian kiireisesti katkaistessaan työmarkkinatuen maksun edellä kerrotuin tavoin, katson kuitenkin, ettei menettelyssä ole sellaista virhettä, johon oikeuskanslerin tulisi puuttua ottaen huomioon sen, että H1 ei ole asiasta koitunut mitään taloudellisia menetyksiä ja että työmarkkinatuen maksu oli käynnistynyt uudelleen suhteellisen välittömästi.
H1 kirjoitus ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin taholtani kuin että saatan edellä kohdassa 4.1. lausumani käsityksen Hämeenlinnan työvoimatoimiston tietoon. Tässä tarkoituksessa lähetän päätöksestä jäljennöksen työvoimatoimistolle.
Klaus Helminen Marja-Leena Arjola Apulaisoikeuskanslerin varamies Esittelijäneuvos