Tämä päätös liittyy artikkeliin Uskontorikoslakien historia.
1.6.2006 Dnro R 06/11
Asia: Epäilty uskonrauhan rikkominen
Keskusrikospoliisi on syyteharkintaa varten toimittanut Valtakunnansyyttäjänvirastoon 25.4.2006 saapuneen esitutkintapöytäkirjan 2400/R/93/06. Esitutkinnassa on selvitetty, ovatko Nnnnn Nnnnn, Nnnnn Nnnnn ja Nnnnn Nnnnn syyllistyneet uskonrauhan rikkomiseen Helsingissä 10.2.2006, kun he julkaisivat profeetta Muhammedia esittäviä pilakuvia internetissä olevalla kotisivulla.
Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3 §:n mukaan sanottua lakia sovelletaan Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan. Lain 2 §:n mukaan julkaisutoiminnalla tarkoitetaan julkaisujen ja muiden verkkoviestien kuin ohjelmien toimittamista yleisön saataville. Lakia sovelletaan myös sähköisen viestintäverkon eli esimerkiksi internetin avulla harjoitettavaan julkaisutoimintaan.
Sanotun 24 §:n mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.
Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain esitöissä on katsottu, että rikoslain 17 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetty uskonrauhan rikkominen voi olla viestin sisältöön perustuva rikos (HE 54/2002 vp. s. 68 ja Sananvapaustoimikunnan mietintö 1997:3 s. 127).
Näin ollen ja kun nyt puheena oleva epäilty uskonrauhan rikkominen perustuu siihen, että lainvastaisia tietoja olisi julkaistu internetissä sijaitsevalla kotisivulla eli joukkotiedotusvälineessä, olen suorittanut syyteharkinnan sanotun lain tarkoittamassa järjestyksessä.
Nnnnn Nnnnn on esitutkinnassa kuultu rikoksesta epäiltynä. Nnnnn on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Nnnnn on kertonut olevansa 1998 perustetun Suomen Sisu ry:n hallituksen eli nk. käräjien puheenjohtaja. Päätöksen nyt puheena olevien kuvien julkaisemisesta olivat tehneet yhdistyksen käräjien työvaliokunnan jäsenet yksimielisesti.
Yhdistys on Nnnnn mukaan kansalaisjärjestö, joka pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. Nnnnn on jonkin verran perehtynyt islamin uskontoon ja katsoo nk. poliittisen islamin esittäytyvän totalitäärisenä sortojärjestelmänä, joka ei ole yhteensopiva eurooppalaisen demokratian kanssa. Nnnnn on pitänyt pilakuvien julkaisemisesta noussutta kansainvälistä kohua liioitteluna. Tosiasiassa kaikki islamin uskontoa edustavat eivät pitäneet kuvien julkaisemista erityisen loukkaavana.
Nnnnn on kertonut, että aivan kaikissa yhdistyksen julkaisemissa kuvissa ei ollut kyse profeetta Mohammedista. Suuri osa kuvista esitti kuitenkin profeettaa ja Nnnnn oli mieltänyt, että yleisön keskuudessa kuvat oli ymmärretty näin. Nnnnn on ilmoittanut käsityksenään, että mikään kuvista ei varsinaisesti käsitellyt teologista puolta islamin uskosta, vaan nykyisen poliittisen islamin uskon toteutuksen puolta. Muhammedia koskeva kuvaamiskielto on Nnnnn mukaan vain pienen teologisen yhteisön sääntö, ei koko islamilaisen yhteiskunnan sääntö. Nyt puheena oleva kuvauskielto koskee vain niitä, jotka ovat alistuneet islamin sääntöoppiin.
Nnnnn oli paheksunut sitä, että Ruotsissa viranomaiset olivat painostaneet erästä lehteä poistamaan nyt puheena olevat pilakuvat internetsivuiltaan. Pilakuvat oli julkistettu yhdistyksen kotisivuilla vastalauseena tälle toimenpiteelle. Samalla oli haluttu kokeilla sananvapauden rajoja Suomessa. Nnnnn on erikseen ilmoittanut, ettei tarkoituksena ollut loukata ketään. Nnnnn mukaan kuvien julkaiseminen yhdistyksen kotisivulla oli ollut asiallista, koska kyse oli sananvapausasiasta.
Nnnnn on avustajansa laatimassa loppulausunnossa toistanut kantansa siitä, että pilakuvien julkistaminen ei voi olla rangaistavaa.
Nnnnn Nnnnn on esitutkinnassa kuultu rikoksesta epäiltynä. Nnnnn on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Nnnnn on kertonut olevansa Suomen Sisu ry:n hallituksen eli nk. käräjien työvaliokunnan jäsen. Työvaliokunnan jäsenet olivat yksimielisesti päättäneet kuvien julkaisemisesta yhdistyksen kotisivuilla.
Nnnnn on muutoin asiaan vaikuttavilta osin kertonut samoin kuin Nnnnn.
Nnnnn Nnnnn on esitutkinnassa kuultu rikoksesta epäiltynä. Nnnnn on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Nnnnn on kertonut olevansa Suomen Sisu ry:n hallituksen eli nk. käräjien työvaliokunnan jäsen. Työvaliokunnan jäsenet olivat yksimielisesti päättäneet kuvien julkaisemisesta yhdistyksen kotisivuilla.
Nnnnn on muutoin asiaan vaikuttavilta osin kertonut samoin kuin Nnnnn ja Nnnnn.
Esitutkintapöytäkirjaan on liitetty Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professorin Jaakko Hämeen-Anttilan 16.2.2006 päivätty asiantuntijalausunto. Lausunnossa, joka on annettu poliisin pyynnöstä, professori Hämeen-Anttila esittää käsityksensä Suomen Sisu ry:n kotisivuilta tulostettuihin pilakuviin.
Esitutkintapöytäkirjaan on myös liitetty värituloste sanotusta internetsivustolla esillä olleista kuvista (yhteensä 12 kpl), asianajaja Nnnnn Nnnnn päämiehensä Nnnnn Nnnnn puolesta laatima muistio, Suomen Sisu ry:n säännöt sekä yhdistyksen periaateohjelma.
Rikoslain 17 luvun 10 §:n 1 -kohdan mukaan uskonrauhan rikkomisesta rangaistaan sitä, joka "julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä". Lainkohdan mukaan rangaistus uskonrauhan rikkomisesta on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.
Lain esitöistä ilmenee, että rangaistussäännöksen suojelukohteita ovat kansalaisten uskonnolliset vakaumukset ja tunteet sekä uskonrauha yhteiskunnassa. Uskonrauha ja oikeus harjoittaa uskontoa katsotaan osaksi sitä yhteiskuntarauhaa, joka kuuluu yleiseen järjestykseen (HE 6/1997 vp. s. 127 - 128).
Asiassa ei ole syytä epäillä, että tutkittujen pilakuvien julkistaminen olisi lainvastaisia jollain muulla perusteella.
Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Säännöksen mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Sananvapaus on myös turvattu keskeisimmissä Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Euroopan neuvoston piirissä hyväksytyssä yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (jäljempänä EN:n ihmisoikeussopimus) on sananvapaudesta määrätty 10 artiklassa. Sen mukaan jokaisella on sananvapaus, mikä tarkoittaa vapautta pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Yhdistyneiden kansakuntien piirissä hyväksytyssä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (jäljempänä YK:n ihmisoikeussopimus) on sananvapaudesta säädetty 19 artiklan 2 -kappaleessa. Artiklan mukaan jokaisella on sananvapaus, johon sisältyy vapaus hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tai muulla hänen valitsemallaan tavalla.
Sanottujen kansainvälisten sananvapaussäännösten pohjalta on syntynyt varsin laajaa kansainvälinen oikeuskäytäntö, jolla on merkitystä tulkittaessa perustuslain 12 §:n 1 momenttiin sisältyvää sananvapaussäännöstä. Varsinkin Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen sananvapautta koskevilla ratkaisuilla on merkittävä tulkintavaikutus perustuslain sananvapaussäännökseen nähden.
Sananvapaus merkitsee huomattavan laajaa oikeutta mielipiteiden ja ajatusten levittämiseen. Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan toistuvasti korostanut sananvapauden ulottuvan myös arvosteleviin kannanottoihin, jopa loukkaaviin ja shokeeraaviin mielipiteisiin.
Sananvapaus ei ole rajoittamaton. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut Suomen perustuslakiin sisältyvien perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp. s. 5). Perustuslakivaliokunta on lausunut, että yleisten rajoittamisedellytysten mukaan kullakin perusoikeudella on ydinalue, jonka turvaamaa käyttäytymistä ei saa säätää rangaistavaksi. Näin ollen sananvapaudella on ydinalueensa, johon kuuluvaa toimintaa ei saa säätää rangaistavaksi tai muulla tavalla rajoittaa. Sananvapauden ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta. Toimintaa, jota ei voida pitää sananvapauden ydinalueeseen kuuluvana, saadaan sitävastoin rajoittaa rajoittamisedellytysten täyttyessä.
Edellä mainituissa ihmisoikeussopimuksissa on määritelty, millä edellytyksin sananvapautta saadaan rajoittaa. Molemmissa sopimuksissa on todettu, että sananvapauden käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta. EN:n ihmissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaan oikeutta ajatusten ja mielipiteiden levittämiseen voidaan asettaa sellaisten rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa esimerkiksi yleisen turvallisuuden vuoksi tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi. YK:n nyt puheena olevan ihmisoikeussopimuksen 19 artiklan 3 kappaleessa on mainittu vastaavista rajoittamisedellytyksistä. Tämän sopimuksen 20 artiklan 2 kappaleessa on lisäksi määrätty, että kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kiellettävä lailla.
Molemmissa nyt puheena olevissa ihmisoikeussopimuksissa on lisäksi määrätty oikeuksien väärinkäytön kiellosta (EN:n sopimuksen 17 artikla ja YK:n sopimuksen 5 artikla). Näin ollen sopimuksissa turvattu sananvapaus ei oikeuta toimia, joiden tarkoituksena on tehdä tyhjäksi tai perusteettomasti rajoittaa jotain muuta sopimuksissa turvattua oikeutta tai vapautta.
Vaikka sananvapaus ei ole absoluuttinen perusoikeus, voidaan sen rajoittamista sallia vain lain säätämissä tilanteissa ja vain välttämättömien syiden vuoksi. Tätä ilmentää selvästi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 1 § 2 momentti, jossa sanotaan, että "tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa".
Rikoslain 17 luvun 10 §:ssä tarkoitetun uskonrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen 1-kohta on sananvapautta rajoittava kriminalisointi. Kun rangaistussäännöstä uudistettiin vuonna 1997 antoi eduskunnan perustuslakivaliokunta säännöstä koskevasta hallituksen esityksestä lausuntonsa lakivaliokunnalle (PeVL 23/1997 vp).
Perustuslakivaliokunta piti ehdotettua uskonrauhan rikkomista koskevaa rangaistussäännöstä hyväksyttävänä sananvapauden rajoituksena. Valiokunta viittasi perusteluissaan rangaistussäännöksen suojelukohteisiin, kansalaisten uskonnollisten vakaumusten ja tunteiden suojaamiseen sekä yhteiskunnallisen uskonrauhan turvaamiseen, ja totesi, että "säännöksen taustalla on siten sekä yleinen järjestys että toinen perusoikeus, hallitusmuodon 9 §:ssä turvattu yksilön uskonnonvapaus. Näitä rajoitusperusteita voidaan pitää hallitusmuodon 10 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaisina" (PeVL 23/1997 vp s. 3).
Keskeinen syy, miksi perustuslakivaliokunta päätyi katsomaan, että uskonrauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös on hyväksyttävä sananvapauden rajoitus oli näin ollen se, että rangaistavuuden taustalla on pyrkimys suojata toisen henkilön perustuslaissa turvattua uskonnonvapautta. Hyväksyttävyyteen vaikutti myös olennaisesti se seikka, että rangaistavuuden edellytyksenä oli nimenomainen loukkaamistarkoitus. Sellaiset, johonkin uskontoon kohdistuvat kielteiset käsitykset, joista sanottu loukkaamistarkoitus puuttui, eivät täytä rangaistussäännöstä ja ovat siten sanavapauden piirissä.
Tässä asiassa on arvioitava, ovatko epäillyt syyllistyneet uskonrauhan rikkomiseen, kun he edustamansa yhdistyksen internetkotisivuilla julkistivat esitutkinnassa tarkoitetut profeetta Muhammedia koskevat pilakuvat. Perusoikeuden käyttämisestä ei saa rangaista. Näin ollen syyteharkinnassa on yhtäältä arvioitava sitä, täyttääkö epäiltyjen menettely uskonrauhan rikkomisesta säädetyn tunnusmerkistön, ja toisaalta samalla huomioitava, että tälle tunnusmerkistölle on annettava suppea tulkinta, mikäli epäiltyjen menettelylle on osoitettavissa sananvapauteen liittyviä painavia perusteita.
Rikoslain 17 luvun 10 §:n 1-kohdassa tarkoitettu tunnusmerkistö sisältää seuraavat tässä asiassa merkitykselliset tunnusmerkistötekijät: 1) teon on tapahduttava julkisesti; 2) teon on kohdistuttava sellaiseen, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä ja 3) tekoa on voitava arvioida sanotun pyhän asian loukkaamistarkoituksessa tehtynä herjaamisena tai häpäisemisenä. Kaikkien tunnusmerkistötekijöiden on täytyttävä, jotta kysymyksessä olisi rikos ja siten tässä tapauksessa sallittu sananvapauden rajoittaminen.
Asiassa on riidatonta, että esitutkinnassa tarkoitetut kuvat on toimitettu yleisön saataville internetissä. Koska vastaanottajien joukkoa ei ole mitenkään ennalta rajattu, on selvää, että kuvat on julkistettu rikoslain 17 luvun 10 §:n 1 kohdan tarkoittamalla tavalla.
Uskonnonvapauslain 2 §:n mukaan uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan tässä laissa evankelis-luterilaista kirkkoa, ortodoksista kirkkokuntaa ja sanotun lain 2 luvussa säädetyllä tavalla rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisestä päättää ja uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriä pitää Patentti- ja rekisterihallitus. Sanotun viranomaisen ylläpitämään yhdistysrekisteriin on rekisteröity useita islamilaisia uskonnollisia yhdistyksiä.
Näin ollen on selvää, että islam on tunnusmerkistössä tarkoitettu uskonnollinen yhdyskunta.
Nyt voimassa olevaan tunnusmerkistöön johtaneessa hallituksen esityksessä lausutaan "pyhä" -käsitteen tulkitsemisesta seuraavasti: "Käsite 'pyhä' ei ole kovin tarkka. Se ilmaisee kuitenkin jotakin sellaista, jota kohtaan uskonnollisen yhteisön jäsenet tuntevat suurta kunnioitusta. Käsitteen ''pyhyys'' voitaneen katsoa saaneen käytännössä riittävän vakiintuneen merkityksen. Toisaalta ''pyhyyden'' sisältö vaihtelee eri uskonnollisissa yhteisöissä. Sanontaa ''mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä'' on käytetty sen osoittamiseksi, että ''pyhyys'' määräytyy uskonnollisissa yhteisöissä vallitsevien käsitysten eikä ulkopuolisten käsitysten mukaan. Toisaalta ilmaisua on käytetty sen osoittamiseksi, että säännöksen tarkoituksena on suojata uskonnonvapauslaissa tarkoitettuja kirkkoja ja muita rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia, eikä esimerkiksi järjestäytymättömiä uskonnollisia ryhmiä tai pelkästään ulkomailla toimivia uskonnollisia yhteisöjä" (HE 6/1997 vp s. 128).
Lain esitöistä ilmenee siten, että arvio jonkin seikan pyhyydestä on tehtävä puheena olevan uskontokunnan vallitsevien käsitysten mukaan. Sanottuun uskontokuntaan kuulumattomien henkilöiden käsitykset eivät ole tässä suhteessa relevantteja. Tämä käsitys on saanut kannatusta myös oikeuskirjallisuudessa (Rikosoikeus. Heinonen, Olavi toim. WSLT 2002 s. 685).
Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila on poliisin pyynnöstä antanut seuraavan asiantuntijalausunnon:
"Keskusrikospoliisin pyynnöstä esitän seuraavaa lausuntonani minulle toimitetusta kuvamateriaalista, joka liittyy rikosilmoitusnumeroon 2400/R/93/06.
Minulle toimitetut kaksitoista pilapiirrosta ovat aikoinaan Jyllands-Postenin sivuilla ilmestyneet kuvat. Kuvista useimmat eivät väitä esittävänsä profeetta Muhammedia, mutta jo alkujaan ne on esitetty yhteydessä, jossa voi pitää selvänä, että julkaisija on tulkinnut useimpien esittävän häntä ja että islamilainen lukijakunta ymmärtää asian näin.
Pilapiirroskohun noustua on selvä, että kuvien levittäjän Suomessa on täytynyt olla tietoinen siitä, että kuvien tulkitaan esittävän profeetta Muhammedia ja että ne on sellaisiksi islamilaisen väestön keskuudessa ymmärretty. Näin ollen minusta on ilmeistä, että kuvien levittäjän kannalta kuvien kohteena on lähes kaikissa tapauksissa nimenomaan profeetta Muhammad, ei vain jokin anonyymi, arabialaisittain pukeutunut mieshahmo.
Profeetta Muhammedin kuvallista esittämistä pidetään islamin uskonnossa sopimattomana. Häntä on toisinaan kuvattu, mutta tavallisesti niin, etteivät hänen kasvonsa ole näkyvissä. Kasvot joko peitetään tai sitten hänet kuvataan vain esimerkiksi takaapäin. Tällaista kuvallista esittämistä ei voida pitää yleisesti muslimeita loukkaavana, vaikka sekin saattaa loukata osaa muslimeista.
Olennaista on se yhteys, jossa profeetta Muhammad esitetään. Islamilaisessa kuvituksessa hänet esitetään aina kunnioittavassa sävyssä. En pitäisi profeetta Muhammedin kasvokuvaa muslimeita yleisesti loukkaavana, mikäli kuva julkaistaisiin kunnioittavassa tai edes asiallisessa yhteydessä. Profeetan kuvallinen esittäminen ja hänen kasvojensa kuvaaminen sinänsä harmittomassakin pilapiirroksessa on kuitenkin jo erittäin lähellä muslimien pyhäksi kokeman ilmiön loukkaamista. Näkemistäni kahdestatoista kuvasta osa on lisäksi avoimen loukkaavia. Kyse ei niissä ole yksinomaan harmittomasta pilasta vaan profeetta Muhammedin yhdistämisestä väkivaltaan, terrorismiin ja naisen alistamiseen. Tällainen kuvallisen esittämisen ja loukkaavan sisällön yhdistäminen on islamin uskonnon kannalta erittäin loukkaavaa.
Muslimien pyhiksi kokemista, loukkaamattomista asioista Koraani ja profeetta Muhammad ovat varmasti keskeisimmät. Näin ollen kuvien levittämisellä minun tulkintani mukaan loukataan yhtä islamin uskonnon vahvimmin pyhäksi kokemaa ilmiötä, profeetta Muhammedin loukkaamattomuutta".
Nyt tutkituissa kuvissa profeetta Muhammedia ei esitetä kunnioittavassa tai edes asiallisessa yhteydessä. Viitaten professori Hämeen-Anttilan lausuntoon katson selvitetyksi, että teko on tunnusmerkistön mukaisesti kohdistunut islamin uskonnossa pyhänä pidettyyn instituutioon.
Oikeuskirjallisuuden mukaan herjaamisena on pidettävä suullista tai kirjallista lausumaa, joka on omiaan halventamaan kohteen arvoa toisten silmissä. Häpäiseminen voidaan toteuttaa hyvin monimuotoisesti (Rikosoikeus. Heinonen, Olavi toim. WSLT 2002 s. 684). Katson, ettei näitä tunnusmerkistöjä voida arvioida täysin irrallaan loukkaamistarkoitusta koskevasta tunnusmerkistöstä.
Jotta kyseessä olisi tunnusmerkistön mukainen herjaaminen tai häpäiseminen edellytetään, että teko on tehty tahallaan säännöksen tarkoittamassa loukkaamistarkoituksessa. Lain esitöissä (HE 6/1997 vp s. 128) on loukkaus katsottu tehdyksi, kun herjaamisen tai häpäisemisen loukkaavuuden käsittävät myös sellaiset henkilöt, jotka kenties itse eivät pidä herjaamisen tai häpäisemisen kohdetta pyhänä, mutta antavat arvoa toisella tavalla ajattelevien ihmisten vakaumukselle. Vaadittavaa loukkaavuutta on arvioitu samoin oikeuskäytännössä (Tampereen käräjäoikeuden tuomio 9.11.2005 dnro R 05/3096).
Selvänä on pidettävä, että tutkinnan kohteena olevat kuvat ovat muslimien kannalta loukkaavia. Se, onko kuvien julkaiseminen tunnusmerkistön tarkoittamaa herjaamista tai häpäisemistä riippuu kuitenkin vielä siitä, onko julkaisemiselle osoitettavissa riittävän painavia sananvapauteen liittyviä perusteita.
Painavat sananvapausnäkökohdat saattavat yksittäistapauksessa merkitä, että sananvapautta rajoittavan rangaistussäännöksen tunnusmerkistöä on tulkittava supistavasti niin, että tunnusmerkistölle annetaan yksittäisessä tulkintatilanteessa selvästi suppeampi merkityssisältö, kuin mitä sillä on ns. arkikielessä. Näin ollen, mikäli painavat sananvapausnäkökohdat edellyttävät, että nyt tutkittujen pilakuvien julkistamista täytyy sallia, on tämä seikka, joka puoltaa tunnusmerkistön tulkitsemista tältä osin niin, että pilakuvien julkaiseminen jää tunnusmerkistön soveltamisalan ulkopuolelle.
Sananvapauden ytimeen kuuluva poliittinen sananvapaus edellyttää, että poliittisia vallanpitäjiä saadaan kritisoida. Vallanpitäjiin kohdistuvaa erittäin voimakastakin kritiikkiä on sallittava. Tämä koskee myös satiirin tai parodian muodossa esitettävää kritiikkiä, joihin osana kuuluu liioittelu. Sanottu poliittinen sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan edellytys.
Uskonnollisiin vallanpitäjiin kohdistuva kritiikki on sallittava samoilla perusteilla. Sananvapauden kannalta ei ole merkityksellistä, onko kritiikki kohdistunut kotimaan vallanpitäjiin vai olosuhteisiin vieraissa valtioissa. Useissa maissa uskonnolliset johtajat ovat itse asiassa samalla maansa korkeimpia poliittisia päättäjiä. Tämä on tilanne monessa islamilaisessa maassa.
Eräs peruste, johon voidaan vedota sen puolesta, että nyt puheena olevia kuvia pitäisi saada julkistaa niiden loukkaavasta luonteesta huolimatta liittyy siihen, että eräät tunnetut kansainväliset ääriryhmät jatkuvasti perustelevat väkivallankäyttöään muun muassa viittaamalla islamin uskon oppeihin. Nämä ääriryhmät julistavat ns. pyhää sotaa ja antavat ymmärtää, että islamin uskonto oikeuttaa väkivallan. Vaikka on selvää, ettei islamin uskontoon tai muihinkaan uskontoihin vetoamalla oikeasti voida oikeuttaa väkivallankäyttöä, voidaan pilakuvien julkaiseminen edelle kerrotun ajattelutavan mukaan nähdä keinona, jolla voidaan kiinnittää huomiota tähän epäkohtaan ja kritisoida sanottua asiantilaa.
Kysymykseen, saadaanko kritiikkiä kohdistaa siihen, että uskontoa ja tässä tapauksessa islamia käytetään väkivallan oikeuttamisperusteena, on siten vastattava myöntävästi. Tämä on asiantila, jota täytyy saada julkisesti kritisoida.
Toinen kysymys on, olisiko samaa kritiikkiä voitu esittää tavalla, joka ei loukkaa Suomessa oleskelevia muslimeja ja heidän uskonnollisia tunteita. Kuten lain esitöistä ilmenee, on uskonrauhan rikkomista koskevan säännöksen taustalla pyrkimys suojata toisen henkilön perustuslaissa turvattua uskonnonvapautta. Varsin merkityksellistä on, että Suomessa oleskelevat muslimit eivät ole niitä tahoja, joihin edellä tarkoitettu kritiikki oikeutetusti voidaan kohdistaa. Päinvastoin, koska he nauttivat Suomen perustuslain turvaamaa uskonnonvapautta, heillä on oikeus vaatia, ettei heidän uskonnollisia tunteitaan loukata.
Professori Hämeen-Anttilan lausunnosta ilmenee, että tutkinnan kohteena oleva kuvallinen esittäminen ja loukkaavan sisällön yhdistäminen on islamin uskonnon kannalta erittäin loukkaavaa. Tämä seikka puoltaa selkeästi sellaista kantaa, jonka mukaan pilakuvien esittämistä tulisi arvioida rikoslain 17 luvun 10 §:ssä säädetyn tunnusmerkistön herjaamisena tai häpäisynä. Katson myös, että sinänsä sallittu kritiikki, jonka perusteena on se, että uskontoa usein käytetään väkivallan oikeuttamisperusteena, voidaan riittävän tehokkaasti esittää tavalla, joka ei loukkaa maassamme oleskelevia muslimeja. Näin ollen mitkään erityisen painavat sananvapausnäkökohdat eivät edellytä nyt tutkittujen muslimeja loukkaavien pilakuvien julkistamisen sallimista.
Koska puheena olevalla rangaistussäännöksellä pyritään estämään ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista, ei sillä ole merkitystä, että pilakuvat on julkaistu muualla maailmassa ennen kuvien julkistamista täällä. Tältä osin uskonrauhan rikkomista on tulkittava samoja periaatteita noudattaen, kuin esimerkiksi kunnianloukkausrikosten yhteydessä.
Katson kuitenkin, että sanotun tunnusmerkistön edellyttämä erityinen loukkaamistarkoitus on jäänyt täyttymättä tässä asiassa. Epäiltyjen toiminnan nimenomaisena tarkoituksena ei voida pitää säännöksen suojelukohteena olevien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista. Päinvastoin pidän uskottavana, että epäiltyjen nimenomaisena tarkoituksena on ollut eräänlaisen, julkiseen valtaan kohdistetun vastalauseen ilmaiseminen. Tähän viittaa myös julkistettujen kuvien yhteydessä ollut teksti. Se, että epäiltyjen on pitänyt ymmärtää, että Suomessa oleskelevat muslimit loukkaantuvat kuvien julkaisemisesta, ei ole ristiriidassa edellä lausutun kannan kanssa. Tällainen tietämys ei riitä täyttämään arvioinnin kohteena olevan tunnusmerkistön edellyttämää erityistä loukkaamistarkoitusta koskevaa edellytystä.
Epäiltyjen toiminta ei ole täyttänyt kaikkia rikoslain 17 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetyn menettelyn tunnusmerkistötekijöitä, minkä vuoksi kysymyksessä ei ole uskonrauhan rikkominen.
En nosta syytettä tässä asiassa.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske
Valtionsyyttäjä Mika Illman