Tämä päätös liittyy artikkeliin Uskontorikoslakien historia.
Asia: Epäilty uskonrauhan rikkominen
18.1.2007 Dnro 42/27/06
Kihlakunnansyyttäjä Tove Myhrberg on toimittanut Valtakunnansyyttäjänvirastoon 10.11.2006 saapuneen esitutkintapöytäkirjan 6070/R/113834/06. Esitutkinnassa on selvitetty, ovatko NNNN NNNN ja NNNN NNNN syyllistyneet kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomiseen. Esitutkinta on toimitettu sen johdosta, että Vapaa ajattelijain liitto ry:n internetissä olevalla kotisivulla oli julkaistu esitutkintapöytäkirjan liitteestä ilmenevät uskonnollisaiheiset pilakuvat, joista poliisille oli tehty tutkintapyyntö. NNNN toimi sanotun yhdistyksen puheenjohtajana. NNNN on piirtänyt tutkinnan kohteena olevat kuvat.
Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3 §:n mukaan sanottua lakia sovelletaan Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan. Lain 2 §:n mukaan julkaisutoiminnalla tarkoitetaan julkaisujen ja muiden verkkoviestien kuin ohjelmien toimittamista yleisön saataville. Lakia sovelletaan myös sähköisen viestintäverkon eli esimerkiksi internetin avulla harjoitettavaan julkaisutoimintaan.
Sanotun 24 §:n mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksen mukaan apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, jotka koskevat nyt puheena olevaa syyteoikeutta.
Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain esitöissä on katsottu, että rikoslain 11 luvun 8 §:ssä rangaistavaksi säädetty kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja lain 17 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetty uskonrauhan rikkominen voivat olla viestin sisältöön perustuvia rikoksia (HE 54/2002 vp. s. 68 ja Sananvapaustoimikunnan mietintö 1997:3 s. 127).
Näin ollen ja kun tutkinnan kohteena oleva rikosepäilty perustuu siihen, että lainvastaisiksi väitettyjä ilmaisuja ja tiedonantoja on julkaistu internetissä sijaitsevalla kotisivulla eli joukkotiedotusvälineessä, olen suorittanut syyteharkinnan sanotun lain tarkoittamassa järjestyksessä.
NNNN NNNN on esitutkinnassa kuultu rikoksesta epäiltynä. NNNN on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen, koska tutkinnan kohteena olevien kuvien julkaiseminen ei hänen käsityksensä mukaan ole lainvastaista.
NNNN on Vapaa-ajattelijain liitto ry:n puheenjohtaja. Tutkinnan kohteena olevat kuvat on asetettu julkisesti nähtäväksi yhdistyksen internetissä olevalla kotisivulla jo vuonna 1997. Niiden tarkoituksena on herättää ihmiset arvioimaan kristinuskoa uudesta näkökulmasta. Aatteellisena järjestönä Vapaa-ajattelijain liitto ry tarkastelee uskontoja kriittisesti ja pyrkii siihen, että ihmiset vapautuisivat kaikesta uskontosidonnaisuudesta. Pilakuvien tarkoitus on siten, kuten satiirin ylipäätään, herättää ihmiset ajattelemaan asioita, joita vakavalla proosalla ei saada pinnalle. Kuvat on tarkoitettu sellaisille ihmisille, jotka pintapuolisesti ajattelevat, että kristinusko on hyvä asia. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan ajattele asiaa tarkemmin. Kuvilla pyritään näin ollen siihen, että nämä ihmiset ryhtyisivät pohtimaan asiaa syvällisemmin.
NNNN NNNN on esitutkinnassa kuultu rikoksesta epäiltynä. NNNN on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. NNNN on ilmoituksensa mukaan piirtänyt tutkinnan kohteena olevat pilakuvat joskus vuonna 1997. Hän oli tuolloin sopinut Vapaa-ajattelijain liitto ry:n edustajien kanssa, että piirrokset esitettäisiin julkisessa näyttelyssä. Esillä oli tuolloin ollut n. 70 piirrosta. Näyttely oli saanut verraten suurta huomiota. Tämän jälkeen oli sovittu siitä, että osa kuvista pidettäisiin yleisön saatavilla yhdistyksen internetsivustolla.
NNNN on kertonut, että kuvat ovat aiheeltaan uskontokriittisiä. NNNN mukaan kaikki kristinuskon perusväittämät ovat ristiriidassa luonnontieteiden kanssa. Tämä on tosiasia, jota täytyy saada tuoda julki. Saman sanoman täytyy voida esittää myös kuvien välityksellä.
Esitutkintapöytäkirjaan on liitetty asiassa poliisille tehty tutkintapyyntö. Tutkintapyynnön tekijän mukaan yleisön saataville toimitettujen pilakuvien tarkoituksena on herättää kuvien katsojissa syvää halveksuntaa erityisesti kristittyjen pyhinä ja tärkeinä pitämiä asioita kohtaan. Eräässä kuvassa oli muun muassa ristisymboli yhdistetty hakaristiin tavalla, joka samaistaa rauhanomaisen uskonnon täysin perusteetta fasistiseen murhakoneiston kanssa luoden hyvin negatiivisia mielikuvia kyseessä olevan kuvan katsojille. Pilakuvissa loukataan myös tutkintapyynnön tekijän mukaan kristinuskon harjoittajia ja erityisesti kristillistä papistoa. Kuvien julkista esilläpitoa voidaan siten pitää uskonnolliseen ryhmään kohdistettuna panetteluna tai solvaamisena.
Esitutkintapöytäkirjaan on myös liitetty Vapaa-ajattelijain liitto ry:n internetsivustolla olevia sivuja, joilla kerrotaan yhdistyksen toiminnasta ja päämääristä.
Esitutkintapöytäkirjaan on edelleen liitetty tuloste tutkinnan kohteena olevista pilakuvista (yhteensä 23 kpl). Kuvien muodostamasta kokonaisuudesta on sivustolla käytetty nimitystä "NNNN NNNN Jumalattomat pilakuvat". Kuvien yhteydessä on ohjeita, miten katsoja voi lähettää haluamalleen vastaanottajalle sähköisen postikortin, joka sisältää nyt puheena olevan pilakuvan.
Rikoslain 11 luvun 8 §:n mukaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan rangaistaan sitä, "joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää".
Eduskunnan lakivaliokunta on rikoslain uudistamista koskevassa mietinnössään vuodelta 1994 todennut, että säännöksessä mainitut teot ovat sellaisinaan niin haitalliset, että rikosoikeudellinen sanktiouhka on perusteltu, vaikkei tekijän tarkoituksena olisikaan ollut aiheuttaa johonkin ryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta, vihamielisyyttä tai syrjintää. Lakivaliokunnan mukaan viimekädessä tuomioistuimen on arvioitava, onko esimerkiksi tiedonvälityksessä tai taiteellisessa esityksessä syyllistytty rangaistavaan tekoon, ottaen huomioon erilaiset intressit ja niitä koskevat oikeusnormit (LaVM 22/1994 vp.).
Rikoslain 17 luvun 10 §:n 1 -kohdan mukaan uskonrauhan rikkomisesta rangaistaan sitä, joka "julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä".
Lain esitöistä ilmenee, että rangaistussäännöksen suojelukohteita ovat kansalaisten uskonnolliset vakaumukset ja tunteet sekä uskonrauha yhteiskunnassa. Uskonrauha ja oikeus harjoittaa uskontoa katsotaan osaksi sitä yhteiskuntarauhaa, joka kuuluu yleiseen järjestykseen (HE 6/1997 vp. s. 127 - 128).
Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Säännöksen mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Sananvapaus on myös turvattu keskeisimmissä Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Euroopan neuvoston piirissä hyväksytyssä yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi on sananvapaudesta määrätty 10 artiklassa. Sen mukaan jokaisella on sananvapaus, mikä tarkoittaa vapautta pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Yhdistyneiden kansakuntien piirissä hyväksytyssä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa on sananvapaudesta säädetty 19 artiklan 2 -kappaleessa. Artiklan mukaan jokaisella on sananvapaus, johon sisältyy vapaus hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tai muulla hänen valitsemallaan tavalla.
Sanottujen kansainvälisten sananvapaussäännösten pohjalta on syntynyt varsin laaja kansainvälinen oikeuskäytäntö, jolla on merkitystä tulkittaessa perustuslain 12 §:n 1 momenttiin sisältyvää sananvapaussäännöstä. Varsinkin Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen sananvapautta koskevilla ratkaisuilla on merkittävä tulkintavaikutus perustuslain sananvapaussäännökseen nähden.
Sananvapaus merkitsee huomattavan laajaa oikeutta mielipiteiden ja ajatusten levittämiseen. Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan toistuvasti korostanut sananvapauden ulottuvan myös arvosteleviin kannanottoihin, jopa loukkaaviin ja shokeeraaviin mielipiteisiin.
Vaikka tutkittavassa asiassa on kysymys uskontokriittisten kuvien julkaisemisesta, on huomioon otettava myös perustuslain 11 §:ssä säädetty uskonnonvapaus, koska tämä perusoikeus sallii myös ateisteille, agnostikoille ja skeptikoille vapauden tuoda esiin uskontoon liittyviä käsityksiään sanoin ja teoin. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kiinnittänyt tähän uskonnonvapauden ulottuvuuteen huomiota ratkaisussaan Kokkinakis v. Kreikka (24.6.1993, A 260).
Perustuslaissa turvattuun uskonnonvapauteen sisältyy näin ollen aktiivinen ulottuvuus, joka antaa yksilölle oikeuden ilmaista vakaumuksensa. Yksilön oikeus julkisesti tunnustaa omaa uskonnollista vakaumustaan ja siihen liittyviä käsityksiään, perustuu siten sananvapauden ohella myös uskonnonvapauteen. Tämä oikeus kuuluu paitsi uskoville henkilöille, myös henkilöille, jotka suhtautuvat uskontoihin kriittisesti.
Sananvapaus ei ole rajoittamaton. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut Suomen perustuslakiin sisältyvien perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp. s. 5). Perustuslakivaliokunta on lausunut, että yleisten rajoittamisedellytysten mukaan kullakin perusoikeudella on ydinalue, jonka turvaamaa käyttäytymistä ei saa säätää rangaistavaksi. Näin ollen sananvapaudella on ydinalueensa, johon kuuluvaa toimintaa ei saa säätää rangaistavaksi tai muulla tavalla rajoittaa. Sananvapauden ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta. Toimintaa, jota ei voida pitää sananvapauden ydinalueeseen kuuluvana, saadaan sitävastoin rajoittaa rajoittamisedellytysten täyttyessä.
Edellä mainituissa ihmisoikeussopimuksissa on määritelty, millä edellytyksin sananvapautta saadaan rajoittaa. Molemmissa sopimuksissa on todettu, että sananvapauden käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta. EN:n ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaan oikeutta ajatusten ja mielipiteiden levittämiseen voidaan asettaa sellaisten rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa esimerkiksi yleisen turvallisuuden vuoksi tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi. YK:n nyt puheena olevan ihmisoikeussopimuksen 19 artiklan 3 kappaleessa on mainittu vastaavista rajoittamisedellytyksistä. Tämän sopimuksen 20 artiklan 2 kappaleessa on lisäksi määrätty, että kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kiellettävä lailla.
Molemmissa nyt puheena olevissa ihmisoikeussopimuksissa on lisäksi määrätty oikeuksien väärinkäytön kiellosta (EN:n sopimuksen 17 artikla ja YK:n sopimuksen 5 artikla). Näin ollen sopimuksissa turvattu sananvapaus ei oikeuta toimia, joiden tarkoituksena on tehdä tyhjäksi tai perusteettomasti rajoittaa jotain muuta sopimuksissa turvattua oikeutta tai vapautta.
Vaikka sananvapaus ei ole absoluuttinen perusoikeus, voidaan sen rajoittamista sallia vain lain säätämissä tilanteissa ja vain välttämättömien syiden vuoksi. Tätä ilmentää selvästi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 1 § 2 momentti, jossa sanotaan, että "tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa".
Rikoslain 11 luvun 8 §:ssä säädetty kiihottaminen kansanryhmää vastaan tarkoittava kriminalisointi on sananvapautta rajoittava rangaistussäännös. Kriminalisointi perustuu vuonna 1965 hyväksyttyyn kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen ja vuonna 1966 hyväksyttyyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen. Säännös antaa suojaa sellaisia tekoja vastaan, jotka loukkaavat kohderyhmiin kuuluvien ihmisten yhdenvertaisuutta ja sitä lähellä olevia perusoikeuksia. Jokaiselle kuuluvaa oikeutta olla joutumatta vihamielisen kiihotuksen kohteeksi, voidaan pitää ihmis- ja perusoikeusjärjestelmään kiinteästi liittyvänä oikeutena. Tämän vuoksi nyt puheena olevaa säännöstä on arvioitava verraten painavana sananvapauden rajoittamisperusteena.
Rikoslain 17 luvun 10 §:ssä tarkoitetun uskonrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen 1-kohta on niinikään sananvapautta rajoittava kriminalisointi. Kun rangaistussäännöstä uudistettiin vuonna 1997 antoi eduskunnan perustuslakivaliokunta säännöstä koskevasta hallituksen esityksestä lausuntonsa lakivaliokunnalle (PeVL 23/1997 vp).
Perustuslakivaliokunta piti ehdotettua uskonrauhan rikkomista koskevaa rangaistussäännöstä hyväksyttävänä sananvapauden rajoituksena. Valiokunta viittasi perusteluissaan rangaistussäännöksen suojelukohteisiin, kansalaisten uskonnollisten vakaumusten ja tunteiden suojaamiseen sekä yhteiskunnallisen uskonrauhan turvaamiseen, ja totesi, että "säännöksen taustalla on siten sekä yleinen järjestys että toinen perusoikeus, hallitusmuodon 9 §:ssä turvattu yksilön uskonnonvapaus. Näitä rajoitusperusteita voidaan pitää hallitusmuodon 10 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaisina" (PeVL 23/1997 vp s. 3).
Keskeinen syy, miksi perustuslakivaliokunta päätyi katsomaan, että uskonrauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös on hyväksyttävä sananvapauden rajoitus oli näin ollen se, että rangaistavuuden taustalla on pyrkimys suojata toisen henkilön perustuslaissa turvattua uskonnonvapautta. Hyväksyttävyyteen vaikutti myös olennaisesti se seikka, että rangaistavuuden edellytyksenä oli nimenomainen loukkaamistarkoitus. Sellaiset, johonkin uskontoon kohdistuvat kielteiset käsitykset, joista sanottu loukkaamistarkoitus puuttui, eivät täytä rangaistussäännöstä ja ovat siten sanavapauden piirissä.
Asiassa on riidatonta, että esitutkinnassa tarkoitetut kuvat on toimitettu yleisön saataville internetissä. Koska vastaanottajien joukkoa ei ole mitenkään ennalta rajattu, on selvää, että kuvat on julkistettu rikoslain 11 luvun 8 §:n ja 17 luvun 10 §:n 1 kohdan tarkoittamilla tavoilla.
Esitutkinnassa on selvitetty, että kuvat toimitettiin yleisön saataville jo vuonna 1997 ja että ne ovat olleet julkisesti esillä tästä lähtien. Yhdistys on halutessaan voinut poistaa ne sivustoiltaan. NNNN ei ole päättänyt kuvien julkistamisesta mutta yhdistyksen puheenjohtaja hän on voinut vaikuttaa siihen, antaako yhdistys kuvien olla julkisesti esillä vai ei. NNNN on sallinut piirtämiensä kuvien julkisen esilläpidon. Jäljempänä lausutun vuoksi ei tässä asiassa ole tarpeen arvioida tarkemmin sitä, mikä merkitys on sillä, että kuvat on julkistettu jo vuonna 1997 eli lähes kymmen vuotta sitten.
Esitutkinnan kohteena olevissa kuvissa esitetään ristisymbolia, Jeesusta esittävää hahmoa sekä pappeja. Pilakuvien aiheet liittyvät siten kiinteästi kristinuskoon, mitä epäiltyinä kuullut NNNN ja NNNN eivät ole mitenkään kiistäneet.
Rikoslain 11 luvun 8 §:ssä rangaistavaksi säädetty kiihottaminen kansanryhmää vastaan edellyttää muun muassa sitä, että lausumien kohteena on yksi tai useampi säännöksessä tarkoitettu kansanryhmä. Instituutioihin kohdistetut lausumat voivat olla tunnusmerkistönmukaisia vain, mikäli niistä samalla ilmenee, että lausujalla on tarkoitus solvata tai panetella jotain kyseessä olevaan instituutioon liittyvää kansanryhmää.
Esitutkinnan kohteena olevista kuvista voidaan päätellä, että niistä ilmenevän viestin suoranaisena kohteena on kristinusko ja siihen liittyvä oppi. Kuvista ei ole pääteltävissä, että niiden tarkoituksena olisi samalla ollut kiihottaa kristillisiin kirkkokuntiin kuuluvista henkilöistä muodostuvaa kansanryhmää vastaan. Kuvia ei myöskään ole ymmärrettävä niin, että niiden esilläpitämisellä kehotettaisiin vihaan näitä uskovaisia vastaan, heidän syrjimiseen tai väkivallantekoihin heitä vastaan. Korkeintaan voidaan katsoa kuvien välittävän viestin, jonka mukaan nämä uskovaiset ihmiset on harhautettu uskomaan jotakin sellaista, jota oikeasti ei ole olemassa.
Säännöksen tarkoittamana ryhmänä ei ole pidetty tiettyyn ammattikuntaan kuuluvista ihmisistä koostuvaa ryhmää.
Tämän vuoksi katson, ettei tutkinnan kohteena olevien kuvien esilläpitäminen täytä kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöä
Pilakuvat käsittelevät aiheita, joita kristinuskossa pidetään pyhinä.
Oikeuskirjallisuuden mukaan rikoslain 17 luvun 10 §:n tarkoittamana herjaamisena on pidettävä suullista tai kirjallista lausumaa, joka on omiaan halventamaan kohteen arvoa toisten silmissä. Häpäisemisellä tavoitellaan usein samaa seurausta ja se voidaan toteuttaa hyvin monimuotoisesti (ks. Rikosoikeus. Heinonen, Olavi ym. toim. WSLT 2002 s. 684). Näitä tunnusmerkistöjä ei voida arvioida täysin irrallaan loukkaamistarkoitusta koskevasta tunnusmerkistöstä.
Jotta kyseessä olisi tunnusmerkistön mukainen herjaaminen tai häpäiseminen edellytetään, että teko on tehty tahallaan säännöksen tarkoittamassa loukkaamistarkoituksessa. Lain esitöissä (HE 6/1997 vp s. 128) on loukkaus katsottu tehdyksi, kun herjaamisen tai häpäisemisen loukkaavuuden käsittävät myös sellaiset henkilöt, jotka kenties itse eivät pidä herjaamisen tai häpäisemisen kohdetta pyhänä, mutta antavat arvoa toisella tavalla ajattelevien ihmisten vakaumukselle. Vaadittavaa loukkaavuutta on arvioitu samoin oikeuskäytännössä (Tampereen käräjäoikeuden tuomio 9.11.2005 dnro R 05/3096).
Tutkinnan kohteena olevat kuvat saattavat epäilemättä loukata henkilöitä, jotka tunnustavat kristinuskoa. Niiden julkista esilläpitoa voidaan arvostella jossakin määrin hyvän tavan vastaisena menettelynä. Koska sananvapaus ulottuu myös arvosteleviin kannanottoihin sekä shokeeraaviin ja jopa tiettyyn rajaan saakka loukkaaviin mielipiteisiin, ei kuvien julkista esilläpitoa voi pelkästään tällä perusteella katsoa lainvastaiseksi.
Sananvapauden ytimeen kuuluva poliittinen sananvapaus edellyttää, että poliittisia vallanpitäjiä saadaan kritisoida. Vallanpitäjiin kohdistuva erittäin voimakaskin kritiikki on sallittava. Tämä koskee myös satiirin tai parodian muodossa esitettävää kritiikkiä, joihin osana kuuluu liioittelu. Sanottu poliittinen sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan edellytys.
Kristilliset kirkkokunnat käyttävät sellaista yhteiskunnallista valtaa, johon kohdistuva kritiikki on sallittava edellä kerrotuin perustein. Sananvapauteen kuuluu oikeus arvostella kirkkojen toimintaa ja niiden julistamia oppeja. Tämän vuoksi katson, että kuvien julkinen esilläpitäminen ei ylitä sananvapauden rajoja.
Lisäksi katson, että epäiltyjen toiminnan nimenomaisena tarkoituksena ei ole ollut uskonrauhan rikkomista koskevan säännöksen suojelukohteena olevien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaaminen.
Katson, ettei tutkinnan kohteena olevien kuvien julkinen esilläpitäminen täytä uskonrauhan rikkomista koskevaa tunnusmerkistöä.
En nosta syytettä tässä asiassa.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske
Valtionsyyttäjä Mika Illman