VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUS 2. osasto
TUOMIO 10/2319
Annettu kansliassa
11.5.2010
Asiano: R 09/411/738
Asia TYOSYRJINTA
Vireille 3.9.2009
1. TYOSYRJINTA
(6810/R/0006889/08)
Rikoslaki 47 luku 3 § 1
14.4.2008 UUSIKAUPUNKI
Uudenkaupungin seurakuntayhtymän talouspäällikkö NN1 ja seurakuntapuutarhuri NN2 ovat seurakuntayhtymän hautausmaan kausityöntekijää valitessaan ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaneet työnhakijana olleen NN3n epäedulliseen asemaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella.
NN3 on ollut 1.5.2007 -31.10.2007 töissä Uudenkaupungin seurakuntayhtymän hautausmaalla ja hakenut hautausmaan kausityöntekijäksi keväällä 2008. NN2 on alustavasti valinnut NN3n työntekijäksi. NN3lle on NN2n toimesta ilmoitettu asiasta. Tämän jälkeen on ilmennyt, että hän on eronnut kirkosta vuoden 2007 lopulla. NN1 ja NN2 ovat keskustelleet asiasta. Lopputuloksena NN2 ja NN1 ovat tehneet päätöksen siitä, ettei NN3a oteta kausityöntekijäksi. NN2 on ilmoittanut asiasta NN3lle.
Vastaajat on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle todistelukustannukset, yhteensä 40,40 euroa.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §
NN3 on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
Hän on vaatinut, että NN1 ja NN2 velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle
1. rikokseen perustuvana vahinkona 8.721,30 euroa viivästyskorkoineen 14.4.2008 lukien,
2. yhdenvertaisuuskin 9 §:n mukaisena hyvityksenä tai toissijaisesti vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna korvauksena kärsimyksestä 2.000 euroa ja
3. korvauksena oikeudenkäyntikuluista 3.470,70 euroa.
NN1n ja NN2n syytteen teonkuvauksen mukaisen menettelyn vuoksi NN3lta on jäänyt saamatta kirkon yleisen virka- ja työehtosopimuksen 2007-2009 palkkausmääräysten vaativuusryhmän 301 mukainen vähimmäiskuukausipalkka kuudelta kuukaudelta, eli yhteensä 8.721,30 euroa. Mainitulta kuuden kuukauden jaksolta NN3lta on jäänyt saamatta myös 10 vuosilomapäivää vastaava korvaus, 697,80 euroa.
Vastaajien menettely on ollut niin törkeää, että se on aiheuttanut NN3lle hyvitykseen tai ainakin korvaukseen oikeuttavaa kärsimystä.
NN1
NN1 on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa 6.520,90 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
NN1 ei ole osallistunut seurakuntayhtymän hautausmaan kausityöntekijän valintaan eikä kysymys ole ollut hänen velvollisuuksiinsa kuuluvasta toimenpiteestä.
NN3a ei ole asetettu valintamenettelyssä epäedulliseen asemaan uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Joka tapauksessa menettelylle on ollut painava, hyväksyttävä syy. Kysymys on ollut seurakuntayhtymän tahdon ja tavoitteiden mukaisesta ratkaisusta. Tasaveroisten hakijoiden kohdalla NN3n osalta on otettu huomioon se, että hän on edellisen työskentelykauden jälkeen eronnut kirkosta. Hautaus on kirkollinen toimitus. Hautausmaan työntekijät joutuvat työssään tekemisiin hautausmaalla käyvien ja hautaustoimituksiin osallistuvien omaisten ja muiden henkilöiden kanssa. Mainituissa olosuhteissa työntekijän uskonnollisella vakaumuksella on merkitystä.
Ainakaan NN1n teko ei ole ollut tahallinen. NN1 ei ole tiennyt eikä hänellä ole ollut edes syytä epäillä, että NN3n valitsematta jättäminen täyttäisi rikoksen tunnusmerkistön. NN1lla on ollut perusteltu syy luottaa siihen, että seurakuntayhtymässä noudatettu menettelytapa siitä, että tasavertaisten hautausmaan työntekijöiden valintamenettelyssä otetaan huomioon kirkon uskoon sitoutuminen, ei ole ollut lainvastainen. Asiaa koskevat lain säännökset ovat vaikeaselkoisia, minkä vuoksi NN1 on joka tapauksessa enintään erehtynyt lain sisällöstä.
NN1 on kiistänyt NN3n korvausvaatimukset perusteiltaan.
Hän on kiistänyt vaatimuksen ansionmenetyksestä siltä osin, kun se ylittää NN3n vaatimalta ajalta saaman ansionmenetyskorvauksen bruttomäärän, 5.471,87 euroa. Lomakorvaukseen perustuva vaatimus on perusteeton, koska hautausmaan kausityöntekijät ovat pitäneet kertyneet lomansa työssäolon aikana.
Hän on kiistänyt hyvitystä, toisijaisesti kärsimystä koskevan vaatimuksen määrältään selvittämättömänä, yhdenvertaisuuskin rikkomisesta vaaditun korvauksen myös menetetyn kanneoikeuden vuoksi.
NN2
NN2 on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa asiassa yhteensä 2.420 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
NN2 ei ole asettanut NN3a valintatilanteessa epäedulliseen asemaan tämän kirkkoon kuulumattomuuden vuoksi. Tosiasiassa hän oli jo valinnut NN3n tehtävään. Esimiehensä NN1n nimenomaisesta virkakäskystä hän oli peruuttanut NN3n valinnan.
Päätökselle jättää ottamatta NN3 hautausmaan kausityöntekijäksi on ollut painava, hyväksyttävä syy. Kysymys on ollut seurakuntayhtymän tahdon ja tavoitteiden mukaisesta ratkaisusta. Tasaveroisten hakijoiden kohdalla NN3n osalta on otettu huomioon se, että hän on edellisen työskentelykauden jälkeen eronnut kirkosta. Hautaus on kirkollinen toimitus. Hautausmaan työntekijät joutuvat työssään tekemisiin hautausmaalla käyvien ja hautaustoimituksiin osallistuvien omaisten ja muiden henkilöiden kanssa. Mainituissa olosuhteissa työntekijän uskonnollisella vakaumuksella on merkitystä.
Ainakaan NN2n teko ei ole ollut tahallinen. Hän ei ole tiennyt eikä hänellä ole ollut edes syytä epäillä, että NN3n valitsematta jättäminen täyttäisi rikoksen tunnusmerkistön. Hänellä on ollut perusteltu syy luottaa siihen, että seurakuntayhtymässä noudatettu menettelytapa siitä, että tasavertaisten hautausmaan työntekijöiden valintamenettelyssä otetaan huomioon kirkon uskoon sitoutuminen, ei ole ollut lainvastainen. Asiaa koskeva lain säännökset ovat vaikeaselkoisia, minkä vuoksi NN2 on joka tapauksessa enintään erehtynyt lain sisällöstä.
NN2 on kiistänyt NN3n korvausvaatimukset perusteiltaan.
NN2 on myöntänyt korvausvaatimuksen tosiasiallisesta ansionmenetyksestä, joksi on katsonut vaaditun määrän NN3n mainitulta ajalta saamalla ansiopäivärahojen yhteismäärällä, 5.471,87 euroa, vähennettynä.
NN2 on kiistänyt korvausvaatimuksen hyvityksestä, toissijaisesti kärsimyksestä määrältään selvittämättömänä. Hän on kiistänyt koronmaksuvelvollisuuden haasteen tiedoksiantopäivää edeltävältä ajalta.
Vielä NN2 on katsonut, että vähäisen osallisuutensa vuoksi mahdollisesti tuomittavaa korvausvelvollisuutta on joka tapauksessa kohtuullistettava.
Aluehallintovirasto
Lounais-Suomen aluehallintovirasto on katsonut vastaajien menettelyn täyttävän työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön.
Uudenkaupungin seurakunta
Uudenkaupungin seurakunta on katsonut NN3n esittämien korvausvaatimusten olevan perusteettomia. Korvausvaatimusten määrien osalta seurakunta on yhtynyt siihen, mitä vastaaja NN1 on niistä lausunut.
Kirjalliset todisteet:
1. Uudenkaupungin työvoimatoimistolle tehty ilmoitus 23.4.2008 töiden alkamattomuudesta
2. Turun ja Porin työsuojelupiirin lausunto 3.6.2009
3. Uudenkaupungin seurakuntayhtymän seurakuntapuutarhurin johtosääntö
4. Uudenkaupungin seurakuntayhtymän talouspäällikön johtosääntö
5. Hakuilmoitus
6. Uudenkaupungin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston päätös 2.10.2008
7. Kesätyöntekijöiden henkilöstöopas 2009
8. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkoneuvosten yhteisen kirkkoneuvoston kokouksen päätös 7.5.2009 § 296 liitteineen
9. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkoneuvosten yhteisen kirkkoneuvoston kokouksen päätös 9.12.2009 § 684 liitteineen
10. 14 kpl työnhakulomakkeita
Henkilötodistelu:
1. - - todistelutarkoituksessa
2. - - todistelutarkoituksessa
3. - - todistelutarkoituksessa
4.todistaja - -
Muu oikeudenkäyntiaineisto:
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen vastaus asiassa eoak 1994/4/99
Kirkkohallituksen lausunto 8.4.2010 eduskunnan apulaisoikeusasiamies
Jussi Pajuojalle
NN2 on syyllistynyt siihen työsyrjintärikokseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.
NN1an kohdistettu syyte työsyrjinnästä 14.4.2008 Uudessakaupungissa hylätään.
1.Riidaton tausta ja tapahtumainkulku
Asiassa on riidatonta, että NN3 on 1.5.-31.10.2007 ollut töissä Uudenkaupungin seurakuntayhtymän hautausmaalla. Hän on hakenut hautausmaan kausityöntekijäksi myös keväällä 2008. NN2 on valinnut hyväksi työntekijäksi tietämänsä NN3n tehtävään ja ilmoittanut tälle asiasta puhelimitse. NN3n kirjallisen työsopimuksen pohjaa laadittaessa seurakuntayhtymässä on ilmennyt, että NN3 on eronnut kirkosta vuoden 2007 lopulla. NN2n esimies NN1 on ilmoittanut asiasta NN2lle. NN1n ja NN2n käymän keskustelun jälkeen NN2 on 14.4.2008 ilmoittanut NN3lle, että häntä ei oteta kausityöntekijäksi 2008 kirkkoon kuulumattomuuden vuoksi. Vaikka kirkkoon kuuluminen ei ole ollut työhönoton edellytys, NN2 on kausityöntekijöitä valitessaan aina tiedustellut asiaa hakijoilta. Seikalle on myös annettu merkitystä.
2.Työnantaja-asema ja vastuun kohdistuminen
Rikoslain 47 luvun 3 §:n nojalla työnantaja tai tämän edustaja, joka työntekijää valitessaan ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella on tuomittava työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Rikoslain 47 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla työnantajalla tarkoitetaan sitä, joka työsuhteessa teettää työtä, sekä sitä, joka tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa. Mainitun lainkohdan mukaan työnantajan edustajalla puolestaan tarkoitetaan työnantajana olevan oikeushenkilön lakimääräisen tai muun päättävän elimen jäsentä sekä sitä, joka työnantajan sijasta johtaa tai valvoo työtä.
Rikoslain 47 luvun 7 §:n mukaan rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensalainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.
Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko näytetty, että NN2 ja NN1 velvollisuuksien vastaisen toimintansa vuoksi voivat olla rikosoikeudellisessa vastuussa NN3n valitsematta jättämisestä.
NN2n ja NN1n kertomuksista ja niitä tukevasta kirjallisesta todisteesta 3 ilmenee, että määräaikaiseen työsuhteeseen palkattavien kausiluontoisten työntekijöiden ottaminen on kuulunut NN2n virkatehtäviin.
NN2 on riidattomasti valinnut hautausmaan kausityöntekijät Uudenkaupungin seurakuntayhtymässä. Hän on myös keväällä 2008 nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tehnyt valinnan NN3n ottamisesta kausityöntekijäksi ja ilmoittanut tästä hänelle. NN2 on myös sittemmin esimiehen kanssa valintaan liittyvistä seikoista keskusteltuaan ilmoittanut NN3lle siitä, että valintapäätös on pyörretty.
NN2n mukaan päätöksen NN3n valinnan peruuttamisesta oli tehnyt NN1. Hänen nimenomaista virkakäskyään noudattaen NN2 oli 14.4.2008 ilmoittanut NN3lle päätöksensä peruuntumisesta.
NN1n mukaan hän oli saanut kirjallisia työsopimuspohjia NN2n allekirjoittamista varten laatineelta palkanlaskijalta tiedon siitä, että NN2n tehtävään valitsema NN3 oli eronnut kirkosta. NN1lla ja NN2lla oli ollut tapana keskustella työhön liittyvistä asioista. Hän oli ottanut kysymyksen NN3n kirkosta eroamisesta esiin NN2n kanssa kysyen tämän tietoisuutta asiasta. NN2 oli ilmoittanut NN1lle, että ei ollut tiennyt asiasta. Kysyessään NN2lta, olisiko tämän päätös ollut sama, jos hän olisi tiennyt asiasta, NN2 oli vastannut, että ei olisi. Käydyn keskustelun pohjalta NN2 oli itse pyörtänyt NN3n valintaa koskevan päätöksensä. NN1 oli tukenut häntä päätöksessä. NN1 ei ollut siirtänyt päätösvaltaa itselleen eikä hänellä olisi ollut edes toimivaltaa moiseen. Kysymys oli puutarhurin toimivaltaan kuuluvasta asiasta, josta oikaisuvaatimuskin tuli tehdä kirkkoneuvostolle, ei NN1lle. NN1 oli sittemmin NN2lle työvoimatoimistolta tulleen tiedustelun johdosta NN2n aloitteesta ja yhdessä tämän kanssa laatinut kirjallisena todisteena 1 esitetyn ilmoituksen työvoimatoimistolle. Myös NN1 oli allekirjoittanut ilmoituksen osoittaakseen NN2lle tukeaan esimiehenä.
NN3n kertomuksesta käräjäoikeudessa ilmenee, että NN2 oli 14.4.2008 valinnan peruuntumisesta ilmoittaessaan sanonut "näin meillä on päätetty". NN2 ei ollut maininnut, kuka päätöksen oli tehnyt.
Vastaanottamansa näytön perusteella käräjäoikeus on tehnyt seuraavat johtopäätökset:
Päätöksenteko NN3n valinnasta on puutarhurin virkasäännön 3 §:n 7 kohdan nojalla kuulunut NN2lle. Vaikka NN1 mainitun virkasäännön 2§:n nojalla on ollut NN2n esimies ja vaikka hänen tehtäviinsä talouspäällikön johtosäännön 4 §:n 5 kohdan perusteella on kuulunut johtaa ja valvoa hautausmaatyöntekijöiden työskentelyä, jollei muussa johtosäännössä ole toisin määrätty, ei hänellä esitetyn selvityksen perusteella ole ollut oikeutta alistaa NN2n päätöstä kausityöntekijöiden valinnasta itselleen. Myös NN2n on virkasäännön 3 §:n 7 kohdassa itselleen annetun nimenomaisen tehtävän perusteella tullut tämä ymmärtää. Se seikka, että nimenomaisesti NN2 on valintapäätöksensä pyörtämisestä NN3lle ilmoittanut, että hän ei ole puhelun yhteydessä maininnut siitä, että päätöksen olisi tehnyt hänen esimiehensä, kuten myös se, että NN2 on sittemmin allekirjoittanut työvoimatoimistolle tehdyn ilmoituksen, tukevat käsitystä siitä, että NN2 on ymmärtänyt päätöksentekovallan kuuluneen itselleen ja että hän on päätöksen tehnyt. Mainituin perustein NN2 on ollut rikoslain 47 luvussa tarkoitetussa vastuuasemassa NN3n valitsematta jättämisestä.
NN1n osalta käräjäoikeus toteaa, että pelkästään se seikka, että NN1 on ottanut hakijan kirkkoon kuulumattomuuden esille alaisensa NN2n kanssa, ei seurakunnassa vallinnut tämän tuomion kohdassa 1 todettu riidaton käytäntö huomioon ottaen osoita, että NN1 vastoin kiistämistään ja vailla johtosääntöön perustuvaa alistusvaltaa olisi ottanut päätäntävallan asiasta itselleen. Myöskään se seikka, että NN1 on syytteen mukaisen tekoajan jälkeen yhdessä alaisensa kanssa allekirjoittanut työvoimatoimistolle osoitetun ilmoituksen NN3n valitsematta jättämisestä, ei osoita, että NN1 olisi osallistunut jo itse valintapäätöksen tekemiseen. Toimenpide on tulkittavissa NN1n esittämällä tavalla myös esimiehen alaiselleen osoittamaksi tueksi. NN2n väite päätöksentekovallan siirtymisestä ei riitä näytöksi siitä, että NN1n osuus valintaprosessissa olisi ollut muuta kuin kausityöntekijöiden valintaan yleensä vaikuttavan seikan nostaminen keskustelun kohteeksi sekä sittemmin tuen osoittaminen alaisensa tekemälle päätökselle. Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että NN1 olisi ollut rikoslain 47 luvussa tarkoitutussa vastuuasemassa.
3. Syrjintäperusteen käsilläolo sekä syrjinnän hyväksyttävyys
On riidatonta, että NN3 olisi päässyt Uudenkaupungin seurakuntayhtymän hautausmaan kausityöntekijäksi myös vuonna 2008, mikäli hän ei olisi vuoden 2007 lopulla eronnut kirkosta. Hakijat, jotka ovat kuuluneet kirkkoon on asetettu valintatilanteessa NN3n edelle. Työnantaja on näin ollen työntekijöitä valitessaan asettanut NN3n epäedulliseen asemaan tämän uskonnon tai vakaumuksen perusteella.
Asiassa on riitaa siitä, onko työnantajan toimenpiteelle ollut rikoslain 47 luvun 3 §:n mukainen painava, hyväksyttävä syy. Lainkohdan esitöistä (HE 94/1993 vp s. 171) ilmenee, että jotta kysymys olisi painavasta ja hyväksyttävästä syystä, tulisi sen yleensä olla tavalla tai toisella itse työhön liittyvä. Esimerkkinä tällaisesta työhön liittyvästä syystä on mainittu uskonnollista vakaumusta koskeva edellytys kirkolliseen virkaan valittavalta. Edelleen esitöissä todetaan, että joissakin tapauksissa hyväksyttävän syyn voidaan katsoa sisältyvän työnantajan menettelyyn, jolla tämä tietoisesti pyrkii parantamaan erityistä suojelua tarvitsevien työntekijöiden asemaa muiden kustannuksella. Tältä osin esitöissä todetaan, että suosiminen ei saa olla satunnaista, vaan menettelyn tulisi perustua lakiin, vakiintuneisiin toimintaperiaatteisiin tai olla työehtosopimuksen edellyttävä. Eriarvoisen kohtelun perusteen tulisi kaikissa tapauksissa olla painava.
On selvää, että kun työnantaja on luonteeltaan uskonnollinen yhdyskunta se voi edellyttää työntekijältään sitoutumista edustamiinsa arvoihin niissä tilanteissa, joissa uskolla/vakaumuksella on itse työhön liittyvä todellinen merkitys. Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa nimenomaisesti siitä, onko tällaisesta tilanteesta kysymys.
Vastaanottamastaan näytöstä käräjäoikeus toteaa seuraavaa:
Kirkkolain 6 luvun 1 §:n mukaan kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa sekä jumalanpalvelukseen, kirkollisiin toimituksiin, diakoniaan tai opetukseen liittyvässä pysyväisluonteisessa työssä voi olla vain evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.
On riidatonta, että käsillä olevassa tapauksessa kysymys on työntekijän valinnasta seurakuntayhtymän hautausmaan hoitotehtäviin lyhyehköksi työkaudeksi. Kysymys ei siis ole kirkkolain 6 luvun 1 §:n mukaisesta tilanteesta.
Kirjallisena todisteena 5 esitetystä hakuilmoituksesta ilmenee, että edellytykseksi tehtävään on asetettu 18 vuoden ikä. Eduksi hakuilmoituksessa on mainittu ajokortti ja kokemus puistotoimen töistä. Uskonnollista vakaumusta/kirkkoon kuulumista ei ole mainittu tehtävän saannin edellytyksenä eikä arviointikriteerinä.
NN2n kertomuksesta käräjäoikeudessa ilmenee, että kirkkoon kuulumiselle kausityöntekijöitä valittaessa oli annettu Uudenkaupungin seurakuntayhtymässä painoarvoa niissä tilanteissa, joissa hakijoita oli ollut enemmän kuin avoinna olevia tehtäviä. NN2 muistaa valinneensa hautausmaan kausitöihin myös kirkkoon kuulumattoman henkilön.
NN3n, NN1n ja NN2n yhdensuuntaisista kertomuksista ilmenee, että Uudenkaupungin seurakuntayhtymän hautausmaan kausityöntekijän työtehtäviin on kuulunut hautojen hoito, hautausmaiden käytävien ja kukkamaiden puhdistus, viheralueiden haravointi ja yleisen siisteyden ylläpitäminen hautausmailla. Vaikka hautausmailla on sinänsä ollut useita hautatoimituksia viikottain, kausityöntekijöiden työtehtäviin ei ole varsinaisesti kuulunut asiakaskontaktit. Hautausmailla asioivat ovat sinänsä saattaneet lähestyä kausityöntekijöitä esimerkiksi kysymyksin työvälineiden säilytyspaikasta. Kausityöntekijät oli ohjeistettu käyttäytymään arvokkaasti. Heitä lähestyneet asiakkaat tuli ongelmatilanteissa saattaa puutarhuri NN2n puheille.
Kirkkoherra NN4 on kertonut käräjäoikeudessa omasta käsityksestään kirkon palveluksessa työskentelevien henkilöiden uskonnollisen vakaumuksen merkityksestä työtehtävien hoidon ja kirkon arvojen edustamisen kannalta. Hautausmaa on itsessään todistus kirkon sanomasta. Hautausmaalla asioivat ihmiset saattavat hyvinkin lähestyä siellä kohtaamiaan seurakunnan työntekijöitä tuen ja lohdutuksen saamiseksi suruunsa. Näin ollen hautausmaalla työskentelyyn sisältyy sellaisia asiakaskontakteja, joiden vuoksi on perustelua edellyttää kirkon työntekijöiden samaistumista kirkon arvoihin. Kirkkoon kuuluminen on yleensä osoitus tästä, kirkosta eroaminen puolestaan osoitus taustayhteisön arvoista irtisanoutumiseen.
Käräjäoikeus on tehnyt vastaanottamastaan näytöstä seuraavat johtopäätökset:
NN2n, NN3n ja NN1n uskottavilla kertomuksilla on selvitetty, että Uudenkaupungin seurakuntayhtymän hautausmaan kausityöntekijän työtehtävät eivät ole sisältäneet osallistumista kirkollisin toimituksiin eivätkä myöskään asiakaskontakteja muutoin kuin satunnaisesti. Pelkästään se asianosaisten ja todistaja NN4n kertomuksesta ilmenevä seikka, että hautausmaalla asioivat kristillisen yhteisön jäsenet saattavat lähestyä siellä työskenteleviä puutarhatyöntekijöitä teknisluontoisten kysymysten lisäksi myös jopa lohdutuksen saamiseksi, ei osoita, että hautausmaan kausityöntekijän työllä Uudenkaupungin seurakuntayhtymässä olisi olennainen liittymä uskonnon harjoittamiseen tai kirkollisiin toimituksiin.
Ottaen huomioon edellä työtehtävien luonteesta sekä hakuilmoituksessa työnsannin edellytyksistä ja arviointiperusteista lausutun kuten myös sen, että mainittuun tehtävään Uudenkaupungin seurakuntayhtymässä on aikaisemmin valittu myös kirkkoon kuulumaton henkilö, on ilmeistä, että henkilön uskonnollisella vakaumuksella ei ole ollut todellista ja ratkaisevaa kysymyksessä olevan työtehtävän hoitoon liittyvää vaatimusta.
Ottaen huomioon hautausmaan viheralueita hoitavan kausityöntekijän asiakaskontaktien satunnaisuudesta ja luonteesta lausutun kuten myös sen seikan, että kausityöntekijät oli ohjeistettu saattamaan asiakkaat ongelmatilanteissa esimiehensä puheille, on ilmeistä, että kausityöntekijät eivät myöskään ole toimineet kirkon oppien edustajana-.
Mainituin perustein käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että NN3n uskonnon tai vakaumuksen perusteella tapahtuneelle syrjinnälle ei ole ollut painavaa, hyväksyttävää syytä. NN2n menettely täyttää lähtökohtaisesti työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön.
Seuraavaksi käräjäoikeus ottaa kantaa NN2n tahallisuuteen.
NN2 on kiistänyt syytteen, koska hän ei ole tiennyt eikä hänellä ole ollut edes syytä epäillä, että NN3n valitsematta jättäminen täyttäisi rikoksen tunnusmerkistön. Kysymys on ollut Uudenkaupungin seurakuntayhtymän tahdon ja tavoitteiden mukaisesta ratkaisusta. NN2lla on ollut perusteltu syy luottaa siihen, ettei seurakuntayhtymässä noudatettu menettelytapa ole ollut lainvastainen. Vielä NN2 on katsonut enintään erehtyneensä lain sisällöstä.
Mitä tulee vastaajan tietoisuuteen menettelynsä lainvastaisuudesta, käräjäoikeus toteaa, että työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei sinänsä edellytä tekijältään nimenomaista syrjintätarkoitusta. Sen sijaan tekijän tulee olla tietoinen syrjintäperusteen käsilläolosta (HE 1994/93 vp. s. 172).
On riidatonta, että NN3 on jäänyt valitsematta niemenomaisesti kirkosta eroamisensa vuoksi. NN2n on tämän tuomion kohdassa 2 todetulla tavalla näytetty tehneen tämän päätöksen. Koska NN2 on tiennyt syrjintäperusteen käsilläolosta, teko on ollut tahallinen.
Mitä tulee mahdollisen kieltoerehdyksen käsilläoloon, rikoslain 4 luvun 2 §:n 2 kohdan nojalla jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden vuoksi. Rikoslain 4 luvun 7 §:n nojalla vaikka tekijää ei kieltoerehdyksen käsilläolon vuoksi kokonaan vapauteta rangaistusvastuusta, olosuhteet voidaan kuitenkin ottaa huomioon rangaistusvastuuta lieventävinä siten kuin rikoslaissa säädetään.
Oikeus tasa-arvoiseen kohteluun työelämässä on luonteeltaan keskeinen kansalaisen perusoikeus. Yhdenvertaisuutta korostavia ja syrjinnän kieltoa koskevia säännöksiä sisältyy niin perustuslakiin, työ- ja virkaoikeudellisiin säännöksiin kuin rikoslakiinkin. Tämän vuoksi lain sisältöä, syrjivän menettelyn kieltoa, ei lähtökohtaisesti ole pidettävä vaikeaselkoisena. Sen sijaan lakiin sisältyvä poikkeussäännös eriarvoisen kohtelun sallittavuudesta painavasta, hyväksyttävästä syystä, on luonteeltaan tulkinnanvarainen.
Säännöksen tulkinnanvaraisuus itsesään ei merkitse, että käsillä olisi rikoslain mukainen kieltoerehdystilanne. Ottaen huomioon tämän tuomion kohdassa 3 kysymyksessä olevan työn määräaikaisuudesta ja. luonteesta esitetyn, käräjäoikeus pitää tilanteeseen soveltuvia säännöksiä siinä määrin selkeinä, että kokonaisarvostelun perusteella kysymys ei ole rangaistusvastuusta vapauttavasta tai edes sitä alentavasta kieltoerehdystilanteesta. Syyte NN2n osalta on näytetty toteen.
4.Rangaistusseuraamus
NN2n syyksi luettu rikos on sovitettavissa sakkorangaistuksella.
5.Korvausvelvollisuus
Korvausvelvollisuus NN2n osalta perustuu syyksilukemiseen.
On riidatonta, että NN3n kokonaispalkka kaudelta 2008 olisi ollut 8.721,30 euroa. Lisäksi hän olisi ollut oikeutettu lomakorvaukseen, jonka yhteismäärä olisi ollut 697,80 euroa. NN3 on riidattomasti saanut ansiopäivärahaa 5.471,87 siltä ajalta, jolta hän valitsematta tulemisensa vuoksi on jäänyt vailla palkkaa. Näin ollen NN3n todellisuudessa saamatta jääneen ansion määräksi on näytetty 3.249,43 euroa.
NN3 on vaatinut korvausta NN2n syytteen teonkuvauksen mukaisen menettelyn hänelle aiheuttamasta yhdenvertaisuuskin 9 §:n mukaisesta loukkauksesta, toissijaisesti vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaisesta kärsimyksestä. Siltä osin kun kysymys on yhdenvertaisuuslakiin perustuvasta vaatimuksesta, ei tätä koskevaa vaatimusta ole esitetty laissa säädetyssä määräajassa. Mitä tulee NN3n vaatimukseen työsyrjintärikoksen hänelle aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla, on selvää, että henkilön epäedulliseen asemaan asettaminen työhön valittaessa uskonnon tai vakaumuksen vuoksi ilman painavaa, hyväksyttävää syytä, aiheuttaa tälle kärsimystä.
NN3n kertomuksesta ilmenee, että hän oli pahoittanut mielensä valinnasta. Asiassa ei ole ilmennyt, että hän kohtaamansa syrjinnän vuoksi olisi ollut psyykkisen tuen tarpeessa. Kysymys on ollut valinnasta kuuden kuukauden mittaiseen kausityöhön. Vaikka työnantajan menettelylle ei ole ollut rikoslaissa tarkoitettua painavaa, hyväksyttävää syytä, ei työhönotossa käytetty syrjintäperuste ole ollut täysin vailla perusteita. Mainitut seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo kysymyksessä olevan henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdan 95 §:n mukaisen asteikon alapäähän sijoittuvasta tilanteesta. Kohtuullinen korvaus aiheutuneesta kärsimyksestä on 500 euroa.
Korkolain 8 §:n nojalla tahallisella rikoksella aiheutetun vahingon korvaukselle viivästyskorkoa on maksettava vahingon tapahtumisesta lähtien. Tahallinen työsyrjintärikos on tapahtunut 14.4.2008. Myös sen aiheuttaman kärsimyksen on katsottava aiheutuneen tällöin. Sen sijaan rikoksen aiheuttama taloudellinen vahinko on muodostunut ajalta 1.5.-31.10.2008. Viivästyskoron maksuvelvollisuus tuomitaan tältä osin 31.10.2008 lukien.
NN2 on hävinnyt asian NN3lle lukuunottamatta vähäistä, harkinnanvaraista seikkaa. Näin ollen hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa kohtuulliset oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. NN2 on myöntänyt asianomistajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään eikä sitä asian laatu huomioon ottaen ole muutoinkaan pidettävä kohtuuttomana.
Asiassa ei ole ilmennyt perusteita NN2n korvausvelvollisuuden sovittelulle miltään osin.
Koska asiassa on jäänyt näyttämättä, että NN1 olisi syyllistynyt rikokseen, häneen kohdistetut rikosperusteiset korvausvaatimukset kuten myös vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Käräjäoikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmista.
Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta valittamalla Turun hovioikeuteen. Muutoksenhakuohjaus liitteenä.
Käräjätuomari - -