Mirja-Riitta Sjöholm (30)

Itse olen kristitty, mutten "kirkkouskovainen". Kirkollisveron perintä on muinainen jäänne 1920-luvulta, joka joko pitäisi poistaa tai vastaavasti antaa muillekin uskonnollisille yhteisöille verotusoikeus.

Kirkollisvero kuuluu ennakkoperinnän piiriin, joten välttyäkseen siltä tulisi erota kirkosta. Kirkollisvero suoritetaan kunnallisverotuksessa verotettavien tulojen mukaan ja sitä koskevat yleiset säännökset verotuksen toimittamisesta - vero on siis ulosottokelpoista.

Omassa asuinkunnassani Turussa, Ev.lut. seurakunnan tuloveroprosentti on vuonna 2023 1,20 ja ortodoksisen seurakunnan 1,75. Turussa kirkollisveroprosentti on suhteessa pieni verrattuna esimerkiksi Kemiönsaareen, jossa se on peräti 2,0. Helsingissä sen sijaan kirkollisvero on vain 1,0. Suomalainen maksaa keskimäärin kirkollisveroa 250 euroa vuodessa. Tämä summa tulee noin 20 000 euron vuosituloilla.

Tulee myös huomioida, että seurakunnat saavat valtionrahoitusta vuonna 2023 noin 122,7 miljoonaa euroa. Valtio maksaa summan Kirkon keskusrahastolle. Pelkästään Ev.lut.kirkko kerää tämän lisäksi kirkollisveroa joka vuosi noin miljardin euron luokkaa.


Toinen näkökulma asiaan on se, että kirkollisverolla mahdollistetaan tärkeitä työmuotoja, kuten diakonia, perheneuvonta, sairaalasielunhoito jne.
Ev.lut. kirkon tulot ovat kuitenkin huikeat ja niiden pitäisi riittää tärkeimpiin tehtäviin. Organisaatiotasolla tulisi tutkia, voisiko nipistää vähemmän tarpeellisista asioista ja ylemmän tason työntekijöiden palkoista.

Olen järjestänyt isäni hautajaiset vuonna 2021. Hän ei kuulunut kirkkoon, mutta oli elämänsä aikana kuitenkin ehtinyt kuulua noin 40 vuotta. Jos vainaja ei kuulu kirkkoon, omaiset voivat joutua maksamaan lisäksi esimerkiksi kappelin käytöstä.

Isäni toive oli, että hänen hautajaisensa järjestetään Turun Ylösnousemuskappelissa, joka oli isäni ja äitini lempikohde Turun isolla hautausmaalla. He istuivat usein kappelin lähellä kesällä ja nauttivat kauniista arkkitehtuurista ja lintujen liverryksestä.

Isäni siunattiin Ylösnousemuskappelissa ja se oli kaikin puolin hieno tilaisuus. Tilavuokra oli noin 200-300 € välillä. Tuntuihan se kukkarossa, kun hautajaisiin liittyy niin paljon muitakin kuluja. Mihin rajataan se, kuinka kauan ihmisen on täytynyt kuulua tai olla kuulumatta kirkkoon, jotta hän saa käyttää ilmaiseksi kappelia tai kirkkoa? Eikö 40 vuotta riitä?

Olen sitä mieltä, että hautaamiskulut tulisi olla tasa-arvoiset ja yhtäläiset kaikille, riippumatta kirkkoon kuulumisesta. Ihmisellä tulee olla oikeus valita siunaustilaisuus kappelissa/kirkossa tai täysin kirkkoon liittymätön muistotilaisuus.

15-vuotias on sopivan kypsä päättämään siitä, haluaako hän kuulua johonkin uskontokuntaan. Tämä toimii varmasti tavallisissa kristityissä perheissä. On kuitenkin huomioitava tiukkojen sääntöjen uskonnot, jotka voivat manipuloida jäseniään.

Tässä kohtaa ongelmia tulee niiden uskontojen kohdalla, jotka ovat hyvin sisäänpäin lämpiäviä, kuten Jehovan todistajat. Mikäli 15-vuotias on jo kastettu Jehovan todistajaksi, hän ei voi irtaantua seurakunnasta noin vain. Vanhemmat huolehtivat edelleen hänestä kunnes hän on täysi-ikäinen. Sen jälkeen seurakunnasta eronnut tulee konkreettisesti olemaan luopio vanhempien ja muun seurakunnan silmissä. Häneen ei enää pidetä yhteyttä.

Myös islaminuskoisten perheiden kohdalla nuoren irtaantuminen uskonnosta on vaikeaa ja hän voi joutua hengenvaaraan.

Näihin epäkohtiin tulisi yhteiskunnan puuttua tiukemmin.

Maailmanuskontojen opetus voisi olla kaikille yhteinen.

Haluaisin kuitenkin pitää katsomusaineet erillään. Oppilas opiskelee oman uskontokunnan uskontoa tai elämänkatsomustietoa.

Elämänkatsomustiedon tulisi kuitenkin olla valinnainen myös uskontokuntiin kuuluville.

Kristillisyys on koko länsimaisen kulttuurin perusta, eikä sen merkitystä pidä unohtaa koulussakaan.

Jumalanpalvelukset esimerkiksi kirkkokunnan tärkeinä päivinä, kuten pääsiäisen ja joulun yhteydessä, eivät ole millään tavalla vahingollisia lapsille tai nuorille. Niiden tulee tietenkin olla mukautettu lapsille ja nuorille sopiviksi.

Myös muiden uskontokuntien tilaisuuksia voidaan mielestäni hyvin järjestää erityisinä juhlapäivinä.

Lapsen oikeuksiin kuuluu fyysinen koskemattomuus. Ympärileikkaus uskonnollisista tai kulttuurisista syistä on lapsen pahoinpitelyä, josta tulee rangaista.

Kuten vaihtoehdossa esitetään, kärsimys tulee aina minimoida, eikä siinä saa olla mitään poikkeuksia. Rituaaliteurastus on eläinrääkkäystä,josta tulee saada rangaistus.

Musliminaisten työllistymisen edistämiseksi tulee huivin käyttö sallia sellaisissa töissä, josta siitä ei aiheudu haittaa.

Kysymys ei ole niin yksioikoinen, että siihen voisi antaa vastauksen kyllä tai ei.

Voidaan ajatella uskonrauhan rikkomisen lakipykälän rajoittavan sananvapautta. Jumalaa ei tarvitse suojella lailla, vaan uskovaisten yhteisöä.

Toisaalta, miksi yksilön tulisi laillisesti saada...
- julkisesti pilkata Jumalaa
- Loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjata tai häpäistä sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä
- meluata, käyttäytyä uhkaavasti tai muuten häiritä jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta taikka hautaustilaisuutta.

Uskonrauhapykälästä luopumista perustellaan usein sillä, että pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan riittäisi suojaamaan myös uskovaisia. Tätä ei käytännössä ole kuitenkaan osoitettu toteen.

Nykyinen käytäntö on hyvä. Ihmiset ovat työelämässä kovilla ja vakiintuneet vapaapäivät antavat mahdollisuuden lepoon, riippumatta yksilön uskosta.