Ella Kärki (80)

Evankelisluterilainen kirkko tekee laajaa yhteiskunnalista työtä verotuloillaan,esimerkiksi seurakuntien työntekijät toimivat kuntatyöntekijöiden rinnalla lapsi- ja nuorisotyössä sekä perhetyössä,kirkon diakoniatyöntekijät auttavat heitä, joilla on vaikeaa ja kirkon diakonia tekee yhteistyötä kuntien sosiaalitoimen kanssa. Seurakunnat ovat mukana järjestämässä perhejuhlia kasteesta kuolemaan.

Kirkon jäsenyydellä ja sitä kautta veronkeräysoikeudella on merkitystä
Vaikka ei tällä hetkellä tuntisi tarvitsevan kirkon tai paikallisen seurakunnan apua, kirkollisverolla on merkitystä, onhan kirkko tukemassa tuikitärkeää seurakuntien ruohonjuuritason työtä ihmisten parissa ja ihmisten hyväksi. Kirkollisvero on tuloista riippuen muutamia kymmeniä euroja, keskiarvo (2021) n. 360 e / vuodessa. Mielestäni kirkallisveron suuruus ei ole syy erota kirkon jäsenyydestä:)

Ei pelkästään evankelis-luterilainen, vaan myös ortodoksinen kirkko tekee näin ja voi mielestäni tästäkin eteenpäin tehdä. Kirkosta eronneet jäsenet saavat saman palvelun (niin määrätessään / omaisten niin halutessa).
Olen läheltä seurannut, että viimeistään kuoleman koittaessa moni haluaa keskustella papin kanssa ja haluaa tulla siunatuksi ja että maallisten jäännösten loppusijoituspaikaksi halutaan kuolevan tai omaisten toivomuksesta siunattu maa. On muitakin näkemyksiä, tietysti, olemassa:)
Hautausmaksut ovat samat riippumatta kirkon jäsenyydestä. Kappelista ja muista seurakunnalta varattavista tiloista voidaan periä maksu kirkkoon kuulumattomalta.

Yleinen oikeustoimikelpoisuus, eli 18- vuotias.

Mielestäni uskontojen tietämys tässä edelleen globaalisessa maailmassa on sivistystä ja auttaa ymmärtämään eri uskontokunnista tulevia ihmisiä. Toivottavasti se auttaisi kunnioittamaan oikeasti kaikkien omaa vakaumusta.

Koko elämänkatsomustiedon opiskelu pitäisi punnita uudelleen, siksi en ota siihen nyt erikseen kantaa. Tämä vastaukseni liittyy kysymyksen 4. vaihtoehtooni.

Edeleen mielestäni eri uskontoihin tutustuminen auttaa ymmärtämään ja arvostamaan eri uskontokuntien ja kirkkoihin kuulumattomien näkemyksiä. Tätä (ymmärrystä) ei ole koskaan liikaa! Itse kuulun ev-lut.kirkkoon, mutta osallistun tilaisuuden niin salliessa, ortodoksien, vapaakirkkolaisten, helluntalaisten, ja maonien muiden uskontokuntien tilaisukksin. Enkä ole siitä pahentunut, mielestäni päinvastoin:)

Ympärileikkaus tarkoittaa koko esinahan tai sen kärkiosan poistamista leikkauksella. Useimmiten kyseessä on uskontoon liittyvä rituaali, mutta ympärileikkaus voidaan suorittaa myös kulttuurisista, lääketieteellisistä tai esteettisistä syistä.

Poikien ympärileikkauksella on pitkä perinne juutalaisuudessa ja islamissa, joissa toimenpide liittyy syvästi uskontoon. Juutalaisuudessa ympärileikkaus on initiaatioriitti. Islamissa miestä ei pidetä täysivaltaisena, jos häntä ei ole ympärileikattu. Juutalaiset pojat ympärileikataan viikon iässä, islaminuskoisessa yhteisössä pojat halutaan ympärileikata ennen murrosiän alkua. Joissakin anglosaksisissa maissa ympärileikkauskäytäntö on levinnyt laajalle myös kulttuurisista syistä, sillä ympärileikkauksesta ajatellaan olevan terveydellistä ja siveydellistä hyötyä. Afrikassa ympärileikkausta käytetään myös siirtymisriittinä aikuisuuteen.

Samalla tavalla pitää kieltää tyttöjen sukuelinten silpominen. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisella eli ympärileikkauksella tarkoitetaan kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy naisten ulkoisten sukuelinten poistaminen tai vahingoittaminen jollain muulla tavalla. Silpomisesta käytetään myös termiä FGM. Lyhenne tulee sanoista female genital mutilation. Silpominen tehdään kulttuurisista tai muista ei-hoidollisista syistä.

Jos / kun kerran uskonnonvapaus sallitaan, siihen (uskontoon) liittyvät rituaalit kuuluvat siihen ja se on hyväksyttävä. Eläinten kärsimys on tietysti minimoitava tässäkin, kuten muissakin teurastuksissa.

Jos / kun kerran uskonnonvapaus sallitaan, siihen (uskontoon) liittyvät pukeutumiskoodit kuuluvat siihen ja se on hyväksyttävä silloin, jos siitä ei ole hygienia-, terveys- tai muuta syytä.

Suomessa ole varsinaista lainsäädäntöä uskonnollisista asusteista, ja käytännössä työnantaja voi tehdä päätöksen niiden käyttämisestä. Näiden päätösten pitää kuitenkin perustua voimassa oleviin lakeihin. Varsinaiseen työpukeutumiseen liittyvät lait kohdistuvat lähinnä vaatteiden hygieenisyyteen ja turvallisuuteen (työehtosopimukset, työsopimuslaki, alakohtaiset lait), mutta näiden lisäksi on otettava huomioon myös lait ja säädökset, joissa säädetään yhdenvertaisuudesta, uskonnonvapaudesta ja syrjinnästä (Suomen perustuslaki, rikoslaki, yhdenvertaisuuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset).

Erään väitöskirjatutkimuksen mukaan musliminaiset kokevat työssään haasteita huivin takia, mm. että huivin ja älyn ei ajatella mahtuvan samaan päähän, huivipäisten naisten ajatellaan olevan kouluttamattomia, ammattitaidottomia ja kykenemättömiä ajattelemaan itse ja heitä (Suomen kansalaisia, Suomessa syntyneitä) luullaan aina ulkomaalaisiksi, ja myös tähän liittyy ajatus siitä, etteivät he voi olla täysin ammattitaitoisia.

Näkisin, että julkisissa tehtävissä (poliisi,palokunta yms.) ei ole joustoa eli silloin pukeudutaan kuin pitää Suomessa pukeutua, se on myös työturvallisuuskysymys.

Kenenkään uskovan / minkään uskonnon pilkaaminen ei ole sivistynyttä käyttäytymistä, mutta koska kaikkea lakeihin kirjoitettua pitää pystyä myös valvomaan ja arvioimaan eksaktiksi sitä, mikä on kenenkin mielestä pilkkaa, mikä mielipiteen vapautta.

Jotain perinteellistä pyhää pitää jäädä Suomeenkin!