Puolue: SDP
Tulos: 54 ääntä, varasija valtuustoon.
Tuleeko kuntasi peruskoulusta viedä lapset vuosittain jumalanpalvelukseen, esimerkiksi lukukauden aluksi ja lopuksi?
Ei, säännölliset koululaisjumalanpalvelukset eivät kuulu koulun tehtäviin.
Jos aamu- ja iltapäivätoiminta ostetaan palveluna, miten huomioidaan toimijan tausta?
Mieluiten ostetaan toimijalta, jolla ei ole uskonnollista kytköstä.
Miten kouluruokailussa tulee huomioida esimerkiksi juutalainen oppilas joka ei syö sikaa?
Koulussa tarjotaan kasvisruokaa, se sopii myös juutalaisen perheen lapselle.
Tuleeko kuntasi päiväkodissa työskentelevän musliminaisen saada käyttää huivia?
Kyllä, ei kuitenkaan kasvot peittävää.
Tulisiko kunnan järjestää seremoniatila uskonnottomien ja ei-kristillisten uskontojen hautajaisille?
Kyllä tulisi, riippumatta paikallisen seurakunnan linjauksesta.
Tuleeko kunnassasi opettaa osittain yhdessä eri uskontoja ja elämänkatsomustietoa?
Uskontoja voidaan opettaa yhdessä, elämänkatsomustieto on opetettava erikseen.
Kunnan toimialaan liittymättä: Tulisiko elämänkatsomustiedon opiskelu sallia myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville?
Kyllä.
Koulumaailman kristillisistä perinteistä puhutaan paljon ja nähdään usein moraalisäännöt tai esim. juhlat ja erityistilanteet kristillisen perinteen vahvistamisena ja siirtämisenä. Useimmiten jää käsittelemättä mitä kristillisyys tai yleensäkin uskonnollisuus on. Käsitteet ovat hämäriä ja tunteet pelissä. Tieteet selvittävät niin hämäriä kuin itsestään selvinäkin pidettyjä asioita.
Emme elä umpiossa, joten saamme, elämme ja siirrämme kulttuurisidonnaisia koodeja ('meemejä') jatkuvasti ja huomaamattakin. Jos ja kun jotain poistuu, täytyy tilalle tulla jotain korvaavaa. Aika näyttää mitä esim. jatkuvasti muuttuvan ja lopulta katoavan kristillisyyden tilalle kehittyy.
Elämänkatsomustiedon pätevänä opettajana ja oppikirjantekijänä tunnistan haasteet, joita esiintyy suomalaisessa yhteiskunnassa todelliseen katsomusvapauteen ja koulukulttuuriin liittyen. Kaksinaismoraalia ja uskonnollistaustaista piilovaikuttamista on edelleenkin vahvasti olemassa, eikä asenne ole nopeasti varhaiskasvatus- ja koulumaailmastakaan poistumassa, vaikka tieteellisyys eteneekin nopeammin yhteiskunnan muilla sektoreilla.
Haastetta on siinäkin, että perinteet nähdään usein kristillisinä vaikka, eivät ne sellaisia tutkimuksen näkökulmasta yksiselitteisesti olisikaan. Käsitteiden alkuperän ja kehityksen (etymologisella) avaamattomuudella ja epämääräisellä käytöllä edesautetaan asioiden jäämistä ymmärtämättä. Koulun tulisi toimia päin vastoin.
Vasta sitten kun riittävän laajasti tunnetaan ja ymmärretään tieteellisille tutkimuksille (vars. uskontotieteille) perustuva kuva 'uskomisesta' (psykologis-kognitiivinen taso) ja 'uskonnosta' (antropologis-sosiologinen taso) sekä aletaan käydä perinpohjaista kansalaiskeskustelua, voidaan saavuttaa suvaitsevainen ja molemmin puolinen, aito kunnioitus uskovien ja ei-uskovien välillä. Voi olla jopa, ettei jossain vaiheessa uskomiselle ole enää tarvetta, joten uskontojakaan ei enää synny. Tällainen tilanne ei kuitenkaan ole riskien, alistamisen ja vaarojen maailmassa näköpiirissä.
Yleissivistävällä koulutuksella olisi tässä oleellinen mahdollisuus edistää ja parantaa maailmaa, mutta se edellyttäisi joitain vallalla olevia asenteiden sekä valtarakennelmien purkamista ja korvaamista tieteellisellä suhtautumisella ja aidolla suvaitsevaisuudella. Itse yleissivistävä koulutuskin tulisi mielestäni nähdä itseisarvoisena toimintana eikä välineenä esim. työllistymiseen tai vaikkapa perheen statuksen nostamiseen jne.