Anu Markkanen, Turku

Puolue: Vihreä Liitto

Tulos: 32 ääntä, ei valittu.

Tuleeko kuntasi peruskoulusta viedä lapset vuosittain jumalanpalvelukseen, esimerkiksi lukukauden aluksi ja lopuksi?
Ei, säännölliset koululaisjumalanpalvelukset eivät kuulu koulun tehtäviin.

Jos aamu- ja iltapäivätoiminta ostetaan palveluna, miten huomioidaan toimijan tausta?
Mieluiten ostetaan toimijalta, jolla ei ole uskonnollista kytköstä.

Miten kouluruokailussa tulee huomioida esimerkiksi juutalainen oppilas joka ei syö sikaa?
Koulun tulee pyrkiä tarjoamaan vaihtoehto, jossa on muuta lihaa.

Tuleeko kuntasi päiväkodissa työskentelevän musliminaisen saada käyttää huivia?
Kyllä, ei kuitenkaan kasvot peittävää.

Tulisiko kunnan järjestää seremoniatila uskonnottomien ja ei-kristillisten uskontojen hautajaisille?
Kyllä tulisi, riippumatta paikallisen seurakunnan linjauksesta.

Tuleeko kunnassasi opettaa osittain yhdessä eri uskontoja ja elämänkatsomustietoa?
Uskontoja voidaan opettaa yhdessä, elämänkatsomustieto on opetettava erikseen.

Kunnan toimialaan liittymättä: Tulisiko elämänkatsomustiedon opiskelu sallia myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville?
Kyllä.

Ehdokkaan vapaat kommentit

Opetus on Suomessa uskonnollisesti sitouttamatonta. Opetussuunnitelmien perusteissa ei ole pakollisia uskonnollisia tilaisuuksia, esimerkiksi hartaushetkiä tai uskonnollisia aamunavauksia. Koulu voi päättää, ettei se järjestä lainkaan uskonnollisia tilaisuuksia. Jos uskonnollisia tilaisuuksia kuitenkin halutaan järjestää, ne ovat vapaaehtoisia kaikille, myös uskontokuntiin kuuluville, ja niille pitää järjestää vastaava vaihtoehtoinen tilaisuus. Vanhemmat, tai lapset ikätasonsa mukaisesti, päättävät kumpaan lapsi osallistuu.

Aamupäivä- ja iltapäiväkerhojen ostaminen seurakunnilta voi asettaa perheet asuinpaikkansa perusteella eriarvoiseen asemaan, mikäli ainoa järkevän matkan sisällä oleva vaihtoehto on seurakunnan järjestämä. Osa seurakunnan kerhoista pitää yhä edelleen säännöllisiä uskonnollisia tilaisuuksia ja ruokarukouksia eikä toiminta välttämättä sovi joidenkin muiden uskontokuntien tai uskonnottomien perheiden lapsille.

Kunnan järjestämän toiminnan pitää olla kaikille sopivaa. Osa lapsista jää ilman tarvitsemaansa iltapäiväkerhopaikkaa, jos ainoa vaihtoehto on seurakunnan toteuttama iltapäiväkerho.

Koululaisen pitää saada koululounaansa, jotta jaksaa opiskella. Päätöksen ruokavaliosta tekee perhe, siihen saakka kunnes lapsi päättää ruokavaliostaan itsenäisesti. Jos kasvisruoka sopii perheelle, se on toki hyvä vaihtoehto.

Huivi on ok, kunhan kasvot näkyvät. Varhaiskasvatuksessa kaikkien ryhmän aikuisten kasvojen ilmeiden ja eleiden näkeminen on tärkeää lasten kehittymisen kannalta. Kaikki musliminaiset eivät edes käytä huivia.

Elämänkatsomustiedon lähtökohdat poikkeavat uskontoaineiden lähtökohdista niin suuresti, että en näe yhdistämistä nykytilanteessa mahdollisena. Omat kokemukset lapsen ns. Yhteisestä katsomusaineesta eivät olleet rauhoittavia.

Yhdistämisessä on riskinä ET:n sisältöjen jääminen uskontosisältöjen jalkoihin. Jos tällainen yhdistetty katsomusaine joskus toteutetaan, sen pitää perustua Opetushallituksen asiantuntijoiden laatimiin perusteisiin, ei kuntien tai koulujen omiin opetussuunnitelmiin.

Elämänkatsomustiedon opetuksesta puolestaan olisi hyötyä ihan kaikille. Meillä on kokeisiin luettu mm. tietoteorioista, kriittisestä ajattelusta, argumentaatiovirheistä, ihmisoikeuksista, kulttuuriperinnöstä, kulttuurien tutkimuksesta ja erilaisista katsomuksista.