Puolue: Kokoomus
Tulos: 45 ääntä, ei valittu.
Tuleeko kuntasi peruskoulusta viedä lapset vuosittain jumalanpalvelukseen, esimerkiksi lukukauden aluksi ja lopuksi?
Kyllä, vuosittainen jumalanpalvelus on hyvä tapa.
Jos aamu- ja iltapäivätoiminta ostetaan palveluna, miten huomioidaan toimijan tausta?
Toimijan uskonnollisella taustalla ei ole merkitystä.
Miten kouluruokailussa tulee huomioida esimerkiksi juutalainen oppilas joka ei syö sikaa?
Koulun tulee pyrkiä tarjoamaan vaihtoehto, jossa on muuta lihaa.
Tuleeko kuntasi päiväkodissa työskentelevän musliminaisen saada käyttää huivia?
Kyllä, ei kuitenkaan kasvot peittävää.
Tulisiko kunnan järjestää seremoniatila uskonnottomien ja ei-kristillisten uskontojen hautajaisille?
Ei tulisi.
Tuleeko kunnassasi opettaa osittain yhdessä eri uskontoja ja elämänkatsomustietoa?
Kaikille yhteisiä oppitunteja voidaan järjestää.
Kunnan toimialaan liittymättä: Tulisiko elämänkatsomustiedon opiskelu sallia myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville?
Ei.
Kommentteja eri kysymyksiin:
1. Oppilaiden olisi hyvä vierailla jäsenmäärältään suurimpien Suomen uskontokuntien jumalanpalveluksissa kerran kouluaikanansa, jos uskontokunnan säännöt sen mahdollistavat. Se kuuluu yleissivistykseen. Suuri osa lapsista ja heidän vanhemmistaan kuuluu ev.lut. kirkkoon. Heillä on oltava mahdollisuus osallistua lukukauden päättyessä jumalanpalvelukseen tai hartauteen, jos vanhemmat ovat sitä mieltä ja koulu sellaisen järjestää. Ketään ei tule mielestäni pakottaa osallistumaan. Yksittäisille oppilaille, jotka kuuluvat pieniin uskontokuntiin, olisi hyvä varata tämä sama mahdollisuus, siis vierailla oman uskontokuntansa vastaavassa hartaudessa.
2. Kaikki kunnan hankinnat pitää päättää arvioimalla palveluntarjoajan vastauksia arviointikriteereihin, joista tärkeysjärjestyksessä ensin tulevat palvelun sisältö, laatu ja hinta.
3. Kouluruokailussa pitää tarjota sekä liha- että kasvisvaihtoehto. Uskonnollisten pienryhmien erityistarpeet huomioidaan mahdollisuuksien rajoissa tapauskohtaisesti.
4. En ole huivikiellon kannattaja, mutta kasvot peittävä uskonnollinen asu (esim. burkha) ei kuulu Suomeen. Suomessa (iäkkäämmät) naiset käyttivät yleisesti vielä huivia tai hattua, jopa sisällä, minun lapsuudessani -60-luvulla.
5. Seremoniatilojen järjestäminen kuuluu ao. seurakunnille ja yhteisöille. Uskonnottomat voivat järjestää hautajaisseremonian esim. yksityiskodeissa tai yritysten tai kolmannen sektorin toimijoiden juhlatiloissa. Lain mukaan hautaustoiminta Suomessa on organisoitu siten, että kukaan ei jää hautaamatta.
6. Uskontoja, uskontojen historiaa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa voidaan (mutta ei ole pakko) opiskella yhdessä.
7. Koulussa tietääkseni nykyään opiskellaan ensisijaisesti omaa uskontoa. Tunnustuksellinen opetus on kuitenkin ao. uskontokunnan tehtävä eikä ole kuulunut kouluun enää aikoihin. Jokaisen koululaisen pitää saada perustiedot maailman uskonnoista ja filosofian suuntien perusteista (tämä ehkä vasta lukiossa). Tämäkin käsittääkseni toteutuu nykyäänkin.