26.9.2014
Opetushallitus on uusinut ohjeensa koulujen uskonnollisista tilaisuuksista ja katsomusaineiden opetuksesta. Taustalla on muutama oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisu ja perustuslakivaliokunnan kanta.
Kovin syvällisiä muutoksia ei tapahtunut: Koulut edelleen saavat järjestää esimerkiksi koululaisjumalanpalveluksia, mutta niiden ei tarvitse. Kun aiempi ohje totesi "Koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia - -", uudessa muotoilu on "Koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia - -"; muotoilu muistuttaa selkeämmin, ettei kyseessä ole velvollisuus vaan mahdollisuus.
Uudet ohjeet korostavat, että uskonnonharjoitukseen ei saa pakottaa ketään. Erityisesti myöskään uskontokuntaan kuuluvaa lasta ei saa pakottaa tämän uskontokunnan hartaustilaisuuteen. Taustalla on oikeusasiamiehen ratkaisu.
Merkittävin muutos on vaatimus järjestää vaihtoehtoista toimintaa uskonnollisen tilaisuuden rinnalle:
Koulujen on tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014 vp). Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Koulun tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.
- - Koulun on myös huolehdittava siitä, että tieto koulun uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista sekä niille vaihtoehtoisesta toiminnasta sekä niiden sisällöstä saavuttaa huoltajat ja oppilaat riittävän ajoissa.
Käytännössä tällainen ohjelma voi olla esimerkiksi vierailu museoon jumalanpalveluksen sijaan.
Yllättäen ohjeet nimenomaisesti näyttävät sallivan myös päivittäisen ruokarukouksen: "Koulu voi - - sisällyttää koulun toimintaan uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia." Käytännössä vaihtoehtoisen toiminnan vaatimus tekee tämän kuitenkin vaikeaksi. Perustuslakivaliokunta totesi aiheesta keväällä 2014 "uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet (esim. - - ohjatut ruokarukoukset), joita mahdollisesti järjestetään osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa, voivat sen sijaan muodostua etenkin julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksen ja indoktrinaatiokiellon näkökulmasta ongelmallisiksi."
Ohje toteaa melko tiukasti katsomusaineen valinnan olevan pysyvä.
Oppilaiden huoltajille tulee korostaa, että katsomusopetusta koskevissa valinnoissa pyritään samalla tavoin kuin muidenkin opintojen valinnoissa siihen, että ratkaisu on pysyvä, eikä valintaa voida muuttaa. Jos oppilaan uskonnollinen yhdyskunta muuttuu tai oppilas ei enää kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltajalla on kuitenkin oikeus muuttaa valintaa.
Tavoitteena valintojen pysyvyys on tietysti hyvä. Ohje ei kuitenkaan noudata lakia, joka ei esitä tällaista pysyvän valinnan vaatimusta. Käytännössä kouluille tuskin on ongelmallista opetusryhmän muutos ainakaan lukukauden alkaessa.
Ohjeen mukaan elämänkatsomustiedon opetusta on järjestettävä, jos kunnassa on kolme uskontokuntiin kuulumatonta oppilasta. Pienuskontoon kuuluva oppilas, jonka omaa uskontoa ei opeteta, saa osallistua elämänkatsomustietoon. Heitä ei kuitenkaan huomioida kolmen oppilaan rajaa laskettaessa. Käytännön merkitystä tällä on, jos minimiraja nousee esitetysti kymmeneen oppilaaseen.
Uuden ohjeen mukaan pienuskoihin kuuluville oman uskonnon opetus on pakollista, jos sellaista järjestetään. Vanhan ohjeen mukaan huoltajien pyynnöstä heidät voitiin sijoittaa elämänkatsomustietoon oman uskonnon sijaan.
Ks. myös peruskoulun ohjeet kokonaisuudessaan. Lukioita ja ammattikouluja koskevat ohjeet ovat olennaisesti samansisältöisiä.