Rahankeräyslaki muuttuu

Uusin päivitys 25.10.2018: Hallituksen esitys: toimijat käytännössä samalle viivalle

18.1.2018: Työryhmä: kolehtipoikkeus säilyy

Työryhmä esittää rahankeräyslain uudistamista. Esityksessä puretaan hallintoa, ja esimerkiksi sallitaan pienet keräykset ilman rahankeräyslupaa.

Kolehdista

Nykyinen rahankeräyslaki rajaa uskonnollisen yhdyskunnan, mutta ei yhdistyksenä toimivan uskonnollisen yhteisön, kolehdit lain ulkopuolelle. Toisaalta kaikkia yhdistyksiä koskee lähes samanlainen poikkeus:

- - lain soveltamisalaan eivät kuulu:

- - uskonnonvapauslaissa tarkoitetun uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä siihen osallistuvien keskuudessa suoritettava kolehdin keräys

- -

Rahankeräyslupaa ei tarvita myöskään kokoontumislaissa tarkoitetun yleisen kokouksen järjestäjän kokoukseen osallistuvien keskuudessa suorittamaan rahankeräykseen silloin, kun yleinen kokous järjestetään sisätiloissa.

Esityksessä yhdistyksiä koskeva poikkeus nostetaan samalle tasolle kolehtipoikkeuksen kanssa. Lakia ei sovellettaisi "Suomessa rekisteröidyn yhdistyksen tai säätiön järjestämään yleisölle avoimeen maksuttomaan tilaisuuteen osallistuvien keskuudessa järjestettävä yhdistyksen tai säätiön toiminnan tarkoituksen tukemiseksi järjestettävä rahalahjoitusten keräys, kun tilaisuus järjestetään sisätiloissa".

Avoimeksi jää se, miksi näitä kohtia ei yhdistetä yhdeksi asiakohdaksi. Esityksen tavoitteena on perustelujen mukaan lisätä yhdenvertaisuutta eri rekisteröidyssä muodossa toimivien uskonnollisten yhteisöjen välillä. Tosiasiassa esitys lisää myös yhdenvertaisuutta uskonnollisten ja muunlaisten yhteisöjen välille, mutta tätä ei suoraan lausuta perusteluissa.

Valtionkirkot rahankerääjinä

Nykyinen rahankeräyslaki säädettiin 2006, eikä siinä alkuaan ollut valtionkirkkojen seurakunnilla oikeutta rahankeräykseen. Tämä oikeus lisättiin vuonna 2014. Muutos kuvaa kehitystä, jossa valtionkirkot nähdään aiempaa enemmän yksityisinä toimijoina ja vähemmän julkisen vallan osina.

Tosiasiassa seurakunnat voivat jo ennen muutosta kuulua yhdistykseen, jolla taas voi olla rahakeräyslupa. Näin toimii esimerkiksi Lähetysseura.

Uudessa laissa seurakuntien rahankeräysoikeus rajoitetaan diakoniaan. Yleiset kulut on rajattu pois: "seurakunta ei saa järjestää rahankeräystä seurakunnan tai seurakuntayhtymän rakennusten ja irtaimiston ylläpitoon, henkilöstökulujen kattamiseen, hautaustoimeen, tai väestökirjanpitoon."

Muuta

Keräyslupaa ei esityksen mukaan edelleenkään saa osakeyhtiö. Tämä rajaa pois esimerkiksi kristillistä Sanansaattaja-lehteä julkaisevan Sley-Mediat Oy:n ja uskonnottomia juhlapuheita järjestävän Prometheus-Seremoniat Oy:n, vaikka nämä muodollisesti yhtiönä toimivat organisaatiot eivät käytännössä pyrikään tuottamaan voittoa.

Virallisesti rekisteröimättömälle toimijalle, esimerkiksi Lähetyshiippakunnalle, on sallittu vain uusi keräysmuoto 'pienkeräys'. Tässä on rajoitettu mm. suurinta kerättävää euromäärää.

Rahankeräystä ei myöskään saisi järjestää tarkoitukseen, joka "loukkaa ihmisarvoa tai uskonnollista vakaumusta tai keräystä, jonka tarkoitus on syrjivä." Avoimeksi jää millaista on uskonnollisen vakaumuksen loukkaaminen, joka ei joka tapauksessa olisi jumalanpilkkalain vastaista.

Katso myös lausunto kokonaisuudessaan.

25.10.2018: Hallituksen esitys: toimijat käytännössä samalle viivalle

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan selvästi, että jatkossa kaikki uskonnolliset ryhmät ovat samalla viivalla järjestäytymismuodostaan riippumatta. Esimerkiksi helluntaiseurakuntien välille ei synny käytännön eroa sen mukaan, onko seurakunta osa Helluntaikirkkoa vai ei.

Ehdotettu säännös mahdollistaisi myös sellaisten uskonnollisten yhteisöjen, jotka eivät ole rekisteröityneet uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, järjestämät kolehdin kaltaiset rahankeräykset. Kolehdin ja vastaavien rahalahjoitusten keräysten rajaaminen rahankeräysten ulkopuolelle ainoastaan uskonnonvapauslaissa tarkoitettujen uskonnollisten yhdyskuntien julkisiin uskonnonharjoituksiin on käytännössä johtanut hankaliin soveltamistilanteisiin. Ehdotettu säännös selkeyttäisi oikeustilaa ja lisäisi yhdenvertaisuutta eri rekisteröidyssä muodossa toimivien uskonnollisten yhteisöjen välillä.

Epäsuorasti tämä tarkoittaa, että muutkin yhdistykset ovat samassa asemassa. Vaikkapa Vapaakirkko ja vapaa-ajattelijat voivat jatkossa kerätä rahaa käytännössä samoilla tavoilla.

Valtionkirkkoja koskeva sääntely suoraviivaistuu siten, että niiden seurakunnat voivat olla suoraan rahankerääjiä. Nykyään keräyslupaa ei voi saada seurakunta, mutta hiippakunta voi; käytännössä hiippakunnat eivät kuitenkaan ole keränneet rahaa.

Säädös on kuitenkin muotoiltu niin, että seurakunta saa kerätä rahaa vain diakonisen avustustoiminnan rahoittamiseen; esimerkiksi keräys rakennusten ylläpitoon on nimenomaisesti kielletty. Lähetystyöhönkin kerättävän rahan muodollisena taustayhteisönä on edelleen oltava esimerkiksi kirkon lähetysjärjestö.

Rekisteröityjen toimijoiden lisäksi keräysluvan voi saada jatkossa myös "rekisteröimätön vähintään kolmen luonnollisen henkilön muodostama ryhmä". Käytännössä tähän saakka esimerkiksi rekisteröitymättömän toimiva Lähetyshiippakunta on muodollisesti kerännyt rahaa Luther-säätiön nimissä.

Muutokset selkeyttävät oikeustilaa ja parantavat eri toimijoiden yhdenvertaisuutta. Hieman tarpeetonta sekavuutta ja muodollisia rajoituksia lakiin yhä jää.

Katso myös hallituksen esitys 214/2018 kokonaisuudessaan.

Uutislista

Email: