3.4.2019
Helsingin hovioikeus on pitänyt ennallaan käräjäoikeuden ratkaisun, jossa liikkeen omistaja tuomittiin sakkoon hänen vaatiessaan asiakasta riisumaan kasvot peittävän hunnun.
Syytetty ("K") totesi, ettei hän syrjinyt uskonnon perusteella asianomistajaa ("M"):
K oli noudattanut tilanteessa kaikkiin asiakkaisiinsa soveltamaansa käytäntöä, jonka mukaan hänen piti kyetä tunnistamaan asiakkaansa. Kun M:n kasvot oli peitetty, tunnistaminen ei ollut ollut mahdollista. Asiakkaan tunnistamisen vaatimus liittyi liiketoiminnassa yleisesti hyväksyttäviin periaatteisiin eli yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ja omaisuudensuojan turvaamiseen.
Syyttäjän mukaan kyseessä oli todellisuudessa syrjintä:
- - näennäisesti yhdenvertainen pukeutumisehto johti syrjivään käytäntöön, joka tässä tapauksessa kohdistui lähes yksinomaan uskonnollisin perustein huntuun pukeutuneisiin naisiin.
Hovioikeus viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joiden mukaan hunnun käyttämistä on pidetty uskon tunnustamisena ja katsottu siihen kohdistuvien rajoitusten merkitsevän puuttumista ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan turvaamaan uskonnonvapauden suojaan.
Hovioikeus totesi että erilaisia pukeutumisrajoituksia asiakkaille voidaan joskus antaa, mutta tässä tapauksessa perusteita ei ollut:
K:n kertomus ei riitä näytöksi siitä, että E -liikkeessä olisi ollut sellainen käytäntö, että kaikki asiakkaat pitää voida tunnistaa kasvoista. M ei ole käyttäytynyt liikkeessä epäilyttävästi tai uhkaavasti eikä hän ole aiheuttanut häiriötä. M on tapahtumahetkellä ollut ainoa asiakas liikkeessä. M:n käyttäytyminen ei ole muodostanut uhkaa yleiselle turvallisuudelle tai järjestykselle liikkeessä tai uhkaa liikkeessä olleelle omaisuudelle. M:n tunnistaminen ei ole ollut tarpeen siinä tarkoituksessa, että toimenpiteellä olisi estetty liikkeessä oleville henkilöille ja omaisuudelle aiheutuva vaara.
Syytetty tuomittiin 35 päiväsakkoon.
Katso myös ratkaisu kokonaisuudessaan.