30.10.2019
Uskontotieteen tutkija Tuomas Äystön väitöskirja jumalanpilkkalaista ja sen oikeuskäytännöstä tarkastettiin Turun yliopistossa 26.10.
Väitöskirjassa todetaan jumalanpilkkalakia, eli virallisemmin uskonrauhan rikkominen -pykälän 1. tekotapaa, sovelletun varsin harvoin. Väitöskirja käsittelee tapauksia jotka on selostettu myös tällä sivustolla, esimerkiksi kajaanilaisen moskeijan töhrintää. Väitöskirjan mukaan painotus on ns. abrahamilaisissa uskonnoissa:
- - uskonrauhan rikkomista koskevassa oikeuskäytännössä viranomaiset ovat painottaneet islamia, mutta myös kristinuskoa ja juutalaisuutta. Vaikka fokus on selvästi näissä kolmessa tunnetuimmassa "maailmanuskonnossa", oikeuskäytäntö ei silti ole erityisen ennustettavaa, koska aina ei ole selvää miksi yksi tapaus etenee ja toinen ei.
- - koska oikeuskäytäntö nojaa uskontoa koskevaan maallikkodiskurssiin - eli siihen, mitä Suomessa yleisesti pidetään "uskontona" tällä hetkellä - uskonrauhapykälästä hyötyminen on mahdollisesti hankalampaa vähemmän tunnetuille ryhmille, jotka kuitenkin identifioituvat uskonnolliksi (kuten pakanaryhmät, jotka eivät istu maailmanuskontokehykseen).
Selkeitä suosituksia sen paremmin lain säilyttämiseen, muuttamiseen kuin kumoamiseenkaan väitöskirja ei anna. Epäsuorasti tekijä vihjaa lain olevan mahdollisesti epätasapainoinen sen soveltamisen korostaessa vanhoja ja vakiintuneita uskontoja.
Ks. myös väitöskirja kokonaisuudessaan.