20.9.2020
Julkisuudessa on käsitelty laajasti mutta osin virheellisesti Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöstä, jonka mukaan tuomiokapituli sai antaa varoituksen samaa sukupuolta olevan parin vihkineelle papille. Evankelis-luterilaisen kirkon vapaus päättää omasta opistaan ei ollut kyseenalainen missään vaiheessa:
- - oikeus palautuu viime kädessä perustuslain 11 §:ssä turvattuun uskonnolliseen yhdistymisvapauteen, johon sisältyy myös uskonnollisen yhdyskunnan tietynasteinen sisäinen autonomia. Kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla on siten itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Korkein hallinto-oikeus totesi, että tämän vuoksi tuomioistuimessa voitiin tässä varoituksen antamista koskevassa asiassa tutkia ainoastaan sitä, onko tuomiokapituli voinut hiippakunnan papistoa ohjatessaan ja valvoessaan katsoa, että pappisvirassa olevan papin toiminta on ollut kirkon omissa toimivaltaisissa elimissä kirkkolain nojalla määritellyn avioliittokäsityksen ja sen perusteella annetun ohjeistuksen vastaista.
Evankelis-luterilaista kirkkoa koskevan kirkkolain mukaan muutoksia kirkon oppiin voidaan tehdä kirkolliskokouksessa 3/4-osan enemmistöllä. Avioliittolain 1.3.2017 tapahtuneen muutoksen jälkeisissä kirkolliskokouksissa on aina enemmän kuin 1/4-osa kannattanut myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä, ja toisaalta enemmän kuin 1/4-osa vastustanut.
KHO totesi ensinnäkin yksiselitteisesti "Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitys on ennen avioliittolain 1.3.2017 voimaan tullutta muutosta perustunut siihen, että avioliitto on miehen ja naisen välinen." KHO jatkoi "Samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä on saadun selvityksen mukaan käsitelty eri yhteyksissä kirkolliskokouksessa, jossa kirkon avioliittokäsitystä tai pappien vihkimisoikeutta ei kuitenkaan ole päädytty laajentamaan eräistä laajentamisen puolesta esitetyistä aloitteista ja näkemyksistä huolimatta. - - Piispainkokous on - - todennut, että voimaan astuva avioliittolain muutos ei vaikuta papin oikeuteen vihkiä kirkolliseen avioliittoon."
Hallinto-oikeus alemapana tuomioistuimena päätti äänin 2-1 tapauksesta toisin:
Vaikka kirkon avioliittokäsitys tuomiokapitulin päätöksissä esille tuoman mukaisesti olisikin miehen ja naisen välinen, on tilanne edellä kerrotulla tavalla edelleen sääntelemätön. Ainoa viittaus vihittävän parin sukupuoleen sisältyy kirkkokäsikirjan avioliittokaavaan ja tuokin viittaus on ajalta ennen avioliittolain muuttamista. - - Asian edellä todettuun epäselvään ja sääntelemättömään tilaan nähden hallinto-oikeus katsoo, ettei valittaja ole toiminut kirkkolain 5 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta - -
KHO teki päinvastaisen ratkaisunsa äänin 4-1. Eri mieltä oleva oikeusneuvos viittasi yllättäen evankelis-luterilaiseen oppiin laajemmin kuin Suomessa:
- - eri maiden evankelis-luterilaisilla kirkoilla ei ole yhteistä ja yksimielistä käsitystä siitä, voiko kirkon pappi vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevat henkilöt. Tähän nähden samaa sukupuolta olevien henkilöiden vihkimistä ei voida pitää evankelis-luterilaisen virkakäsityksen vastaisena.
Viittaus on ongelmallinen. Suomen luterilaisen kirkon oikeutta päättää omasta opistaan rikotaan, jos sen odotetaan noudattavan muiden koti- tai ulkomaisten linjauksia.
Lisäksi hän toteaa, ettei vihkiminen ole kirkollinen sakramentti. (Luterilaisen käsityksen mukaan vain kaste ja ehtoollinen ovat sakramentteja, esimerkiksi ortodoksien käsityksen mukaan näiden lisäksi mm. vihkiminen.) Tämän perusteella hän katsoo, että pappi rikkoi saamiaan ohjeita, mutta ei pappisviran ydinalueella.
Kirkkolaki on kaikkiaan erikoisuus Suomen lainsäädännössä. Se on toisaalta laki ja siten samassa asemassa kuin rikoslaki, perintökaari ja muut lait. Toisaalta siihen saa esittää muutoksia vain kirkko itse, ja eduskunta voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä lain sisällölliset muutokset. Tähän saakka eduskunta on aina hyväksynyt muutokset, mutta tänä vuonna perustuslakivaliokunta hylkäsi muutosesityksen.
Kirkkolain nojalla kirkko puolestaan säätää kirkkojärjestyksen ja kirkkokäsikirjan. Ne rinnastuvat suunnilleen asetukseen ja ministeriön ohjeeseen. Vihittävien sukupuoli on suoraan määritelty vain kirkkokäsikirjassa. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin piti selvänä, että avioliittokäsitys ei ole epäselvä ja sääntelemätön, vaikka nimenomainen maininta olikin varsin matalalla säädöstasolla.